Konekivaari?

Kylla konekivaarimiehet on tosi vaarallisia. Ne taitaa kylla olla konepistooleja hihii.... ma sanoin Munnille, kun yks sellainen tuli bussiin, etta ajattele, jos se saa hepulin ja listii meidat kaikki.. No niin se oli vitsi, ne on ihan kiltteja solttupoikia ja -tyttoja, jotka vain suojelee meita. Ei ne mitaan hepuleja saa.

Vai on Iinasta tullut isoaiti, toivotaan etta Bertha huolii kaikki ylimaaraiset lapset ja sa parjaat yhden aidin ja lapsen kanssa.

Eika tuo Lissunkaan elama kovin ykstoikkoiselta tunnu. Eilen vanhusten kanssa ja tanaan lapsen kanssa. Sellaista se on elakelaisen arki... :)

Tanaan kaytiin isossa kauppakeskuksessa kaikkien kynnelle kykenevien vanhusten kanssa ja organisointi sujui tayteen israelilaiseen tapaan. Eli lahto piti olla puoli kymmenelta, taisivat viimeiset paasta lahtemaan yhdeltatoista. Pyoratuoleja laitettiin edestakaisin ambulansiin ja takaisin. Yksi mies vietiin autoon sisaan ja kohta tuotiin takaisin. Sita siina ihmeteltiin, niin huomattiin, etta pissapussi oli maassa tuolin vieressa ja vuoti. Olivat rikkoneet sen autossa ja sen jalkeen kuski alkoi huuhdella auton lattiaa jollain milla lie aineella. Heitteli ensin kanisterillisen sita ainetta lattialle ja toisen vetta peraan.

Niin ja sita pissapussia tuli vaihtamaan se entinen siivooja, joka sai sen ylennyksen hoitoapulaiseksi. Mutta taisi menna sormi suuhun, kun joutui viemaan miehen tuoleineen sisalle ilmeisesti kokeneempaa vaihtajaa etsimaan, nain luulemme.....etta hauskaahan taalla on.

Kauppakeskuksessa mentiin ylempaan kerrokseen (en tieda monenteenko) ja siella laitettiin pitka rivi poytia perakkain ja istuttiin siella koko konkkaronkka. Joka toinen pyoratuolissa. Alkuosa meni oikein hyvin, saatiin kuin saatiinkin capuccinoa ja kahvia ja jaateloa ja pullaa ja muuta hyvaa, mutta kun kaikki oli syoty alkoi hiipia hiiria housuihin. Piti paasta jalottelemaan ja vessaan ja muuten vain kiertelemaan. Munnikin kiersi ainakin kolme kertaa koko kerroksen yhden vanhuksen kanssa.

Voi Iina, ma ostin ihanan hameen. Samantyyppinen kuin se viininpunainen, joka oli sulla lainassa, mutta turkoosi. Ja sit se jai kaikessa hassakassa sinne kahvilaan, kun me jo oltiin alhaalla ambulanssia oottamassa, mutta ihana sos.hoitaja haki sen. Sa varmaan haluat lainata sita. Ja taalla on ihania koruja ja paaaaaaaaaaaaaljon. Mia, Jeesus-sandaaleja vain ei ole nakynyt, vaan ihan tavallisia nahkaisia, joita loytynee Suomestakin. Kysytaan viela huomenna yhdelta paikalliselta josko niita missaan enaa myydaan.

Tanaan tuli uusi vapaaehtoinen, 21-vuotias kasvissyojatytto Hollannista. Han ei ehtinyt saada "vastaanottoa" johtajalta eika sos.hoitajalta, joten me huolehdittiin hanesta ja tarjottiin pahimpaan nalkaan teeta ja leipaa. Sit hain hanet illalliselle ja kun han naki ruokalautasen, kysyi ekana "What's this?" Mita tama on? Niin, sanoin vain....ja hymyilin. Meille se kavi jo ihan taydesta.

Pilviakin nakynyt

Tanaan, vapaapaivana, ei ole ollut niin kuuma kuin viime paivina. Puoli kymmenen aamupalan jalkeen mentiin ulos ja toimintaterapeutit toivat kaikki kynnelle kykenevat ulos patiolle istumaan ja sitten saapui ilmeisestikin musiikkiterapeutti. Han soitteli kitaraa ja huilua, leikitti musiikin tahdissa. Minakin tanssitin yhta venalaista toisen osaston naista ja voi kun han nautti, lahetteli lentosuukkoja ja taputteli.

On ihanaa saada kiitosta ja palautetta heti lampimiltaan. Kello kahden lounaan jalkeen lahdettiin kaupungille bussilla ja just tultiin takaisin. Oli oikein sopiva ilma ja nyt jo pilviakin taivaalla seka viileahko, kova tuuli. Kuitenkin lyhythihaisella tarkeni hyvin.

Kaytiin syomassa keskustassa - vaarin arvattu, ei kanaa - vaan kunnon pihvit. Tosin sanoa taytyy, etta Suomessa saa kylla parempaa ja samalla hinnallakin kuin tuossa ravintolassa. Toki halvemmallakin saa katukeittioista, mutta haluttiin syoda oikein kunnon pihvit. Niin, syotiin siis ulkona ja yhtakkia 5-6 teini-ikaista nulikkaa rupesi tappelemaan ihan siina meidan vieressa. Tappelivat oikein tosissaan, tuoleja lensi ja yksi nappasi meidan vieressa olleen narunpidikkeen (ulkosyomapaikka oli eristetty metallisilla pidikkeilla, joiden valissa kulki naru) ja uhkasi heittaa sen, mutta just silloin jotkut isommat miehet kerkesi valiin. Poliisit oli vahan kauempana eivatka ehtineet ajoissa paikalle ja pojat paasivat karkuun. Tuolit hajosivat kuitenkin.

Poliiseja ja muita vihreapukuisia konepistoolien kanssa nakyy siella taalla, bussissakin, joten kylla taalla ollaan turvassa. Jokaiseen isompaan kauppaan on turvatarkastus metallinpaljastimineen.

Huomenna mennaan vanhusten kanssa laheiseen kauppakeskukseen terapiahetken aikana. Se terapia ei oikeastaan ole mikaan hetki, vaan kestaa puoli kymmenesta puoli kahteentoista tai lahelle kahtatoista.

Eilen illalla olin niin vasynyt, etta sammuin puoli kymmenelta kuin saunalyhty ja nukuin aamuun puoli kuuteen yhta soittoa ja torkuin viela vahan siita eteenkin pain. Eipa tassa muuta talla kertaa. Munnikin tuossa tervehtii kaikkia lukijoita.

Lisaa suudelmia....naisilta...

Jai eilen kirjoittamatta ihania asioita. Munni jo yolla valveilla maatessaan mietti, etta kirjoitetaankohan me liikaa negatiivisia asioita. Kaiken kaikkiaan me viihdytaan taalla hyvin.

Niin niista suudelmista. Yksi venalainen nainen rupesi yhtakkia itkemaan
kovasti. Menin hanen luokseen ja otin paan rintaani vasten ja rupesin paijaamaan
ja han painautui mua vasten kuin pieni lapsi ja itki siina. Juttelin hiljakseen
ja rauhallisesti. Han tyyntyi vahitellen ja otti valilla mun paan kasiensa valiin ja suuteli poskelle muutaman kerran. Ja toinen venalainen nainen tapaa suudella mua kadelle, kun autan hanta.

