perjantai 30. huhtikuuta 2010

Sosionomi AMK


Hain todistuksen koululta ja isoM lupasi viedä Katan ja minut syömään sen kunniaksi. Toisin kävi. Eksyin rintaliivikauppaan. Sovitin ainakin kaksiakymmeniä liivejä ja valitin tosi hyvälle myyjälle, ettei mua varten varmaan ole tehtykään sopivia liivejä. Sitten kolahti ja löysin nuden väriset, tosi pehmeät ja miellyttävät liivit. Mutta mikä neuvoksi, kun t-paidan läpikin jää näkyviin ne pikku kupurat. Eipä hätiä mitiä, myyjä kiikutti silikoniset suojat ja ahhh, ne toimi. No, toinen ikävä piirre on se, että olkaimet luistaa aina pois olkapäältä. Siihenkin oli myyjällä keino. Silikoniset suojat ja paikoillaan pysyy. Olin jo melkein pukeutumassa, kun myyjä kiikutti vielä yhdet liivit. Ja voi, ne oli kuin tehty mulle ja vielä tosi tyylikkäät. Ei mitään hörhelöitä, vaan oikeasti tyylikkäät. Tuu vaikka kattoon, ellet usko. Kaupan nimi on Kultasukka.


Sinne kauppaan meni niin paljon euroja, että ehdotin kumppaneilleni, että jos mentäis kotiin syömään toissapäiväistä hernekeittoa ja pannaria. Hih. Hyvältä ne maistuivat nekin.


Tässä se uurastuksen tulos nyt sitten on.


Sadetta ja sammakoita


Aamuni alkoi anivarhain tänään. Heräsin painajaisunesta puoli kuusi ja pyöriskelin patjalla tunnin verran, kunnes päätin nousta ylös. Jotenkin oli sellainen olo, että tänään aloitetaan uusi elämä - isolla Eellä. Siispä ulkoiluvaatteet niskaan ja ulos, vaikka sataa tihuutti hienokseltaan. Sauvat komerosta käsiin ja menoksi.


Reissu alkoi saunasta, jonka napsautin päälle. Sitten suunta Köklotiin päin. Lintujen liverrys hiveli kuuloelimiä ja tihku imeytyi poskiin. Aijai, kun tuntui mukavalta. Eikä tielläkään ollut juuri muita kulkijoita vielä noin anivarhain.


Mutta mikäs tuossa on keskellä tietä? Suolikasa! Mahtaakohan olla entinen sammakko? Seuraavat viisi voi jo tunnistaa sammakoiksi. Mikä selällään, mikä mahallaan oli kokenut maallisen vaelluksensa pään ilmeisestikin auton pyörän ruhjomana. Yhden onkomadon pelastin asfaltilta tien reunalle pehmeämpään alustaan. Siitä on tullut mulle melkein harrastus - siis siirrellä asfaltille eksyneitä onkimatoja takaisin pehmeään multamaahan. Ihan totta!


Lenkki kesti 40 minuuttia ja tänä aikana näin nuo aikaisemmin mainitsemani kuusi sammakonraatoa ja ohitseni huruutteli kahdeksan autoa. Ei paha!


Takaisin tultuani muu väki, mikä tarkoittaa isoM:ää ja Kattaa, vielä hornasivat. Minä tälläydyin saunamatkakuntoon ja kiiruhdin lämpimään löylyyn. Se tuntuikin ihanalta.


Kaurapuuro sai jäädä keittämättä, sen sijaan vatsaani helli turkkilainen jugurtti, jonka sekaan lisäsin monenlaisia siemeniä ja pähkinöitä. Keisarin morsian on must joka aamu, muuten ei päivä ala.


Kun isoM heräsi ja ylpeänä kerroin käyneeni jo lenkillä ja saunassa, oli kommentti: "Illallahan meidän piti mennä saunaan!" Että silleen.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Mestaruuksia


IsoM on ollut tohkeissaan koko viikon - vielä enemmän kuin tavalisesti - sillä isoveljen tyttären poika, Janne Pesonen, jääkiekkoilee Venäjällä ja siellä on ollut meneillään Venäjän mestaruussarja. Ja arvatkaapas mitä? Jannen joukkue voitti. Voitte mielessänne kuvitella, miten täällä röyhistellään rintaa ja paukutellaan henkseleitä.

