Odotusta ja rahan menoa kaupungissa

Mun rannekello pysähtyi viime viikonloppuna. Heti arvelin patterin loppuneen. Kun naamassa mainitsin, että täytynee lähteä sen takia käymään Vaasassa tai Laihialla, niin yksi petolahtelainen ystävä totesi, että kyllä Maalahdessakin eräässä video- yms liikkeessä vaihdetaan kelloon patteri. No minä sinne heti maanantaina. Mutta, mutta, ei se käynytkään noin vain. Mies käänteli vähän aikaa kelloa kädessään ja totesi, että kupera lasi. Ei meillä ole työkaluja patterin vaihtoon. 😒

Siispä piti odotella keskiviikkoon, kun oli asiaa kaupunkiin - enemmänkin asioita. Ensin ajoin Kivihakaan asioille ja kun siellä näkyi olevan Kultajousen liike, niin sinne sitten. Menin liikkeeseen ja mua ennen oli nuori naisasiakas, jolla oli kolme asiaa. Niissä tuntui menevän niin kauan, etten jaksanut odotella, vaan sanoin palaavani myöhemmin. Menin GW-centerissä olevaan kahvilaan ja tilasin laskiaispullan ja teen. Käväisin myös KappAhlissa ja käteeni tarttui neule kahdellakympillä. En yleensä tee semmosia heräteostoksia, mutta, mutta....

Sitten uudelleen Kultajouseen. Siellä myyjä katseli kelloani ja totesi, että on niin vaikea avata, että pitänee kellosepälle mennä. Toki olisin sinnekin voinut jättää, mutta odotusaika olisi ollut yli viikon. Hän myös totesi, että Leijona-merkkiset kellot on yleensä vaikeita.

Noh, kun olin käynyt pankkiasioilla - meidän pankin konttoria ei ole Maalahdessa, mutta Laihialla on 😊, siellä piti odottaa, kun oli kaksi asiakasta ennen mua. Parkkeerauksesta piti maksaa euro ja aikaa jäi vähän käyttämättäkin. Eihän sitä etukäteen tiedä, miten kauan asian hoitaminen kestää. Sitten ajoin Hoviseppiin ja maksoin taas parkkeerauksesta. Siellä kello otettiin vastaan ja sanottiin odotusajan olevan yli viikon. Sanoin vain, että en ole vaasalainen, että olisiko mahdollista saada se heti? Se kävi. Kesti viitisen minuuttia, kun patteri oli vaihdettu ja kello kävi taas.

Nyt mulla on käyvä kello ranteessa ja olo on kuin ennenvanhaan.

Jesaja 38:8 "... katso, minä annan aurinkokellon varjon siirtyä takaisin kymmenen astetta, jotka se jo on auringon mukana laskeutunut Aahaan aurinkokellossa." Ja aurinko siirtyi aurinkokellossa takaisin kymmenen astetta, jotka se jo oli laskeutunut."

Vuosi 2017 meni jo

Vanha vuosi vaipui hautaan riemuineen ja murheineen.....
Ja uusi 2018 tuli tilalle. Ajattelin laittaa kuvia viime vuoden tapahtumista, mutta mutta, eivät olleet niin vain löydettävissä. Tässä nyt kuitenkin muutama:

Rakas Mattini

Näin siinä sitten kävi...

Muistokirjoitus Ristin Voitto -lehdessä

Tämäkin piti tehdä

Sitten tuli muutto Maalahteen

...ja tapaturma, nilkka murtui

 Leikkauksen ja kipsin poiston jälkeen

Siinähän niitä muutamia tapahtumia viime vuodelta on kuvina. Ovat kaiketi olleet täällä blogissa ennenkin, mutta nyt koosteena.

Maalahdessa asun edelleenkin. Yksinäistä vaan pakkaa olemaan. Paljon on päiviä, jolloin olen aivan yksin, käyn ehkä kävelyllä, mutta muuta kontaktia ei sitten olekaan, eikä usein sillä kävelylläkään. Mutta aika aikaa kutakin..... kuten vanha kansa tapasi sanoa.

Psalmit 132:13-14 "Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa: 'Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.'"