Ja sitten yksi nainen, jota syotan joka paiva. Han ei puhu kuin joitain sanoja silloin talloin, poimii ilmasta juttuja kateensa, on pieni ja laiha. Mutta tavasta, jolla han ottaa ruuan suuhun, tiedan, etta han ei ole ollut aivan tavallinen tyolainen, vaan on hyvin sivistyneesta kodista. Ajattelen hanen olleen laakari, yksi hoitsu sanoi, etta farmaseutti. No, han ei aina halua avata suutaan. Mulla on tapana jutella hanelle yleensa englantia, koska luulen hanen sita osanneen. Han saattaa sanoa jotain hepreaksi. Syotan hitaasti ja odotan aina kunnes han on niellyt edelliset. Eilen ennen kuin aloin syottaa, han yhtakkia otti mun paan kasiensa valiin ja suuteli otsalle kolme kertaa oikein kunnolla. Arvatkaa tuliko tippa silmaan. Olin just sita ennen ajatellut, miten olen oppinut heita rakastamaan, niin huonossa kunnossa kuin he ovatkin. Me Munnin kanssa ei varmaan kumpikaan olla samoja ihmisia, kun takasi tullaan, on tama sellainen reissu ollut.

Seuraavassa sihteeri kirjoittaa Munnin ajatuksia:

Meidan huoneessa oleva vanhus, jaakaappi, heratti mut kuorsaamisellaan yolla. Rupesin miettimaan taman talon asioita ja muitakin vanhuksia. Kun meilla kaikilla tahtoo olla niin kiire, ettei ehdita mitaan tehda kunnolla. Tanne saakka, kun tullaan, kaikki kiireet loppuu. On vain odottamista ja odottamista. Taalla olevilla on varmasti erilaiset taustat kuin suomalaisilla, vaikka onhan meikalaisilla sita sotataustaa. Silmat ovat avautuneet, miten vanhukset tarvitsevat inhimillista kohtelua ja se on meidan nuorempien tehtava. Meidan on valvottava heidan etujaan, koska he eivat siihen enaa itse pysty. Eilen illalla, vaikka taas oli kanaa, se maistui hyvalta.......eli kaikkeen tottuu.

Sihteeri jatkaa itse: Eli kaiken kaikkiaan tama on meille tosi hyva reissu ja meidan on oikeasti taalla hyva olla, vaikka tassa plokissa tulee ehka esiin joitan negatiivisia asioita. Sisalla on tosi hyva olo molemmilla ja on helppo olla iloinen ja paijata ja auttaa vanhuksia. Valilla nauretaan toisillemme ihan vaarana, kuten eilen, mutta ne ei taida olla vitseja kuin siina tilanteessa, joten ei niista sen enempaa. Tai no jos yksi tahan mielen nostatukseksi. Aamulla kun kurkkasin vedenkeittimeen, totesin ykskantaan: tyhja kuin Munnin paa..... :) voi etta meilla oli hauskaa, vielakin naurattaa....tulee oikein kohtaus taas.... :) nauru pidentaa ikaa. Sen aikana erittyy muuten noradrenaliini-nimista hormonia ja sisuskalut saa holkkakyytia. Joten ei kun naureskelemaan.....

Tata tana sapattina....shabat shalom.....katotaan, mita huomisvapaana tehdaan, ehka kaydaan iltapaivalla kaupungilla.....who knows....

Muuten on aivan ihan lukea kommenttejanne, vaikka emme niihin vastailekaan. Lissu, Milja ja Maijamaija ovat olleet tosi ahkeria kommentoijia....lisaa kiitos.....ja terkkuja kaikille kaikille, jotka meidat tuntee.

No ne tarkastajat sielta ministeriosta ei tulekaan sunnuntaina...

Taalla on jynssatty hiki hatussa paikkoja ja sit ne ilmoittaa, etteivat tulekaan sunnuntaina. Meiltakin tietenkin peruttiin pyhatyo (ei siis tuu pyhakorvauksia :)), ja samalla se perjantaivapaa meni. Tulevat talla tietoa joskus viikolla hoh....

Saatiin Serubbaabelin (joo luit ihan oikein, se on hanen nimensa, Raamatun aikainen kuningas aikoinaan) siskolta, joka kay veljeaan katsomassa melkein joka paiva. Niin siis saatiin poppy-pullaa. Katoin sanakirjasta, etta poppy on unikko. Oli kuulkaa hyvaa. Niin kuin kaaretorttu, mutta pullataikinan tapaista. Sisko on antanut aikaisemminkin meille jotain, mita on tuonut veljelleen. Han antaa ruuat veljelle ulkona, kun hlokunta ei tykkaa, etta tuodaan ruokaa. Muistaako kukaan asiaa aidin kohdalla???? tapeltiinko asiasta vai???? eli sama juttu joka paikassa. Han ei ole vanha, ilmeisesti jotain neljakymmenta.

Yksi arabihoitajapoika on tosi mukava, ei osaa juurikaan englantia. Hanella on jokaiselle vanhukselle jokin kiva jekunomainen juttu. Yksi asukki on sokea eika puhu muuta kuin huutamalla jotain eli ilmeisesti myos dementikko. Poika meni hanen viereensa ja alkoi laulaa jotain laulua ja niin vain nainekin rupesi laulamaan. Muuten vain huutaa, pitelee kasiaan korvilla, heijaa itseaan, tai on hiljaa. Me laitetaan kaikille ennen ruokailua ruokalaput kaulaan ja poitsu istui yhden mummon vieressa ja niin Munni paiskasi lapun hanenkin kaulaansa. Hanen kanssaan on kiva tehda toita, ei vahinko vain, kaikkien kanssa. Joku on niiiin hirvean oikeassa ja tokkii ja on aina ihan muikean nakoinen....mietin, etta mikahan hanella on pielessa, kun pitaa olla sellainen. Tyonsi tanaan sormensa mummon keittokuppiin koittaakseen oliko se kuumaa!!!!!!!!!! ihan totta ja teki muutakin kurjaa.......

On muuten saatu toissapaivana ja eilen naudanlihaa,,,,ihan totta. Tanaan taas vaihteeksi kananreitta.  Aiotaan A:n kanssa ruveta kerran viikossa pitamaan barbeguet...siis grillijuhlat. Ajateltiin grillata kanaa.....ei vaiskaa....ei mitaan kosheriin viittaavaa... katotaan nyt, mita keksitaan ostaa.

Sain tanaan kunnian sytyttaa kaksi kynttilaa sapatti-illallisen kunniaksi. Sen tekee taalla aina naiset ja kaikki eivat sita pysty tekemaan, pyysi heimopaallikko mua viemaan tuikkulautasen eraan naisen eteen poydalle ja ma luulin, etta mun piti auttaa tata naista sytyttamaan kynttila, mutta heimopaallikko sanoi, etta ma sain tehda sen. Ja taas han antoi meille suolaleipaa. Proffa kylla sanoi, etta on aivan absurdia, etta muut kuin juutalaiset ottaa siihen osaa, ei han nailla sanoilla sanonut, mutta ymmarsin hanen sita tarkoittaneen.

Eipa muuta talla kertaa kuin pitakaahan huolta toisistanne, niin mekin taalla.

Sama aika...

Vihdoinkin Lissulle vastaus, etta taalla on sama aika kuin Suomessa.

Tanaan jatkui huoneiden huljutus Hulun kanssa. 2,5 huonetta jaksoin roikkua mukana, sitten olin niin vasynyt, etta jouduin sanomaan, etten jaksa. Halua olisi, mutta ei voimia. Kaytiin asken kaupassa ja ostettiin Munnille jo toiset Crocsit, kun ekat Suomesta ostetut ei kuulemma olleetkaan hyvat, hiostivat, joten pikkuveli sai ne. Nyt vasta Munni ymmartaa, miten hyvat ne kengat oikeesti on. Niin ja kaiken kukkuraksi Munni saa vain istuskella proffan kanssa ulkona ja 'kirjastossa', kun se on onneksi kayny niin paljon kouluja. Mina raukka, kun oon vain ojaa kaivanu, raadan niska limassa, tai oikeammin kengat vetta taynna, etta olis leipaa poydassa.

Niin siita vasymyksesta. Kun tultiin kaupasta, makailtiin siina levealla :) sangylla ja mittailtiin verenpaineita. Mulla oli aika alhainen (100/55 ja 109/58), joten siita johtunee tama vasymyksen tunne. Joo joo, en ma rasita liikaa itteani, kuulen jo korvissani, kun siella ajatellaan... mutta minahan sanoin Hululle, etten jaksa enaa ja siiryin syottamaan vanhuksia.