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Takatalvi


Nysse tuli, takatalvi meinaan. Ainakin aamulla. Kato vaikka



Tällaisia lumihiutaleita leijaili taivaalta viitisen minuuttia. Ihan kuin jouluna. Onneksi se oli vain pikatakatalvi. Ja aurinko paistaa taas.


IsoM ryhtyi eilen rupeamaan. Otti jakkaran ulos, pitkät raivaus/oksasakset ja alkoi leikellä seinänvierustapensaita. Niinpä minäkin tuppasin siihen mukaan pikkuisten oksasaksien kera. Hyvinhän tuo yhteispeli sujui. Minä leikkelin isoilta saksilta jäljelle jääneet pikkuiset varvut ja heittelin leikatut oksat asfaltille. Illemmalla sitten isoM:n sijaisen kera kerättiin leikatut oksat pois ja vietiin hiiteen.


Tänään oli mun vuoro käyttää ISOJA saksia. Leikkelin marjapensaita netistä lukemieni ohjeiden mukaan. Mustaviinimarjapensas kuulemma uusiutuu nopeasti, joten sen voi leikellä reilusti. Yli peukalon paksuiset versot pitää kuulemma leikata ja mahdollisimman läheltä maata. Jättää voi noin 25 versoa. Punainen viinimarjapensas sen sijaan ei tarvi niin rajua leikkelemistä, se nimittäin ei uusiudu yhtä nopeasti. Meillä (tai Lepikossa tietenkin) on yksi oikein vanha punainen marjapensas, joka tuottaa tosi paljon ja hyviä marjoja. Hieman sitäkin leikkelin, mutten uskaltanut kovin paljon.


No entäs sitten karviaismarjapensas? Meillä on oikein tuuhea sellainen ja tosi satoisa. Se kuulemma uusiutuu tosi hitaasti enkä ole sitä paljonkaan näiden kahdeksan täällä asumamme vuoden aikana leikellyt. Nyt uskaltauduin pienentämään sitä ehkä kolmanneksella. Noin arviolta. Karviainen ei vain ole suosikkini säilömiseen (lue pakastamiseen tai mehuksi), mutta se on ilman muuta eka sijalla pensaasta syötynä marjana.


Kattellaan kesän aikana, miten leikkaus onnistui. Niin ja eilen leikkasin kärhöjen rönsyt alas. Sen teen joka kevät. Eräänä keväänä tässä muutama vuosi sitten ihmettelin suuresti, kun versoja ei alkanut ollenkaan näkymään. Vähän väliä kävin kurkistelemassa, mutta aina yhtä huonoin tuloksin. Kunnes sitten äkkäsin, mistä oli kysymys. Versot kyllä kasvoivat päivän aikana, mutta jänikset kävivät murkinalla öisin. Kun juurien ympärille laitettiin verkot, alkoivat versot heti nostaa päätään ja hienot kukkivat köynnökset saatiin taas loppukesäksi. Tällaiset



Muistuttaa kesästä, ihanaa...


Eipä muuta tällä kertaa kuin, nauttikaa keväästä.


 

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Israelin matka siirtyi syksyyn


Niin siinä sitten kävi. Mutta uusi matka on varattu eli liput siirrettiin syyskuulle. Mutta oliko se nyt sitten onni vai epäonni, ettei päästy lähtemään? Kerronpa erään kiinalaisen tarinan.


"Kauan sitten rajaseudulla sui eräs vanha mies. Kerran hän huomasi hevosensa kadonneen. Hänelle kerrottiin, että hevonen oli juossut kauas. Naapurit tulivat lohduttamaan häntä, mutta vanha mies oli aivan rauhallinen. Hän sanoi:"Voi olla, ettei tämä ole loppujen lopuksi kovinkaan paha juttu. Se saattaa jopa kääntyä hyväksi." Sitten kerran yöllä vanha mies kuuli ulkoa meteliä ja meni ottamaan selvää, mistä oli kysymys. Hämmästyksekseen hän näki ei vain omaa hevostaan, vaan myös toisen, joka oli hänen hevostaan kauniimpi. Hänen hevosensa oli tuonut kotiin kumppanin. Kaikki naapurit tulivat onnittelemaan miestä. Mies sanoi taas: "Eihän sitä tiedä onko tämä onni vai epäonni."


Eräänä päivänä hänen poikansa ratsasti uudella hevosella, putosi sen selästä ja katkaisi jalkansa. Taas naapurit tulivat lohduttamaan miestä ja sanoivat, että oli tosi huonoa onnea, että poika katkaisi jalkansa. Mies tuttuun tapaansa totesi rauhallisesti, etteihän sitä tiedä, oliko se onnea vai epäonnea.