Ahkera päivä

Tänään olen ollut ahkera. Imuroin ja pesin lattioita eli siivosin ja vaihdoin lakanat. Nyt tuntuu pyykkikone olevan valmis lakanoiden pesun kanssa. Eli kuivamaan vaan.

Aika kummallista, miten sitä hikoaa paljon enemmän siivotessa nyt kuin nuorempana. Hih! Hiki suorastaan virtaa kasvoilla. Onneksi on saunaan aika neljältä. Jos se nyt on silloin vielä lämmin! Kaksi kertaa on käynyt niin, että saunassa on ollut vähän yli 30 astetta lämmintä, kun olen sinne mennyt. Olen ollut päivän ensimmäinen saunoja - kuten tänäänkin. Laitoin kyllä varauslistaan toivomuksen, että olisi lämmintä. Toivossa on hyvä elää. Näinhän se lapamatokin sanoi. Toisella kerralla, jolloin mennessäni saunaan, siellä oli 39 astetta lämmintä, lähdin pois ja odotin tunnin ja menin uudelleen. Silloin oli melkein ok. Onneksi seuraava tunti oli varaamatta, muuten en sitä olisi voinut tehdä.

Huomenna menen esikoisen luokse mm. syömään ja olemaan. Tänään on loppiainen ja siivosin joulun pois eilen. Yksi tavara jäi. Aina jotain jää, vaikka miten yrittää tarkistaa joka huoneen. Mutta ei se haittaa, laatikot ovat tuossa sisävarastossa, joten on helppo sinne laittaa. Mietinnässä on ollut, että vienkö joulutavarat ulkovarastoon vai annanko olla täällä sisällä. Saa nähdä, miten käy.

Sananlaskut 12:27 "Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara."

2018 eka postaus

Olenpahan minä ollut laiska kirjoittamaan viime vuonna. Toisaalta vuosi oli niin täynnä vaikeita ja jotenkin traumatisoiviakin tapahtumia. Mutta näillähän sitä vaan on mentävä, kun muuta ei ole annettu.

En oikein tiedä, mitä kirjoittaisin. Kun aamulla leivoin, niin tuli mieleen asioita, joita haluaisin kirjoittaa, mutta mutta - en muista niitä enää. Aika kummallista. Enkä kuitenkaan koe, että mulla mitään muistisairautta olis. Ennemminkin neurologisia muistiaukkoja. Niitähän on.

Ajattelin lisätä joitain kuvia ja hoksasin, että puhelimestakin voi tänne lisätä. Mutta ei siellä ollut semmosta, jota lisäisin. Eli saatta jälleen vaan tekstiä, vaikka vanhan sanonnan mukaan yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Kummallista vaan, että se näyttää puhelimessa olevan kuvia, joita siellä ei todellakaan enää ole. Höh!

Olet jo varmaankin huomannut, ettei mulla oikein ole sellaista asiaa, mitä viitsisin kirjoittaa tänne. 😆

Ehkä voisin jonkun sanan sanoa yksinäisyydestä. Se on sekä negatiivista että positiivista. On vaikeaa olla näin paljon yksin, kun ei koskaan ennen elämässään ole elänyt yksin. Toisaalta tähän on jo sen verran tottunut, että voisi olla vaikeaa, jos aina olis joku muukin läsnä. Illat on vaikeimpia. Istun ja surffailen tv-kanavilla. Eikä sieltäkään läheskään aina tule sellaista, mitä viittis kattoa. Eniten katselen kait Taivas-tv7:aa. Niin ja sit Ylen ykköstä. Joskus joku leffa alkaa kiinnostaa esim. Herolla. Niin ja joitain ihmedokumentteja eli kadonneitten etsintää ja lentoturmatutkintaa.
Paljon on ollut mietinnässä, missä oikein on mun paikka. Ehkäpä se nyt on tässä, kun ei muutakaan ole tullut esiin.

Tärkeintä on kai odottaa, milloin kello lähenee yhdeksää ja voi ruveta kattelemaan sänkyyn päin.

Saarnaaja 11:8 "Niin, jos ihminen elää vuosia paljonkin, iloitkoon hän niistä kaikista, mutta muistakoon pimeitä päiviä, sillä niitä tulee paljon."