Olis tosi kiva jakaa noiden vanhusten kanssa heidan kokemuksiaan, mutta se on mahdotonta. Ainoastaan proffan kanssa voi keskustella jarkevasti. Siihen on kaksi ylitsepaasematonta syyta. Nro 1. puhuvat vain hepreaa, venajaa tai ranskaa, nro 2. ovat liian dementoituneita. Olisitte kuulleet minkalainen mekkala tanaankin oli. Osaston heimopaallikko (en tarkoita itseani) (Munni muuten tuossa sanelee valilla) huutaa kurkku suorana, jos on jotain, mista ei tykkaa. Puhuu paljon, mutta ymmarra sitten.... yksi nainen valitti kirkuaanella ja toinen nainen, joka on sokea, huutelee muuten vain hirvean kovaa. Ja Sulamit huutelee koko paivan "I beg you...give me a little water....I beg you.... jne" Tanaan oli ilmeisesti lisatty vahan laaketta, koska oli hiljaisempi.

Niin ja jouduin hoitajan tehtaviinkin. Laakari tuli hakemaan, etta tulisin pitamaan tuon ylla mainitun kirkuaanisen katta, kun hanen pitaisi saada verinayte otetuksi. Yritettiin ensin etsia suonta (tai siin en mina etsinyt) kyynartaipeesta, sitten ranteesta ja siita meni laakaritati sisalle, mutta ei pisaraakaan vuotanut putkeen. Heti, kun neula otettiin pois, lahti vuotamaan. Naisen kadet on paalta ihan sinisenmustat ja ensin tati sanoi, ettei me tuosta yriteta, mutta siina kaden paalla oli ainut kohta, jossa suonet nakyi ja taas sisalle. Mina pidan naista kasista ja han huutaa ja voivottaa. Eika pisaraakaan. Ja taas kova vuoto, kun neula otettiin pois. Sitten sain menna ja tilalle otettiin arabinuorimies. En tieda, miten tarina loppui, saivatko naytteen otetuksi.

A. on sotajalalla keittioon pain. Keittaja ei kohtele oikein hyvin ilmeisti juuri ketaan ja A. uskaltaa vaatia meillekin oikeuksia. Keittaja kohtelee meita kuin tekisi palveluksen antamalla meille sita kanaa (kylla se Milja on kanaa, aina reisikoipipala), vaikka se on meidan oikeus. No johtaja kyseli tanaan meilta ruokapuolesta. Mulla ei tahdo loytya sanoja, kun pitais jotain selittaa, mutta yritin ankyttaa, etta onhan se erilaista, mihin on totuttu, mutta me kestetaan...tai sinne pain.

Kaytiin ihanassa kaupassa, lastentarvikkeita, mutta sellaisia, joita ei muualla ole. Kasintehtyja ja puisia, siis aivan ihania. Haluaisin ostaa ne kaikki noille ihanille lastenlapsille, mutta ei taida matkalaukut riittaa - eika sen puoleen rahakaan. Mutta varmasti jotain sielta ostan, mutta en kerro enempaa.

 

Keidas-majatalossa...

Oltiin sitten illalla siella raamattupiirissa tai kotikokouksessa, miten vain, Keidas-majatalossa. Voi pojat, ette arvaa minkalaiset maisemat. tosi harmi, ettei noita kuvia saada siirretyksi. Muistitikulta kylla sais ne koneella, mutta miten saada kamerasta tikulla? Kas siinapa kysymys.

Niin se Keidas sijaitsee muutaman kilometrin paassa Jerusalemista Tel Aviviin pain. Matkalla jo oli mahtavia maisemia, vuoria ja laaksoja vuorotellen. J:han sijaitsee 800 m meren pinnan ylapuolella Juudean vuoristossa. Niin se talo sitten. Sita on tosi vaikea kuvata. Se on rinteessa, siis korkeassa rinteessa ja tama asunto sijaitsee ylimpana. sinne mentiin ulkoportaita kolmanteen kerrokseen. Joka kerroksessa oli tasanne ja siella ylimpanakin oli ruohikkoa ja rinne viela jatkui talon takana.

Entas sitten se asunto. Se oli ainakin kolmessa kerroksessa. Keskimmaisessa oli iso sali ja sen yhteydessa avoin keittio ja ylimmassa kerroksessa huoneita, joita he vuokraavat 30 euron yohintaan, johon sisaltyy aamiainen.

No niin, salin leveydelta oli sitten terassi. Eika todellakaan mika tahansa terassi, vaan nelioita oli ainakin 50 ja samanlainen terassi joka alapuolisessa asunnossa kuin portaina. Terassi on lanteen pain ja sielta on aivan mahtavat nakymat vuoristoon, jonka jokaisella rinteella on asutusta. Voitte vain arvata, milta siella naytti, kun ilta tummui ja valot syttyivat. Wauh..... kunpa saatais niita kuvia tanne. Mutta meidan pitaa varmaan jarjestaa sitten jonkinlaisia diailtamia ja nayttaa teille kuvia kotona.

Keidas menetti edellisen paikkansa sen vuoksi, etta isanta nosti vuokraa 30 %. Mutta tama asunto avautui kuin ihmeen kautta ja on paljon parempi kuulemma kuin edellinen konsanaan.

Meita oli koolla 12 henkiloa, kaikki suomalaisia, mutta osa asunut taalla pitkaankin. Oli oikein hyva ilta ja menemme joka tiistai, kun vain Benjamin suostuu meita kuskaamaan.

Sitten tyoasioihin. Sain tanaan kunnian olla mukana kolmen huoneen perusteellisessa siivouksessa. Kaverinani oli arabihoitaja Hulu (en tieda miten nimi oikein kirjoitetaan) ja sita veden lotraamista. Kaikki patjat on paallystetty paksulla muovilla ja ne pestiin saippuavedella niin, etta pesuainetta kaadettiin ensin patjalle ja sitten viela vetta peraan ja sitten hangattiin. Sitten patja ulos huoneesta kuivumaan ja sama sangyn muille osille. Lattia lainehti vedesta ja mun Crocsit oli vetta taynna ja sukat marat. Sanoin, etta meilla Suomessa ei tehda asioita nain, no Hulu sanoi tekevansa samoin kotonaan melkein joka paiva..... etta sellaista siivousta, ottakaa oppia.

Tanne tulee ensi sunnuntaina ministeriosta tarkastajia ja on kova touhu saada kaikki paikat kuntoon ennen sita. Silla heista on kiinni jatkuuko lupa ja saadaanko lisaa rahaa. Siksi tama A. on aloittanut tuon ulkosiivouksenkin. Taas tanaan siivottiin aivan hiki paassa. A on tehnyt tosi paljon hyvaa taalla. Han on tehnyt mainioita ehdotuksia johtajalle, miten asioita voisi muuttaa ja talon sisailme on A:n kasialaa. Siksi taalla on niin viihtyisaa. Han myos yrittaa saada muutosta meidan ruokiin keittajan kanssa, mutta siina pakkaa olla valilla vaikeuksia. Arvatkaa, mita soimme tanaan....eheeii..., vaan kanaa.... kotkotkot....

Me ollaan toissa ensi sunnuntaina ja saadaan sitten perjantai vapaaksi eli 3 vapaata perakkain. A kehotti meita lahtemaan Galileaan ja sanoi antavansa meille osoitteita, joissa voimme yopya kohtuuhinnalla. Taidetaan tehda hanen ehdotuksensa mukaan. Siella saadaan sitten todella levata. Ajatelkaa Galileaan, jossa Jeesus eli lapsuutensa ja nuoruutensa ja aloitti julkisen toimintansa, joka sitten paattyi tutulla tavalla taalla Jerusalemissa.

