Riippuvuuksista

Tänä päivänä puhutaan paljon erilaisista riippuvuuksista. Useimmiten tarkoitetaan päihderiippuvuuksia - alkoholi ja huumeet. Mutta on niitä muitakin. Viime aikoina mediassa on nostettu esiin peliriippuvuutta. Myös seksiriippuvuus on puhuttanut. Nämä ovatkin vaikeita asioita. Ihminen on antanut vallan haluilleen, niin että se sitoo jo koko ihmisen ja vie häneltä kaiken, tahtoa ja rahoja myöten.

Mielestäni on kuitenkin olemassa paljon muitakin riippuvuuksia, joita ei aina siksi mielletä. Ovatko kaikki ylilihavat ihmiset syömisriippuvaisia? Joku voi olla ostosriippuvainen, toinen läheisriippuvainen http://laheisriippuvaiset.com/, kolmas sokeririippuvainen, neljäs riippuvainen jostain muusta asiasta. Voiko siis tulla riippuvaiseksi mistä asiasta tahansa? Ja mitä se riippuvaisuus oikein on?

Ajattelen, että se on sitä, että antaa haluilleen niin suuren vallan, että ne rupeavat hallitsemaan melkein koko elämää. Riippuvuuden taso taas määräytyy siitä, miten suuren vallan olemme tälle halullemme antaneet.

Mutta ei siinä kaikki - mun mielestä. Minä näytän olevan hyvin herkkä kofeiinille. Tulen siitä tosi herkästi riippuvaiseksi. Muistan, että jo nuorena kahvi teki oloni  huonoksi ja siksi rupesin sitä enemmän juomaan vasta aikuisena. Ja joinkin paljon. Kunnes kiintiö tuli täyteen. Ja rupesivat sisäelimet panemaan kampoihin. Liekö tuo sitten kofeiinin vai jonkin muun kahvin sisältämän aineen vaikutusta, ken tietää. Mutta oli pakko jättää sen juonti. Itse asiassa olen lopettanut kahvin juonnin ainakin kaksi, ehkä kolmekin kertaa elämässäni. Tähän mennessä viimeisin kerta oli noin 7-10 vuotta sitten, en muista tarkalleen. Kävin kaiken maailman kokeissa sairaalassa mahavaivojeni vuoksi, mutta mitään erityistä - paitsi helikobakteeri, joka häädettiin - ei löytynyt. Pakko siis olla toiminnallisia vaivoja.

Nyt kolmen haimatulehduksen jälkeen napsaisen joka aamu happopumpun estäjän ja tämän lääkityksen myötä olen taas uskaltautunut kahvinjuojaksi. Tosin ei ihan tavallisen, vaan maitokahvin. Se tarkoittaa, että lämmitän puoli mukillista maitoa mikrossa sopivan lämpöiseksi ja vasta sen jälkeen on kahvin vuoro täyttää kuppi. Tällaisen mukillisen pystyn juomaan ilman vatsan vastusteluja. Jos tämä nyt sitten meinaa jäädä väliin, tulee päänsärky. Eli nopeasti minusta tuli kahviriippuvainen!

Efesolaiskirje 5:15-20 "Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha. Älkää sen tähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on. Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä."

Ihana kesä!

En usko koskaan ennen elämässäni nauttineeni kesästä niin kuin täällä Laihialla. Kaikki on vain niin kuin pitääkin olla. Koti, asuinympäristö, ihmiset, seurakunta, kaupat ja muut palvelut - sanalla sanoen KAIKKI.
Kävelylenkin jälkeen istuin tuolla takapihalla ja jälleen kerran ihailin ympäristöä ja hörppäilin maitokahviani.

 Tämä maisema ei lakkaa ihastuttamasta mua. Olihan onni, ettei siihen - vielä ainakaan - tullut niitä kahta rivitaloa, joiden olisi suunnitelmien mukaan pitänyt olla valmiita tänä kesänä.
Tässä vähän tämän alkukesän kukkaloistoa

Moni varmaankin ihmettelee, miksi Laihia on mielestäni parempi asuinpaikka kuin Mustasaaren Lepikko. Asuimmehan melkein 10 vuotta, johon sisältyi 10 kesää, aivan meren rannalla. Vieraat aina ihailivat näkymiä. Ja olivathan ne hienot. Meri ei koskaan ollut samanlainen kahta päivää peräkkäin. Ja kukat viihtyivät siellä aivan erinomaisesti. Sen olen oikeastaan huomannut vasta nyt, kun katselen niistä ottamiani kuvia. Laitan tähän pari kuvaa.

Parvekkeella, jota ei alussa ollut, mutta joka pyynnöstämme rakennettiin, mulla oli aina miljoonakelloja ja niiden seurana joko lobeliaa tai lumihiutaletta kuten tässä kuvassa

Olivathan ne mahtavia, vaikka olivat kaikkien tuulien tuiverrettavina

Ja ne kärhöt - siis eivät paremmin voi missään viihtyä. Tässä tiukukärhöportti. Portin ja terassin kotimies nikkaroi

Niin, miksikö täällä on kuitenkin parempi asua kuin leirikeskuksessa. Tietenkin yksi tekijä on juuri se, että se oli leirikeskus. Vaikka en koskaan kokenut, että meitä olisi häiritty tai että leirit olisivat muuten häirinneet eloamme. Mutta täällä on niin maalaista ;) ja rauhallista ja ihanaa. Sielu lepää todella täällä. 

Ehkä sisämaan lapsena en osaa nauttia merestä niin kuin sen äärellä kasvaneet. Mua viehättää pienet metsiköt, pellot ja sellainen tavallinen, vanhanaikainen maalaismaisema. Muuten kuriositeettina mainittakoon, että kesää mulle edelleenkin edustaa koiranputkien pitsimäiset kukinnot, jotka reunustavat esimerkiksi tienvarsia tai ojanpenkkoja.

Saarnaaja 3:11 "Kaiken Hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden Hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua."