Kaisa-mami in memoriam

Viime yönä rakas, vanhin sisaruksistamme, kaikkien yhteinen Kaisa-mami - oikealta nimeltään Kaarina - sai siirtyä ajasta iankaikkisuuteen. Taivaan Isän luokse, niin uskon.

Kaisa-mami oli yksi auttavaisimmista ihmisistä, jotka tunnen. Hän rakasti kaikkia sisarusten lapsia yhtä lämpimästi. Hän hoiti lapsiamme tarvittaessa. Hän ei koskaan kieltäytynyt auttamasta meitä rakkaitaan. Hän ompeli koko katraalle mitä ihanimpia vaatteita. Hän oli tosi taitava käsityöihminen. Hän osasi sillä saralla mitä vaan. Hänellä oli tosi laaja sydän. Minulle kerrotun mukaan nukuin hänen kanssa puolivuotiaasta viisivuotiaaksi. Hän oli minulle se toinen äiti.

Hänen elämänsä ei ollut ruusuilla tanssimista. Mutta kenenpä olisi? Täällä murheen laaksossa me vaellamme aikamme, välillä onnen hetkiäkin tuntien. Täältä lähtö on kuitenkin jokaisen osa kerran. Ja Kaisa-mamille se hetki tuli viime yönä. En tiedä lähtikö hän eilisen vai tämän päivän puolella, mutta sehän ei olekaan ratkaisevaa. Vaan se, että sai nukkua Isän syliin.

Iloitsen siitä, että hänen suuri toiveensa käydä vielä kerran Vaasassa toteutui, vaikka kunto ei enää kestänyt yleisten kulkuneuvojen raskautta. Inva-taksilla Tuomo-veli poikansa ja Liisa-siskon kanssa haki hänet Espoosta.

Jäi hyvä mieli siitä, että soitin hänelle eilen iltapäivällä ja hän oli olosuhteisiin nähden hyvällä mielellä. Sairauksia hänellä oli enemmän kuin yhdelle ihmiselle olisi sopivaa. Diagnooseja ainakin kymmenen, joista suuri osa vakavia. Siitäkin olen tyytyväinen, että hän kuoli nopeasti ja tulematta tajuihinsa. Ei tarvinnut enää kärsiä eikä pelätä.

Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,

vaan elämme niiden ihmisten sydämissä,

jotka ovat meitä rakastaneet.

Jälleennäkemisen toivossa rakas Kaisa-mami!

Pikkusiskosi Hellevi

 

Huvittamattomuutta

Ei siis huvita kirjoitella. Nyt. Illalla lähti etuhampaasta paikka. Aamulla soitin Mustasaaren tvk:een klo puoli 10 ja sain ajan puoli 11:ksi. Nyt hammas ehjä jälleen. Hyvä Mtvk.

Munnin tuuraaja taisi kastella pikkuterassin, joka on varjossa, begoniat varmuuden vuoksi kunnolla. Siispä ne kuolivat melkein kaikki. Käväisin ostamassa Kukkatorilta Marketoita 1,2 euron kappalehintaan ja istutan uudet kukat sinne.

Korkea Veisu 2:1 "Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja."

Siivousmaanantai

No niin, nyt saa taas hengähtää hiukan. On ollut kiireinen päivä. Petivaatteet tuuletettu ja vaihdettu lakanat. Tehty suursiivous - siis minä olen tehnyt -  ja silitin vielä päälle päätteeksi tosi ISOn kasan pyykkiä. Kesti tunnin. Siis silitys. Siivousta on siivittänyt cd-soitin. Ihania hengellisiä lauluja. Niiden tahdissa työ sujui sutjakkaasti.

Toki pidin pienen hengähdystauon parvekkeella hörppien vihreää teetä ja ratkoen sudokua. Pitäisi mennä mustikoitakin etsiskelemään. Munni on kuulemma tilannut lakkoja joltain työkaveriltaan. Niitä on kuulemma täällä päin valtavan paljon. Näkis vaan! No ei kai niitä näe, ellei lähde suolle. Mua vain inhottaa niin vietävästi ne turkasen hirvikärpäset.

Nyt lukemaan kirjastosta haettua kirjaa, jota kuulemma mulle ei saisi edes tarjota - Ulpun mukaan. Silti sen hankin. Saas nähdä pystynkö lukemaan läpi. Kertoo kirjoittajan omasta elämästä ja väkivaltaisesta suhteesta. Huh!

Sananlaskut 18:22 ”Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.”

Marimekko-pussukoita

Nelly, melkein 5 vee, tutki raidallisen Marimekko-pussukkani sisältöä. Siellä oli mm. pieni kukallinen Mm-kukkaro, jossa pidän hiusjuttuja. Nelly kysyi mikä se on. Vastasin, että kukkaro. Hän otti raidallisen, pussukan ja sanoi: tämä on sitten raitalo. Mulla kesti hetken ennenkuin älysin logiikan. :)

Lasten ja imeväisten suusta jne.

Pieni suklaa... eiku matka

Eilen illalla kotiuduttiin Kuusamon matkalta. Oli tosi hieno reissu. Munnin tytär ja tyttären tytär kaverinsa kera tulivat tänne merta pitkin maanantaina ja tiistaina mahdutettiin itsemme ja matkatavarat autoon ja nokka kohti pohjoista. Muhoksella pysähdyttiin tervehtimään Munnin siskoa ja ylläri ylläri saatiin siellä lounas. Matka jatkui kohti koillista vielä parisataa kilometriä.