Ma olen kylla saanut harjoitella englantia oikein hien kanssa. Kun on kaikki tutuimmatkin sanat kadoksissa, mutta eikohan tassa viela ehdi kehittya. Vietiin proffa tanaan taas ulos patiolle ja han puhui ummet ja lammet, ties sitten, mika oli totta, mika mielikuvitusta. Han on alykas mies ja valilla aivan kirkas ajatus, valilla sitten vahan muuta. Mutta tosi ihana mies. Olivat Munnin kanssa kaksistaan ulkona toimintatuokion aikana ja silloin han oli hieronut Munnin kasia ja nyt illalla sitten sanoi, etta hanella, siis Munnilla, on alhainen pulssi ja varoitti, etta han on vaarallisessa iassa. Just 61-64 on sydaninfarktin kannalta vaarallinen. Ja pakotti mut lupaamaan, etta vien miehen laakariin puolen vuoden paasta, kun sanoin, etta kylla silla on ne verenpainelaakkeet, mutta paineet on olleet hyvat taalla.

Siihen on muuten loytynyt toinenkin syy: nimittain kahvi. Munni ei ole taalla juonut kahvia ja siksi paineet on olleet alhaalla. Eilen illalla Keitaalla oli oikeaa kahvia (taalla on vain pikakahvia) ja han joi kupillisen. Heti nousi alapaineet ja aamulla Munni nielaisi pillerin ja siksi oli pulssi ilmeisesti hidas tanaan.

Etta sellaista taalta tanaan...

Ikava pikkulapsia.....tosi ikava..... mutta sita ihanampi on taas tavata, kunhan vain eivat ole meita unohtaneet.

Munnin kymmensormijarjestelma

Nyt tuli Munnin vuoro istua koneen aarelle. Onhan tama melkoinen kokemus ollut, mutta tahan asti ihan mukava. Ei Munni olisi pikkupoikana voinut kuvitellakaan mita Munnista viela joskus isona tulee. Toinen viiko vierahti jo hyvin mielenkiitoisissa merkeissa. Siistijasta oli tullut hyvin tarkea hoitaja, kun oli saanut valkoiset vaatteet. Minullekkin naytti sormella ja sanoi jotakin soo, soo, kun poytia siirtelin ruokasalissa, niin, etten nostellut niita. Itse aina teki samalla tavalla, mutta olihan hanesta tullut hoitaja, joten vois vaikka vahan pomottaa. Toimistotyontekija valkea hoitotakkki paalla istui rappusilla ja maalaili jalkalistoja. Kayhan se nainkin.

Tanaan meilla oli palaveri sosiaalityontekijan kanssa. Kyseli kuulumisia ja mitenka on mennyt. No me ei kovin paljon ennatetty puhumaan, kun se etelaafrikkalainen A oli niin kova puhumaan. Todella hyva tati muuten. Tanaan hanen kanssaan melkoinen vuori siirrettiin asfaltin- ja soran jatteita. Meilla oli lapiot, kuokat ja hakku tyokauluna ja sitten naapurin pihasta lainasin kauppakarryn, jolla sitten karrasin jatteet pois. Kylla meilla molemmilla hiki virtasi. Suihku kylla teki sen jalkeen poikaa. Niin sitten taaas iltapalalle. Paivalla syotiin taas vaihteeksi kanaa, mutta iltapalalla oli talla kertaa jotakin muuta syotavaa ,kuitenkin ainakin Munni soi. Etta tallainen paiva tanaan, huomisesta ei taas tieda Erkkikaan mita se tuo tullessaan. Vaihtelevaa tama vanhusten hoito kuitenkin on. Osaapahan sitten, kun itse joskus sattuu olemaan samassa tilanteessa, niin vaatia, mita mina tarvitsen milloinkin.

Joten hyvaa jatkoa itse kullekin ja ajatelkaa, etta se vanhuus tulee meille itse kullekin tavalla taikka toisella. Niin kauan kun olemme viela tolpillamme ja ymmarrys tallella, niin nauttikkaa tasta paivasta ja uskaltakaa tehda tavallisuudesta poikkeavia asioita.

Terveisin Heekan Munni

 

 

Vanhassa kaupungissa...

Kiva kirjoitella, kun tietaa teidan lukevan. Korvan seudun vihlominen on vahentynyt, en enaa illalla ottanut sarkylaaketta, etta eikohan se siita. Kylla Sonja mulla taitaa viisaudenhampaat jo kaikki olla hammaslaakarin roskiksessa. Aitia kylla ajattelin, kun silla usein oli samanlaista vihlontaa.....mita lie.....mutta on jo parempi.

No niin, asiaan. Onhan meilla taalla laakarikin joka paiva ja sairaanhoitajia, en tieda 2 vai enemman ja sitten viela kaksi toimintaterapeuttia, jotka tulee joka paiva osastolle teettamaan vanhuksilla jotain juttuja. Asukkeja on hieman vajaa 50 ja suurin osa ilmeisesti dementoituneita. Paljon on myos fyysisia vammoja, mm. amputoituja jalkoja, halvauksia yms. Me ollaan jostain syysta tykatty molemmat tasta tyosta. Lienee vaikutuksensa sillakin, etta tietaa takarajan. Vapaapaivat on talta eraa ohi ja huomenna taas toihin.

En muista kerroinko, etta sina paivana, kun tuli niita mokia, sossu kavi siella ja sanoi, etta meista on kerrotu hyvaa, teemme tyomme hyvin. Eli palautetta tulee - onneksi.

Tanaan lahdettiin varttia vaille 10 bussilla keskustaan ja vanhaan kaupunkiin. Siis siihen ihan vanhaan Jerusalemiin, joka on korkealla muurilla ymparoity. Muuri on ottomaanien rakentama joskus 1500-luvulla muistelen oppaamme 2 vuotta sitten sanoneen.

Ja sisaan sinne menimme Jaffa-portin kautta. Siella oli ihan lahella kristillinen keskus ja heti sinne tietenkin. Siella oli suomea puhuva mies Benjamin Turkia, jota haastateltiin jokin aika sitten Suomessa TV7:assa. Han lupasi tulla hakemaan meidat tiistaina kuudelta ja menemme Keidas-majataloon, jossa on kotiseurat. Mielenkiintoista. Ja asken tuossa kurkisti ovesta sisaan (me kaytetaan siis vanhainkodin toimiston konetta) nuori mies, joka kyseli aitiaan, joka on taalla toissa. han kysyi, mista olemme ja sanoi auttavansa meita tosi mielellaan, jos vain jotain haluamme kayda katsomassa. Han sanoi myos, etta taalla on Yad Hasmona -niminen suomalainen kristillinen keskus. Varmaan saamme Benjaminilta puhelinnumeron sinne. He kuulemma jarjestavat retkia taalla.

Taalla on muuten tosi helppoa lahestya ihmisia. Minakin, joka olen hieman arka ihan vieraita lahestymaan, olen oppinut sen ja se tuntuu hyvalta. Kaikki ovat hirvean avoimia ja juttelevat.

Niin siella vanhassa kaupungissa....voi olisitte nahneet....esim. arabikorttelissa pieni putka toisen vieressa ja joka paikka taynna tavaraa eika taivasta nakynyt. Kuja oli ehka 2,5 m levea. Teidan kylla taytyy suurentaa vaatekomeroitanne, jos aiomme teille sielta kaikkea tuoda tuliaisiksi. hihii.... ja kujaa oli kilometrikaupalla. Vanhassa kaupungissa on omat korttelit arabeille, juutalaisille, armenialaisille ja kristityille. Monet kauppiaat tulivat ja kysyivat Finland? ei ole rahaa...terve terve.... eli kylla meikat tunnetaan kaikkialla. Siella ne kujilla kaupoissaan viettavat aikaa aamuvarhaisesta iltamyohaan eli taitaa se perhe-elamakin sujua siina samassa. Nayttivat ottavan nokosiakin.

Illalla kavimme tassa vieressa olevassa arabikylassa ja siella yhdessa kaupassa omistaja oli matollaan otsa maassa rukoilemassa. Meilla lansimaissa on usko piilotettu jonnekin tayteen yksityisyyteen, taalla se on osa elamaa ja nakyy luontevasti. Ei kukaan sita ihmettele.

Juutalaiskorttelissa oli paljon valjempaa ja siistimpaa. Siella ei ollut niin paljon kauppoja oli enemmankin pienia ruokapaikkoja. Kysyttiin, mista saa seinasta rahaa ja kun vaivalla sinne loydettiin, niin ottomaatti toistaiseksi poissa kaytosta ja meilla kateinen loppumassa. Ostettiin ruokaa ja tunnistettiin raha vaarin 10 kolikkoa luultiin 10 sekeliksi, kun se olikin sen kymmenesosa. No jouduttiin maksamaan loput euroilla, onneksi oli mukana ja kelpasi. Kun tulimme ulos vanhasta kaupungista rupesi automaattejakin olemaan ja saatiin paikallista rahaa.

Me kaveltiin varmaan 10 kilometria ja juotiin litrakaupalla vetta. Vahan kaulusaukon avoimeksi jattama paikka punottaa, mutta saariin olisin halunnut varia, ei tullut. Meilla oli 30-suojakertoimen aurinkovoide.

Ostettiin myos paikallinen prepaid-liittyma eli jos jollakin on niin kova ikava meita, etta haluaa numeron soittaakseen tai tekstatakseen, voi kysaista s-postilla. En viitsi tahan laittaa.

Toivotaan, etta, kun paastaan noihin suomalaisiin keskuksiin paasisimme sellaisiin koneisiin, joiden sanomaa ymmartaa ja voitais laittaa niita kaivattuja kuvia. Yritin tyopoydalle kuvia eilen laittaa, mutta kylla se on onnenkauppaa, kun kaikki on ihan hepreaa.

Jaa niin, Lissu kysyi mita sen kanan kanssa tarjotaan. Milloin mitakin. Paistettuja kokonaisia perunoita, vihanneksia, 2 x jopa riisia. Eilen illalla puoli kahdeksalta saatiin taytetty puolikas paprika...aika rankkaa siihen aikaan ainakin mun mahalle. No, me ollaan kylla syoty melkein kaikkea, mita on tarjottu, mina tosin en valita naista keitoista, mutta Munni on kaikkiruokainen ja syo munkin osuuttani valilla... hihii.... ei me siis laihtumaan paasta. Housut kinnaa yhta paljon kuin kotoa lahtiessa. Voi kayda niin, ettei se koko XXXL ole ollenkaan liikaa loppuajasta....

Vietiin muuten asiasta toiseen proffa eilen sapattina ulkoilemaan tuonne patiolle. Han alkoi heti kysella meidan uskosta. Han on ollut kristitty, mutta kaantynyt juutalaisuuteen. Eli jalleen huomasimme, etta usko on osa arkipaivaista elamaa taalla.

Voi yksi asia mun viela taytyy kertoa. Viime torstina, kun sossu kavi, han sanoi, etta sinisiin kuppeihin saa laittaa vain maitoa ja roosiin muuta. Olimme vahan ymmallamme, mutta asia selvisi seuraavana paivana, kun juttelimme etelaafrikkalaisen A:n kanssa. Kyseessa on asia, joka meilla olisi pitanyt kertoa aivan ensimmaiseksi, mutta ei kerrottu kunnolla ollenkaan. Eli kyseessa on kosher, mika tarkoittaa sita, ettei koskaan tarjoilla lihaa ja maitoa samalla aterialla eika kayteta samoja astioita niilla eika edes tiskata samassa palussa.....joo ihan totta. Tama kaikki perustuu juutalaiseen perinnaissaantoon, kun Mooseksen kirjassa sanotaan tahan tapaan, ettei saa keittaa vohlaa emansa maidossa. Siita ovat tehneet tallaisen saannon. Kun taman saimme tietaa, monta asiaa loksahti paikoilleen. Eli aamiaisella ja illalla, kun tarjoillaan maitoruokia on siniset astiat ja lounaalla, kun on lihaa - yleensa sita ianikuista kanaa - roosat. Meidan osastolla astiat on muovia. Niin ja sitten ymmarsin senkin, kun kerran olin viemassa meidan ilta-aterian astioita keittioon ja aioin laittaa ne vasemmalla ovesta olevaan paljuun, jossa ne pestaan, niin keittaja kielsi ja kaski laittaa oikealle. Niin ja Munni keksi aterimista sellaisen asian, etta maitoaterian valineissa on pieni reika varressa. Sita jo eka paivana ihmettelimme.

Eikohan tassa ole tarpeeksi talla kertaa.

Moimoimoi....

 

Lisays edelliseen kirjoitukseen....

Jai kokonaan mainitsematta, mita ollaan syoty tanaan lounaalla ja paivallisella. Ette voi mitenkaan arvata....syodaan kAnaA... hihii... ja silla on ollut odottamattomia vaikutuksia. Jos jollain sattuu olemaan verenpainetta, eikun kanaa syomaan. Munnin paineet on laskenu niin, ettei ole laakkeita voinut ottaa, muuten voi olla kokonaan ilman paineita. Etta ottakaa vinkista vaari....

Niin ja sitten siella on teissa lukijoissa ymmartaakseni aika monta
"laakarihoitajaa" :). Kertokaas nyt, mika minulla on, kun se korvan alustan vihlominen ei ollenkaan lakkaa. Aina myohaan iltapaivalla se alkaa ja lisaantyy samaa tahtia, kun ilta vanhenee. Vihlonta on heti oikean korvan alapuolella leukaluun karjessa ja siita jonkin verran kurkkuun pain. Se vihlaisee ja on arka myos painettaessa, mutta en tunne mitaan erityisia rauhasen suurentumia. Tosin siina leukaluun alapuolella kaulalla, mista oikeat laakarti tapaa koitella rauhasia, on kova ja arka kohta. Jaan otottelemaan diagnoosia.... Muuten huono olo on loppunut, olen kuitenkin joutunut yoksi ottamaan sarkylaakkeen, etta saan unen vihlomiselta.

Sapattiin valmistautuminen....

No niin, tanaan oli eka iltavuoro puoli yhdesta puoli kahdeksaan. Toissa oli ilmeisesti vain arabeja, kun sapatti alkoi tana iltana. Saimme olla mukana seder-aterian vietossa. Eras asukki, mies, kuljeeti lautasta, jossa oli 5 tuikkukynttilaa, jotka naiset sytyttivat. Sitten avattiin viinipullo ja pienista laakekupista annettiin muille viinia ja sen jalkeen mies otti leipaa ja mursi sen kasin, ripotti palalle suolaa ja antoi. Mekin saimme, viinia emme halunneet. Melkein kuin ehtoollinen, mutta ei Jeesuksen kuoleman muistoksi vietetty.

Oli myos ikava tapaus heti tyopaivan aluksi. Keskiviikkona tuotiin sairaalasta eras hyvin huonokuntoinen nainen. Hanella oli happiviikset koko ajan ja hanet nostettiin tavalliseen pyoratuoliin ja paa oli huonosti takakenossa ilman tukea - tuotiin ruokasaliin syomaan, mutta eihan han syonyt, vakisinkin yrittivat. Tyopaivan aluksi oli teehetki. Teehen laitettiin mintun lehtia ja haudutettiin ja kakkupala seuraksi. Sen jalkeen syotiin. Nainen tuotiin taas syomaan, mutta han vaikutti aivan tajuttomalta. syotettiin molemmat toisia henkiloita, joten emme nahneet yritettiinko hanta syottaa, mutta ilmeisesti. Kun nain hanet viimeisen kerran, han makasi nyt korkeaselkaisessa pyoratuolissa ja vaahtoa oli suupielissa. Hanet vietiin sitten huoneeseen ja pian sinne tuli ilmeisesti sairaanhoitajamies, joka meni ja yritti elvyttaa. Huoneen ovi oli auki ja nahtiin kaikki siita. No nainen oli nukkunut pois. Sen jalkeen alkoi rumba. Ensin tuli ilmeisesti poika ja tytar. Poika alkoi soitella sukulaisia kokoon kovalla aanella mobiiliinsa puhuen. Lopulta heita oli siella 12. Sen jalkeen tuli ilmeisesti kolme nuorta rabbia, jotka menivat seinan viereen kasvot seinaan pain ja alkoivat lukea jotain kirjaa ja heilua ja rukoilla. Kun rukoukset oli valmiit, tuli ambulanssi ja vei vainajan.

Eli kaikenlaiseen on jo viikon aikana jouduttu. Munnikin paasi aivan entisiin hommiin, kun avasi viemariputken tyopaivan paatteeksi. Oli siis silla mun "pesukoneella" kuitenkin kayttoa.

Huomenna on siis sapatti eika tapahdu mitaan - se on niin kuin meidan sunnuntai. Tanne tulee kylla kuulemma omaisia, joten paastaan sitakin touhua nakemaan. Saatiin jo kutsu eraan arabityontekijan kotona kaymaan. Hanella on nelja tytarta ja heidan kuviaan on puhelimesta kovasti naytellyt. Juteltiin perheistamme, he kyselivat meista ja me heista. Han puhuu tarpeeksi englantia. Mieshoitajalla on 20-vuotias vaimo ja ovat olleet 5 vuotta naimisissa, on kolme lasta ja neljas tulossa ja mies edelleen rakastaa vaimoaan. Vaimon nimi on kaannettyna kuu ja tama naishoitaja vitsailikin, ettei heidan kotonaan tarvita pimealla valoja, kun kotona on kuu......

Tassa kait kaikki tarkeimmat kuulumiset. Huomenna aion yrittaa siirtaa kuvia tyopoydan kautta tanne, toivotaan etta se onnistuu. Niin ja pyhana aiotaan kayda keskustassa, kun meilla on vapaapaiva, mutta taalla ei eli kaupat on auki ja homma toimii......

Proffa oli huolissaan kuulemma aamupaivalla, kun meita ei nakynyt.... kerroin, etta nyt ollaan pois pari paivaa ja tavataan vasta maanantaiaamuna. Kuinkahan mahtaa parjata :) hihii.....

Oikein hyvaa ja siunattua juhannusta kaikille. Ja sina Lissu koetahan pitaa huolta Einarista, ettet vain ole liikaa toissa.....

Kasisuudelma.... hmmm....

No niin, nyt se sitten tuli, nimittain kasisuudelma. Proffa sen teki... hihii... ja Matti oli vieressa.

Ja aamun eka moka mulle. Vein vaaran ihmisen ruokia proffalle ja sain moitteet. No anteeksipyynnolla selvittiin. Eika se viela mitaan, olen auttanut huoneiden siivouksessa ja sain parilta hoitsulta ohjeita, mutta ne oli toisen, vanhemman, hoitsun mielesta huonoja ohjeita ja han antoi parempia ja moitti mua ja sanoi mita ja miten pitaa tehda. No mulla kun ei tunnetusti viela kovin paljon ole tuo noyryys kehittynyt sanoin, etta enhan tieda, mita pitaa tehda, kun yksi sanoo yhta ja toinen toista. Mutta eipa tuo mitaan. Mehan ollaan vain voluntaareja, joita saa kaikki komennella. Mehan ollaan taalla ihan vain auttamassa heita ja tehdaan ilmaista tyota.... et silleen....

Sos.hoitaja vastaa meista voluntaareista ja meilla on joka maanantai juttuhetki, jossa saadaan kertoa kokemuksia. Seka johtaja etta sossu sanoivat erikseen eka paivana, etta meidan taytyy kertoa, jos on jotain mielen paalla. Niita ei saa pitaa sisalla. No aion sanoa, etta parempi tyon opastus olisi paikallaan. Mutta tama tasta, ei mitaan hataa..

Me ollaan kylla tuon Munnin kanssa melko komea naky, kun meidan molempien kooksi on nykyaan luokiteltu sama eli XXXL joo-o uskokaa tai alkaa sellaisissa vaatteissa taalla minakin liehun :) puolipitka valkoinen jakku ja pitkat housut, myos valkoiset. Siis todella pitkat..... Laitan kuvan heti, kun Iina opettaa kuvia siirtamaan desktopin kautta. Enhan ma sellaisia asioita tajua, mutta oon kylla aika nopeaoppinen...

Pihan siivous edistyy. Kun viranomaisten tarkistus loppukuusta tulee, on taalla hienot paikat. Ovat jo hankkineet silkkikukkiakin joka seinalle. Ja muutenkin tama on kylla kodikas ja viihtyisa paikka. Seinilla on mm. Monetin ja muiden kuuluisien taiteilijoiden tauluista valokuvajajaljennoksia, kivoja vanhoja huonekaluja yhteisissa tiloissa. Tosin huonojakin on, mutta kaikkihan on suhteellista. Eli kaiken kaikkiaan viihtyisat sisatilat ja ulkpatio. Kun nama ihmiset vain oppisivat olemaan heittamatta roskansa maahan. Niita saa koko ajan olla keraamassa. Eilen, kun soimme A:n kanssa, Matti tuli ulkoa ja naki pari naapurin musta-valkoista (siis ortodoksijuutalaisia) poikaa, jotka soivat ja heittelivat roskat maahan. Han kertoi sen A:lle mun tulkkaamana ja A:han otti ja haki jonkun "korkeamman" henkilon mukaansa ja meni antamaan satikutia pojille, jotka kiltisti kerasivat roskansa mukaansa> Tosin mukisivat, etta tama on heidan paikkansa.

Tama onkin todella Jeshiva Itri nimeltaan ja he (musta-valkoiset) omistavat taman alueen. Taalla on meidan talon vieressa poikien toorakoulu, jota he pitavat. Vaikka enemman nuo rakennukset on vankilan nakoisia.....siis heidan asuinrakennuksensa. Ja koulu on aika huonossa kunnossa olevassa parakissa.

Tiskikonetta tanne kaivattasi - tai siis me kaivataan - kun on keittiolla kova homma tiskata viiden aterian tiskit. Mutta ei keitturi siita valittanyt, kun kyselin. Siis ei me jouduta tiskaamaan, Munni vain on niin huolissaan, kun ei ole konetta....pitais varmaan sielta Lep:sta tuoda tanne.....

Tanaan varsinainen kokki oli pois ja yksi hoitajista oli keittiolla ja kavi valilla hoitamassa asukkeja. Mitenkahan tuo kavis Suomessa? Eikos se Lissukin vois valilla kavaista keittiolla keittelemassa puuroja ja velleja. Tanaan lounas olikin sitten parempi. Yleensa se ei ole kovin "syotava" ja varsinkin illalla....no maassa maan tavalla.

Taas tuo Munni hoputtaa lopettamaan, vaikka jo luki Ulpun kehotuksen mun vain jatkaa kirjoittelemista. Se on niin kummallista, kun sita vain laittaa sormet nappaimistoon, niin ne rupeaa kirjoittamaan. Kuvanveistajien olen kuullut sanovan, etta se kuva on siella kiven tai puun tms. sisassa, se pitaa vain kaivaa esiin.

No hyvaa juhannusta vaan kaikille. Me ei edes olla muistettu, etta sellainenkin juhla on tulossa.

Vointeja...

 

Valokuvia ei tule :(

Kokeilin tanaan voisiko siirtaa kuvia blogiin, mutta se lienee mahdotonta, koska ei osata hepreaa. Kamerasta suoraan usb-portin kautta tuli kylla Microsoftin ohjelmasta enkkua, mutta siirto voi tapahtua vain tietokoneelle tallennuksen kautta enka pysty loytamaan kuvia hepreankielisesta koneesta. Toisaalta en pida siitakaan, etta veisin kuvia koneen muistiin, vaikka sitten poistaisinkin ne.

Jos joku tata lukeva keksii, miten sen voisin tehda, ilmoittautukoon vaikka s-postin kautta.

Kova tyopaiva taas takana, mutta myos hyvin nukuttu yo. Laitettiin illalla tulpat korviin.....taalla puhelin soi koko ajan ja se kuuluu koko talossa ja yollakin asukit soittelee hoitajaa ja se aani sit kuuluukin... aamulla mulla oli tosi kova paansarky ja huonoa oloa on ollut parina paivana. Mulla oli mukana maitohappobakteeritabletteja ja ne on hieman helpottaneet oloa ja paansarky lahti parilla Ibumaxilla.

Aiemmin mainittu Etela-Afrikkalainen A. on kova tati. Ei tyydy siihen, etta vapaaehtoistyontekijoita kohdeltaisiin huonosti ja on jutellut johtajan kanssa ja asioihin on tullut parannusta. No, meita ei ole kohdeltu huonosti - ei tosin ymmarreta, mita puhuvat. Osastolla on tosi kova meno paalla ja meteli. Hoitajat puhuu kovalla aanella hepreaa ja arabiaa ja meille enkkua ja asukit puhuu ym. kaikkia ja lisaksi venajaa ja ranskaa. Etta aikamoinen kielten sekamelska. Taalla lienee tapahtunut Baabelin kielten sekoitus :)

Mahtaa olla hyva asia, ettei ymmarreta heita. Saattaisi olla paljon tukalampaa. Eli hyva nain. Matti oli tanaan aiemmin mainitun professorin (tunnettu arkkitehti) kanssa toimintatuokion aikana alakerran "kirjastossa", jossa he tutkivat tietokirjoja yms. Yhden sellaisen kanssa proffa tuli sitten ylos - tai Matti toi pyoratuolilla. Hanen kanssaan olisi tosi mukava jutella, koska han puhuu hyvaa englantia, mutta puhe on niin hiljaista ja sossotusta, johtunee joistain seikoista.....

No Matti karsimattomana tuossa hopottaa, etta riittaa jo ja multa tata tulis vaikka kuinka paljon. Mutta saastan teita raukkoja ....:)

Ensimmainen tyopaiva takana

No niin, taalla taas...

Aamulla mentiin kuin tinasotilaat toisen kerroksen osastolle, jossa on huokuntoiset asukit. Opeteltiin hepreaa koko ilta ja toivotettiin kaikille boker tov - hyvaa huomenta. Ei kun toihin viiden minuutin tyo-opastuksen jalkeen huhh... kenelle kahvi sokerilla, kenelle makeutusaineella.... no selvittiinhan siita, toivottavasti ei mennyt kovin paljon pieleen.

Sitten syotiin aamiainen ja me Munnin kanssa syotettiin kahta vaikeimmin syotettavaa. Myohemmin selvisi, etta meita oltiin tarkkailtu ja kun oltiin pomon luona jutulla arabitulkin kanssa, koska pomo eli vastaava hoitaja, ei osaa enkkua, niin kehuttiin, etta olimme selvinneet tosi hyvin siita. Keskustelun lopputulos oli, etta minakin jaan samalle osastolle ja autan myos asukkien huoneissa, Matti vain ruokasalissa.

Taalla on myos Etela-Afrikkalainen vapaaehtoistyontekija, joka auttaa meita paljon. Han osaa myos hepreaa ja naytti meille miten pyykkikone ja kuivausrumpu toimivat ja pyysi meita viela tyopaivan jalkeen talkoisiin siivoamaan pihaa. Jatketaan sita, kunnes koko iso piha on siivottu portille saakka. Taalla heitetaan kaikki kadesta maahan, vesipullot, karkkirasiat, juomapurkit yms., joten voitte kuvitella, miten paljon roinaa on. Tama nainen on paattanyt, etta me yhdessa naytamme, miten siisteytta yllapidetaan. No, se on ihan mukavaa ja johtajatar on siita mielissaan.

Nainen lupasi myos opastaa meidat taalta eka kerran keskustaan, sen jalkeen kuulemma osaamme sinne itse. Suihku on kovassa kaytossa eika siina muuten mitaan, mutta kun vessan lattian kaato on poispain viemarista eli pienen pieni viemari on ikaankuin maen paalla. No tuleepahan koko lattia joka kerta pestyksi.

Eipa muuta talla kertaa ja kiitoksia kivoista kommenteista.

Ei muuten ole viela Munnilla siipia nakynyt, syotiin tanaan kalaa, joten taidetaankin uida kotiin...hihii..

Kiitos jokaisesta rukouksesta puolestamme. Ollaan tunnettu, etta sita on harjoitettu. Ei me taalla turhaan olla, sen tuntee luissa ja ytimissa.

Voi rakkaat rantasalmelaiset....

Taalla sita nyt ollaan ja eka kertaa paastiin koneelle. Ihan on jo sormia syyhyttanyt. Nyt lukija saa itse laittaa pisteet aahan ja oohon...

Matka meni hyvin. Budapestissa odoteltiin viisi tuntia ja ihmeteltiin, kun on niin vahan porukkaa lentoasemalla. Kun lahdettiin portille tuntia ennen lahtoa, niin siellahan ne kaikki ihmiset oli passikontrollin jalkeen. Hihii... tallaista se on, kun on matkustanut niin vahan.

Tel Avivissa seisottiin passikontrollijonossa noin tunti ja sitten etsittiin matkalaukkuja, mutta tallella olivat. Mulla jostain syysta tuo poikki ollut nilkka tuli niin kipeaksi, etta valilla oli vaikea kavella. Matti rukoili illalla sen puolesta ja se alkoikin parantua ja on nyt ihan melkein hyva!!  No niin, sitten istuttiin kimppataksiin ja odoteltiin sen tayttymista lahemmas tunti. Kun paastiin matkaan, kuski ajoi kuin viimeista paivaa ja yleensa kahta kaista kuten tuo Munnikin tapaa. Perille paastiin kuitenkin, kun han oli pari kertaa soittanut vanhainkodille ja kysynyt ohjeita. Taalla oltiin vahan ennen seitsemaa lauantaiaamuna. Yohoitaja odotti meita ja vei huoneeseen. Se oli sapatti eika sitten oikein tapahtunut paljon mitaan.

No huone on yksinkertainen, siella on 120 cm levea !! sanky, johon me kylla sovittiin :) sitten on seinaan kiinnitetty 40 x 60 cm poyta, kaksi hyllykkoa ja nelja vaatekaappia. Vessassa haisi, mutta se on  hoidettu: ostettiin raikastin!! Tanaan oltiin johtajattaren juttusissa ja saatiin kaksi tuolia, pieni jaakaappi ja tuuletin. Lupasivat siivotakin huoneen. Siivous on taalla sellaista, etta vetta on lattialla sentti/pari ja se sitten kuivataan pois, Kun tanaan tultiin kaupungilta ja avasin huoneen oven, oli vetta tullut sisaan aika lammikko. No pian siivooja sen kuivasi pois. Niin mihinkas ma jain.

Ulkoiset puitteet on aika vanhat, mutta tekniikka pelaa. On tyoajanvalvontaa, valvontakameraa, hienot koneet toimistossa yms. ja siistia on. Lattiat huljutetaan vedessa joka paiva.

Enta sitten ruokailu? Eilen istuimme poytaan lounasta varten (syomme kahdestaan keittion vieressa, josta keittaja tuo meille ruuan). No han toi meille keittolautaset. Katsoimme toisiimme ja totesimme, etta talla menolla kylla taitaa kilot karista nopeasti. Keitto oli varitonta lihaliemen makuista ja siina uiskenteli hieman 2x2mm kokoisia vaalean keltaisia juttuja. Mita lie olivat. No keitto maistui ihan ok. Onneksi tuli sitten paaruokakin, ja huokaus paasi molemmilta. Ollaan nyt syoty eilen ja tanaan uunissa paistettua kanan reisikoipea lisukkeineen. Kun tanaan pyysimme suolaa, niin ruuasta tuli ihan syotavaa. Ilta- ja aamupalat on mun mielesta oikein hyvia. Hummustahnaa, jotain hapanmaitotahnaa, ruotsalaisen raejuuston nakoista ja eilen oli viela illalla jokin kaali-vihannesrulla. Ja sit tietenkin valkoista leipaa. Ruista tekee mieli.

