torstai 2. huhtikuuta 2015

Kaunotar ja kulkuri





Koissut tuli taas meille hoitoon. Tänä aamuna - sattuneesta syystä - annoin niille uudet nimet. Kaunotar ja Kulkuri. Vaikka nimet menevätkin sukupuolen mukaan hieman väärin. Mutta tuo poikakoira on niin turkasen kaunis - ollakseen koira. Kissathan on aina kauniita. Tyttökoira Fanny taas sai nimen Kulkuri siksi, että sen takkuinen kiharakarva on leikattu ja se on aivan kulkurin näköinen.

Kaunotar on aikamoinen hössöttäjä. Se ei ole hetkeäkään rauhassa, hyörii ja pyörii koko ajan ja huohottaa samalla. Ja koko ajan mun perässä. Kulkurikin oli ennen, mutta siitä on tullut aikuinen.

Yritän laittaa tähän videonkin. Se näkyy puhelimessa ihan hienosti oikein päin, mutta kun siirsin sen koneelle, se näkyykin  poikittaisasennossa.Tässä siitä kuitenkin näkyy vain pieni osa ja oikein päin. Kummallista!

Mun huki on ulkoiluttaa koirat ensimmäiseksi aamulla. Heräsin neljältä tänä aamuna ja kävin helpotuksen huoneessa. Siellä se Kulkuri makasi eteisen vaatetelineen kenkäosassa. Kun uni ei meinannut tulla, rupesin miettimään, miksi se nykyään nukkuu siellä koko päivän ja näkyy nukkuvan koko yönkin.


Vain ruoka- ja ulkoiluaikaan se on pirteä ja mukana. Niinpä päätin, että se on varmasti kuollut. Mietin jo, miten ilmoitan asiasta miniälle. Kulkuri on pojantyttären koira ja häneltä on jo yksi koira jäänyt auton alle ja ihan hirvitti, miten tyttö sen ottaa. Pakko oli viideltä nousta ylös kattomaan elääkö se edes vielä. Hiivin viereen ja kosketin turkkia odottaen sen olevan jo ihan kylmä. Mutta koirapa liikahtikin. Huhuhh, se elää sittenkin. Ja Kaunotar hyöri vieressä.

Seitsemältä nousin ylös - onneksi sain siinä välissä nukutuksi hieman. Kaunottaren hyöriminen oli ottaa lujasti hermoon ja kaiken kukkura oli se, että se pussasi mua suulle. Yök! Vieläkin se tuntuu. Lopulta saatiin Kulkurille puku päälle. Niin ja yöllä mietin sitäkin, miten saisin Kulkurille hieman lämmikettä sinne ohuen puvun alle. Aamulla sitten kaappeja tutkaillessani hoksasin ohuen ja melko pienen mikrokuitupyyheliinan ja kiersin sen Kulkurin vartalon ympärille puvun alle. Nyt sillä ei ainakaan pitäisi tulla kylmä. Hihnan saaminen Kaunottarelle vaatisi oman kertomuksen. Hiki meinas tulla ja mietin lähdenkö ollenkaan niiden kanssa. Lopulta sekin onnistui. Jossain välissä piti itsekin laittaa jotain lämmintä yöpuvun päälle. Ja niin päästiin matkaan.

Tehtiinkin erilainen kierros kuin tavallisesti. Kaunotar kiskoi koko ajan, mutta enhän minä vanhoilla jaloillani enää niin lujaa pääse. Ja sitten näkyi toisesta suunnasta tulevan KOIRA! Voi kauhistus, mitä nyt tapahtuu. Yritettiin mennä lujaa edellä ennen kuin he ennättävät saada meidät kiinni. Ylitettiin tiekin vähän liian aikaisin. Kaunotar keksi juostessaan päästää paksut keskelle tietä. En ymmärrä, miten se senkin teki.

Kotipihassa päätin, että nyt on pakko jättää Kaunotar ulos vielä hetkeksi. Kulkuri tuli tyynesti sisään, mutta Kaunottarelle laitoin Kulkurinkin hihnan ja hain vielä narua lisää, että sain hieman enemmän liikkkumisvapautta koiralle. Välillä kävin ikkunasta kurkkimassa, miten koira viihtyy. Sieltä se katseli mua, että ota nyt sisälle. Annoin olla vielä jonkin aikaa, mutta kun se lopuksi vain makasi jäisellä hiekalla, hellyin hakemaan sen sisälle. Ja kas, se ei hyöri enää yhtään, vaan on ihan iisisti. Taisi opetus mennä perille.



Onhan se kaunis

Psalmit 36:7 "Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, Sinun tuomiosi niin kuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra."

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...