Ilmat oli loistavat. Osallistuttiin Pesosten sukutapaamiseen. Oli hienoa katsella, kun sukulaiset eri puolilta pohjolaa: Ruotsista, Norjasta ja Islannista, tapasivat. Päivät kestivät perjantai-illasta sunnuntaihin, jolloin tehtiin bussilla kiertoajelu yhden sukuhaaran maille. Välillä pysähdyttiin lounaalle todella hienoon paikkaan: http://www.oivanginlomakartano.fi/, jossa nautimme salakaatajan hirvikeittoa.

Kuusamojärven kirkkolahti sai talviturkkini, olihan mukavaa. Tästä tulee nyt tosi mukava kirjoitus, kun kaikki oli niin mukavaa ja ihanaa. Nautin sydämeni pohjasta koko matkasta - paitsi tietenkin automatkoista - onneksi on ilmastointi.

Eipähän muuta kuin mansikoita Maalahdesta ostelemaan ja pakkaseen heittelemään. Iltapäivällä käydään Jussin ja illemmalla Jaakon perheitä tapaamassa.

Psalmit 121:8 ”Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.”

Jääkaappi

Nelly - melkein 5 vee - katsoi meidän jääkaappiin ja tuumasi: voi kyllä teillä on vähän ruokaa!

Olikos se niin, että lasten ja imeväisten suusta se totuus kuuluu? 

Varhainen lintu

Heräsin viiden paikkeilla ja nousin kuudelta, kun ei uni enää silmiin saapunut. Vetäisin joggarit ja puseron yövaatteiden päälle ja lähdin ulos käveleskelemään ja nauttimaan kosteasta aamusta. Ilma oli eilisen sateen jäljiltä hapekasta, linnunlaulu kuului kerrankin, kun autot eivät vielä olleet heränneet ja aiheuttaneet melukohinaa tuolla Raippaluodon sillalle johtavalla penkereellä. Ihana aamu!

Takaisin sisälle ja aamutoimien jälkeen pyörälle. Tarkoituksena oli hakea vain lehti Alskatintien heittolaatikosta, mutta teinkin muutaman kilometrin lenkin ihaillen mahtavaa merimaisemaa. Penkereen rannalla joutsenpariskunta lillui yhden poikasensa kera suloisen näköisenä. Kiittelin Taivaan Isää siitä, että ollaan saatu viettää yhdeksän vuotta näin kauniissa maisemissa ja vielä puoli vuotta jäljellä. Missäköhän se meidän uusi koti oikein onkaan?

Asiasta kolmanteen. Luin eilen loppuun Helinältä lainaamani (joka oli lainannut sen kirjastosta)  Kunnes kuolema vapauttaa -nimisen kirjan. Olihan tarina! Ja vielä tosi! 14-vuotias tyttö joutui 27-vuotiaan miehen vangiksi ja pahoinpitelemäksi melkein kolmen vuoden ajaksi. Ja täällä Suomessa! Vähän mietin, että emmekö me ihmiset tosiaankaan välitä naapureistamme (lue lähimmäisistämme) sen vertaa, että kutsuisimme edes poliisit, jos naapurista kuuluu kauheita! Kirja lienee kirjoitettu päiväkirjamerkintöihin tukeutuen, niin tarkasti kaikki tapahtumat oli kuvattu. Ei mitenkään loistavaa, mutta silti ihan luettavaa tekstiä. Ehkäpä juuri tämän takia kirja ei ole saanut isompaa menekkiä. Tai mistä minä sen menekin tiedän, arvelen vain, kun kirjasta ei ole puhuttu. Kustantajakin kovin tuntematon.

MakkaRRamies ja siskonsa olivat eilen täällä huvittamassa meitä, kun äitinsä oli ostoksilla. Mukava vaikkakin sateinen päivä. Ei siis voitu ulkoilla ollenkaan. No pikkumies nukkui päikkärit ulkona ja heräsi pää märkänä. Edelleen on melkoisen seisova ilma, joten odotettavissa lienee ukkosta.

Maanantaina tulevat Munnin tytär Katriina ja tyttärensä Johanna vierailulle. Tiistaina lähdemme sitten kohti Kuusamoa, jossa on Pesosten sukujuhla. Viivymme matkalla viikon verran. Se lieneekin sitten ainut lomamatkamme tänä kesänä. On tuo Munnin jalka vihoitellut aikalailla ja estänyt enempiä matkoja. Nyt kuitenkin ehkä (!) jo paremmalla puolella.

Eilen tuli postissa ylläri. Olin osallistunut Hyvä Sanoma -lehden äänestä paras juttu -kisaan ja voitin cd:n. Pitkän kirjan lauluja - eli vanhoja hengellisiä lauluja uudelleen sovitettuina ja nuorempien esittäminä. Tosi hyvä levy.

Nyt Munnikin kuuluu nostavan tummansinistä laskoskaihdinta ylös, joten lienee herännyt. Siispä keittiöön!

Psalmit 59:17 – 18 ”Mutta minä veisaan sinun väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani minun hätäni päivänä. Sinä, minun väkevyyteni, sinulle minä veisaan kiitosta, sillä Jumala on minun linnani ja minun armollinen Jumalani.”