Jos joka paiva syodaan kanaa, niin Munnin mukaan tullaan omin siivin kotiin.

Huomenna alkaa tyot klo 7. Kun tuo pari ei osaa enkkua, aloitetaan yhdessa samalla huonompikuntoisten osastolla eka viikko. Ma tulkkaan niin, etta se oppii tyot ja sit ma siirryn toiselle osastolle.

Viela olis paljon kirjoitettavaa, mutta pitaa menna iltapalalle. Jatketaan myohemmin. Kuvia en viela ehdi opetella tanne lisaamaan, kun pitaa ensin tutustua laitteistoon.

Kommentoikaa. Lapsia on IKAVA...

No kaytiin jo iltapalalla, joka sisalsi vihannespyorykoita ja sita raejuustoa, hummusta ja valkoista leipaa. Vedet oli ittelta.

Niin ja se pyykonpesuhuoli multa taisi havita, kun taalla nayttaisi olevan kolme pienta pyykkikonetta, jos nyt jokainen on toimintakunnossa ja sitten viela rumpukuivain.

Tosi lamminta taalla on. Ainakin 40 auringossa. Varjossa illalla on ihanaa ehka parikymmenta. Katyiin tanaan pari kertaa jo marketissakin. Loydettiin sellainen Rewellin tapainen kauppagalleria, jossa on paljon liikkeita ja kahviloita yms. Kovat turvatarkastukset jopa ruokakauppaan, tai no ruokakaupan ovella vain istuu kaksi tarkistajaa, jotka kokeilee  repun ja kassin, mutta sinne ostoskeskukseen piti menna metallinpaljastimen lapi ja kassit ym. piti laittaa poydalle. Eli niin kuin lentokoneeseen mennessa. Eli kylla meista taalla huoli pidetaan, ei teidan tarvi huolehtia.

Niin ja arvatkaas onko helppoa kayttaa heprealaista tietokonetta. Kaikki asiat on painvastoin kuin meilla. Internet-osoite on oikeassa reunassa ja sivun sulkimet ja piennysjutut vasemmassa. Ja end ja home menee eri suuntaan...aaahh..., mitenkakohan kay, kun tuun takaisin? En osaa enaa kayttaa omaa konetta....

Munni sanoi, ettei saa kirjoittaa enaa, kun kukaan ei jaksa lukea. Mutta meilillakin saa heittaa. Huomenna lisaa....

Koittakaahan pitaa Suomi kasassa, kun me ei olla pitamassa asiasta huolta :)

Enää kaksi yötä...

Pakkaaminen on tosi mielenkiintoista ;) tähän saakka aina on tullut otetuksi liikaa vaatteita mukaan. Mutta toisaalta, mistä sitä etukäteen tietää minkälaisiin tilanteisiin voi joutua, joten varmuus paras....

Pärjäisköhän näillä?



Koettelee suhdettakin tämä hermoileminen, mutta sähän sanoit....enpäs sanonu... sanoitpas....joojoo... että silleen.
Huomenna posotetaan Iinulin autolla etelään päin. Viedään tavarat säilytykseen lentoasemalle ja yövytään siskon luona Tapiolassa. Sitten bussilla ajoissa lentoasemalle. Lento Budapestin kautta Tel Aviviin. Budapestissä on viiden tunnin odotus, mutta ei taideta lähteä tutustumaan kaupunkiin, parasta vain kuluttaa aikaa lentoasemalla. Eihän sitä koskaan tiedä,  mitä voi tapahtua.

Lastenlapsia tulee ikävä, nyyh.. kehotin ostamaan webbikameran, niin voi välillä nähdä heitä. Ja tietenkin niitä isompia ihania myös. Pikkuisin on jo iso poika, kun tullaan takaisin, tytöissä ei parin kuukauden vanhenemista enää huomaa. Mutta sittenhän on taas ihanaa nähdä, kunhan eivät vain kokonaan isua unohda.

Vaikeuksia pakkaamisessa

    Mitä ihmettä voi jättää ottamatta mukaan?? Saako tästä koskaan järkevää lopputulosta?


Kääk...

Matti lähtee maailmalle

Pian mennään!
Vanhainkodin johtaja soitti mulle eilen ja toivotti ylitsevuotavasti meidät tervetulleiksi ja kiitteli siitä, että tulemme. Melkein samaan hengenvetoon hän sanoi, että meillä on huone varattuna....eka huone meille vanhainkodissa :).... ja että alamme työn sunnuntaina! No eihän siinä mitään, paitsi että olen meilannut hänelle ja pyytänyt, että voisimme työskennellä arkisin ma-pe klo 7 - 14. Yllätyin tästä niin, että vastasin ok, ja heti perään tuli, että sitten tekisimme pari iltaa viikossa!!!!! että se siitä meidän pyynnöstä. Yskin hieman ja pyysin, että voisimme keskustella asiasta paikan päällä.

No, eihän hätä ole vielä tämän näköinen. Meitä evästi siellä ollut pariskunta, että varmasti he tulevat ehdottamaan meillekin iltatöitä, mutta kannattaa olla tiukkana vain. Laitoin saman tien kyselyn siellä olevalle yhdyshenkilöllemme, joka tämän paikan meille hommasi, että miten hän ehdottaa, että etenisimme asiassa.

Täytynee oppia, että heidän kulttuurinsa todellakin toimii eri lailla kuin meillä. Saa nähdä pystymmekö olemaan asian takana vai annammeko periksi.

Vielä on kaikki matkatavarat levällään, ei ole matkalaukkuja eikä mitään. No, tänään aion mennä lainaamaan ne, kun täytynee koepakata, ettei ylitä sallittuja kilomääriä.



Mitäs tästä sanotaan? Eikös olekin äkee laukku? Mitähän vain sinne laittais? No, ei se liene todellinen ongelma.

Mutta ei, nyt on pakko ryhtyä tekemään jotain järkevämpää kuin tämä.... kirjoittelemisiin!

Vielä huomenna....

...koulua, enkun tentti. Hyvä, että on saanut hieman  harjoitella englantia, ehkä on helpompi pärjätä sitten vieraalla maalla kaukana. Tavarakasa ei kyllä ole vielä paljon kasvanut, lääkkeet on hankittu ja arvatkaas mikä.... pelkään, että meitä luullaan terroristeiksi, kun läpivalaisevat laukut. Ostin nimittäin sellaisen kumisen, puuvartisen jutun, jolla avataan tukkeutunutta viemäriä!! Joo,joo.. ai että miksikö? No, kun meitä evästänyt pariskunta, joka oli samassa vanhainkodissa alkuvuodesta sanoi, että ainut pyykkikone on 25 kilon ja he pesivät vaatteet nyrkkipyykkinä kylppärissä!!!


Joo ihan totta ja ajatelkaas, kun kävellään ympäri Jerusalemia iltapäivät ja illat, etteikö hiki virtaa ja vaatteita saa vaihtaa varmaan jatkuvasti. Siinä sitä pyykkiä tulee.... eräs rakas ystäväni pesi pikkulastensa pyykin aikoinaan (70-luvulla) yllä mainitunlaisella vempeleellä. Että sitä aion kokeilla, ellei löydy muuta helppoa ja edullista konstia saada vaatteita puhtaaksi.

Mutta ajatelkaas, jos ne läpivalaisussa rupeaa ihmettelemään, mikä on tuo paksu puuvarsi ja avaa laukun, uskooko ne mun selityksiä. Pitäis varmaan keksiä kasa pomminvarmoja juttuja.... eli peukut pystyyn, että läpäistään tarkistus. ;)