Viikon kuluttua alkoi sota ja kylän kaikki nuoret miehet joutuivat sotaan paitsi miehen poika."


Mikäkö oli tarinan opetus? Sitten, kun ymmärrämme kaiken täysin, saattaa käydä ilmi, että tappiolta näyttänyt tilanne onkin lopulta meille voitto.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Ilmatila kiinni


Täällä nyt sitten odotellaan, että kannattaako ollenkaan ryhtyä pakkailemaan. Vaatteet ynnä muut tavarat lojuvat tuossa sohvalla takanani, mutta hillitsen vielä pakkaamisintoani ja odottelen kello kahden uutisia tuhkapilven sijainnista. Saa nähdä pääsemmekö ollenkaan lähtemään matkalle.


Harmi....

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Vuosisadan yskä ja vipuvarsi


Joo mulla on nyt kyllä ihan vuosisadan yskä. Aivan hirveän, kauhean, kamalan hirveä! Kun näin eläkeläisaikana ei enää voi käyttää työterveyttä, jouduipa minäkin ensimmäisen kerran turvautumaan terveyskeskukseen. Siis Mustasaaren sellaiseen. Varustauduin istumaan huonokuntoisena siellä pitkään, mutta miten ollakaan en ehtinyt edes odottaa, kun jo pääsin sisään. Ja jo heti vastaanotossa ihmeteltiin, että en astmaatikkona käytä pef-mittaria (siis puhalluksen voimaa mittaava jutska). Sanoin, ettei mun astmaa ole hoidettu vuosiin mitenkään, saan vain uudet reseptit ja puhallus tutkitaan, jos hoksaan sitä pyytää. Ja minä kun olen luullut, että työterveys on hyvä. En ole kyllä tarvinnutkaan mitään erityistä astmahoitoa, ei sillä eikä millään. Nyt tuntuu, että se rupeaa olemaan voimissaan - siis astmani. Elikkä lienee pahentunut jonkin verran. Taidan otta opastuksesta vaarin ja tilata huomenna ajan tvk:n astmahoitajalle. Lääkärikin sanoi, että jos sitä ryhdytään täällä hoitamaan, voidaan tilata dokumentit edellisestä paikasta.


No, eilen sen diakoniapäivärutistuksen jälkee illalla nousi kuume ja aamulla oli vielä hieman lämmönnousua. Nyt alkaa elämä ilmeisesti voittaa, koskapa istun tällä koneella. Ei vuorokauteen ole tehnyt mieli edes kattoa koneeseen päin. Sain siis antipipoottikuurin, että eiköhän tuo tauti sillä asetu, että päästään sinne matkalle: hallelujasisters ja manageri.


Niin ja se eilinen diakoniapäivä. Se meni tosi hyvin ja rukoukset auttoi, ettei tarvinnt mun esityksen aikana yskiä yhtään ja äänikin kesti. Kaikkien osuudet meni tosi hyvin ja tunnelma oli alakerran kahvitarjoilussakin tosi hieno eivätkä ihmiset kiirehtineet pois.


Tässä jokin kirjoitus sitten hehkutin, miten tänä päivänä on helppoa tehdä ruokaa, toista oli ennen. Ja se toki pitää paikkansa, mutta olenpahan kyllä laiskotellut tuon suhteen viime päivinä, ei ole oikein ollut intoa ruokaa laitella. Mutta huomenna nuoripari tulee syömään, joten täytynee ryhdistäytyä. Elikkä ei kannattais kovasti hehkutella ja intoilla, tulee takapakkia. Mutta mitäs siitä, elämäähän tämä vain on.


Muuten, kun minä olen potenut tätä lunssaa, on isoM:llä ollut samanaikaisesti mitä luultavimmin norovirus. Yhtenä aamuna viime viikolla se rupes oksentamaan. Onneksi ehti ottaa tekarit pois suusta ennen kuin ne olis joutuneet pyttyyn. Kerran tuli yksi annos lattialle, kun mies ei ehtinyt perille asti. No ei tämä vielä mitään. Oksennukset loppui siihen ja tänä aamuna siellä tvk:ssa ihmettelin minne tämä mies on kadonnut. Minä kun olin jo käynyt hoitajan ja lääkärin. Olin just soittamassa, kun näin sen tulevan jostain ovesta. Arvasin heti, että vessastahan se. Aina ensimmäisenä joka paikassa sen pitää löytää vessa. No tällä kertaa olikin hieman erilaiset  toimet. Ei nimittäin ehtinyt perille, vaan tuli löysät pöksyihin. Onneksi oli pikkarit ja kalsarit. Ei muuta kuin pikkarit kraanan alle ja siitä taskuun.


Ja sitten vielä lopuksi tapa, jota voin suositella, jos on sattuut käymään niin, että mies ei enää saa tehdä raskaita nostoja esimerkiksi infarktin vuoksi.



Matto pitää saada raskaan kaapin alle



Näin se käy



Valmista tuli


Luulenpa, että tuota kutsutaan vipuvarreksi. Jotenkin takaraivossa kutittaa silleen, että koulussa tuollaisesta on puhuttu. Ideaa saa käyttää vapaasti.


 

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Sateinen perjantai


Harmaa ja sateinen päivä ja hieman väsyttää, kun valvoin yöllä pari tuntia.


Istuskelen täällä ruksan toimistolla kellon ollessa vartin yli 8 aamulla. Piti tulla jo näin aikaisin, kun isoM meni labraan ja mulla on vartin yli 10 hieroja. Niska on ollut kipeä jo kauan. Atlas-nikamaa särkee ja yhtenä yönä näin unta, että vasemman käden pikkusormea, nimetöntä ja keskisormea särki aivan mielettömästi. Yritin heilutella kättä ja näin lieventää särkyä. Sitten heräsin ja nämä sormet olivat tosiaankin aivan puutuneet ja niitä särki. Oikeassakin kädessä pikkusormi joskus puutuu. Kuvittelen tämän johtuvan niskasta ja soitin hierojalle, jolta sain ajan vasta kahden viikon päähän. Soitin kuitenkin hänelle takaisin ja  pyysin soittamaan, jos tulee peruutuksia ja kas kummaa, samana päivänä tuli peruutus tälle päivälle.


Sen jälkeen menen opettajan luo koululle harjoittelun palautekeskusteluun. Näin on sitten kaikki tarvittava sosionomin tutkintoa varten suoritettu. Kunhan saan harjoittelusta merkinnän, minulle kirjoitetaan todistus ja saan sen seuraavana jakopäivänä eli 30.4. Tosin se lähetetään kotiin, sillä olen silloin Israelissa.


Jess, 20.4. starttaamme Helsingistä kohti Tukkiholmaa ja sieltä Tel Aviviin, josta matkaamme bussilla Nataniaan. Siellä on hotellimme, jossa asumme kahden viikon ajan. Teemme viisi retkeä ympäri maata. Harmi vain, ettei isoM pääse mukaan. Minä taidan kuitenkin harmitella sitä enemmän kuin hän, ainakin hänen puheittensa mukaan. Ulpu lähtee mulle huonekaveriksi. Toinen siskokin lähtee miehensä kera. Jännittää päästä käymään siellä vanhainkodissa kahden vuoden jälkeen.


Sunnuntaina on järjestämäni diakoniapäivä seurakunnassa. Johdan jumalanpalveluksen, jossa esitän tekemäni diaesityksen ja kerron diakoniasta yleensä ja meidän seurakuntamme tekemästä diakoniatyöstä. Tilaisuuden jälkeen on kahvitarjoilu, jonka järjestää pari jostain työalueesta vastaavaa henkilöä. Olemme myös tehneet työstä kertovia infotauluja seinille ja laitan diaesityksen pyörimään läppäriini. Maahanmuuttajatyön vastuuhenkilö taas laittaa pyörimään kuvia kyseisestä työstä.


Olen myös tehnyt A4:n kokoisen esitteen seurakuntamme diakoniatyöstä. Siinä on jokaisen työmuodon yhteyshenkilön nimi, ja toivomme monen seurakuntalaisen ottavan sen ja ennen kaikkea lähtevän mukaan työhön. Kaikki tämähän on vapaaehtoista.


Nyt pitäisi ryhtyä opiskelemaan vuorosanojani 17.4. esitettävään Suuret pidot -näytelmään.


On tämä eläkeläisen elämä kiireistä!

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Auton pesua pääsiäislauantaina


Sattuneesta syystä auton pesu on kaatunut mun kontolle tästä lähtien tuntemattomaksi ajaksi. Eipä siis muuta kuin tuumasta toimeen. Villasukat ja karvakumpparit ovat ehdottomat kaverit. MUTTA auton pesussa piilee ikäviä vaaroja, ellei osaa ennakoida niin kuin minä en osannut. Se varmaankin johtuu siitä, että isoM on yleensä huolehtinut kyseisestä hommasta.


Eli, imuri ulos ja eiku työhön. No, pitäisi saada tuo putki lyhyemmäksi eikä onnistu millään. Joko en osaa tai sitten ei ole voimia. On nimittäin vieras imuri. Totin totuuden nimessä täytyy mainita, että tuo samainen isoM yleensä kotonakin imuroi - tosin vain kerran sydämessä tapahtuneen muljahduksen jälkeen tämä on päässyt tapahtumaan. Niin, asiaan. Olin avannut auton kaikki ovet ja kumarruin siis auton vieressä olevan imurin puoleen, en nyt edes muista miksi, ja siitä vauhdilla ylös. Jotka mun tuntee, tietävät, etten osaakaan tehdä mitään muuta kuin vauhdilla! (Kirjoittajan välihuomautus.) Siis ylös ja samassa pimeni ja näkyi tähtiä. Mitä ihmettä tapahtui? No, eipäs muuta kuin, että löin otsani auton oikean etuoven teräväänylänurkkaan. Hoipuin otsaani pidellen sisään huutaen apua. No ei se nyt niin paha ollutkaan



Pieni haava ja iso päänsärky


Auton pesu siis jatkui laastaroinnin jälkeen.



Huomatkaa ammattitaitoinen ote



Loppuhuuhtelut


Kaikkein tärkein vaihehan tietenkin on se pesun ja huuhtomisen jälkeinen kuivaus, joka  onnistuikin ilman kommelluksia.


Esikoinen tapasi muuten lapsena usein sanoa: "Miks mulle aina käy jotain?" No, ihmetelköön kuka haluaa, mutta ymmärrettäväähän se on, kun on tällainen äiti. Viaton


Annan tässä nyt lopuksi ilmaisen neuvon kaikille, jotka aikovat ryhtyä tähän vaaralliseen ja vaativaan autonpesuhommaan: VARUSTAUDU KYPÄRÄLLÄ. mieluiten sellaisella, jossa on lippa, ettei vahingossakaan käy niin, että eteenpäin kaatuessasi loukkaisit sievän nenäsi.


Neuvosta ottaa vaarin se, ken tahtoo!


Siunattua pääsiäistä kuitenkin kaikille!



perjantai 2. huhtikuuta 2010

Pääsiäinen 2010


Tästä blogista taitaa kohta tulla ruokablogi, sillä aion taas kertoa ruuasta. Sydämen kyllyydestä suu puhuu - tai tällä kertaa sormet kirjoittaa. Pitkänäperjantaina päätin pitkästä aikaa laittaa punaista lihaa. Mutta koska en ihan hirveästi tykkää lampaasta, joka tietenkin kuuluu pääsiäiseen, ostoskoriin hypähti possun sisäfilettä. Lisäksi tein valkosipuliperunoita uunissa. Mukailin hieman netistä löytämääni reseptiä. Kerma ja siihen lisätty murskattu valkosipuli kuumennetaan (käytin tavallista ja kolmen juuston ruokakermaa), kuullotin sipulia pannulla ja lisäsin kermaan. Just ennen kuin kerma alkaa kiehua, lisätään raa'at perunaviipaleet ja sekoitetaan hyvin. Lisätään vielä timjamia. Sitten kerroksittain uunivuokaan ja väliin hieman suolaa ja mustapippurirouhetta. Folio tiiviisti päälle ja koko komeus uuniin tunniksi. Folio poistetaan vähän ennen valmistumista, että pinta saa kauniin ruskean värin. Timjami antaa uskomattoman hyvän maun.


Fileen paistoin parin sentin viipaleina voissa ja lisäsin vain suolaa ja pippuria. Lisukkeeksi höyrytin pitkiä papuja ja tein hunajamelooni-tomaatti-oliivi-salaattia ja kastikkeeksi oliivimurskalla, hunajalla, hivenellä suolaa ja hienonnetulla persijalla maustettua jugurttia.


Siis oli hyvää. Eikä yhtään kalvennut Fransmannin ruuan rinnalla.



Kas näin



Onneksi ruokaa jäi vielä huomiseksikin.


Olin suunnitellut vaihtavani keväiset ikkunaverhot keittiöön lauantaina, mutta yhtäkkiä kevät tulikin meille





Tervetuloa kevät!


 

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...