Ristalliruunun pesu

Nyt se sitten tuli tehdyksi. Nimittäin isän ja äidin perintökristallikruunun pesu. Olen pari viimeisintä - ja tätä ennen ainointa - kertaa pessyt sen suihkutettavalla puhdistusaineella. Mutta viime kerralla se ei kyllä puhdistunut, vaan jäi joka prismaan pilkkuja. Niinpä sukelsin marttojen sivulle ja pariin keskustelupalstaan etsiäkseni helpointa tapaa pestä se kunnolla. Olin kyllä ennen joulua uhonnut miniälleni, etten ikinä koskaan pese kruunuani prisma kerrallaan, kuten hän kertoi äitinsä tehneen. Näin sitä vain joutuu syömään sanansa.

Ja näin se kävi: Laitoin siis pieneen sankoon lämmintä vettä ja tipautin muutaman tipan fairya ja etikkaa. Sitten puuvillahanskat käteen (onneksi jostain on meille ilmestynyt valkoisia ihoallergikoiden sellaisia) ja kädet veteen. Niin ja hammasharja. Sitten vain jakkaralle seisomaan. Ensin harjasin kullatut osat ja sen jälkeen prisma kerrallaan pyyhin jokaisen hanskaisilla käsilläni. Kun prismat ovat ympyröissä, mietin miten tiedän, mistä olen alkanut. Eihän sitä nyt sovi moneen kertaan samoja prismoja pestä. Niinpä aloitin molemmilla käsillä ja prisma kerrallaan siirryin eteenpäin, kunnes kädet osuivat yhteen. Helppoa.

Vähäkö jo kimaltelee värit prismoissa. On muuten aivan mahtavaa kesäillan auringonlaskun aikaan katsella, kun katto on täynnä mitä ihanampia värejä valosta, joka taittuu prismoissa.

Samaan syssyyn sai pesun makkarinkin kruunu. Se hankittiin aikoinaan eksän kanssa Petolahden elektroniikkakaupasta 300 markalla.

Tässä tosin prismat ovat vain lasia, mutta ihan kelpo valaisin kuitenkin. Alkuperäisessä oli pienet kangasvarjostimet kynttilöiden päällä, mutta ne ovat saanet väistyä ajan myötä. Lienevät jossain kaapissa hyllyn perällä säilössä, josko joskus taas tarvittaisiin.

Hengen ravintona sinulle yksi mielestäni kauneimmista Raamatun lauseista.

2.Korinttolaiskirje: 13:13 "Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne."

 

Lumoava unelma

Tänne meillepäin Jungsundintielle on perustettu maalaiskauppa Quriosa, joka on auki silloin tällöin eli vaikea muistaa niitä aikoja. Siksi on aina vaan jäänyt käymättä, mutta vihdoinkin tänään, kun olin mataklla kaupunkiin, hoksasin, että nythän se on auki. Ei kun nokka kohti Jungsundia.

Siellä se eräässä kurvissa seisoi, kaupan mainostaulu, joten osasin oikeaan paikkaan. Ajoin muutaman kymmenen metriä, pysäköin autoni ja nousin ulos. Eteeni avautui näkymä, joka huikaisi sitä enemmän mitä lähemmäksi pääsin. Ensimmäinen pieni punainen, sinapinkeltaisin ovin varustettu rakennus oli heti autopaikan vieressä. Pieni punainen asuintalo, jossa pitkällä seinällä 3 ikkunaa. Pihan puolella puolen mutterin mallinen kuisti. Vasemmalla pitkä ulkorakennus, jonka keskellä aukko, jossa oli vanhoja tavaroita yms. koristeita myytävänä. Tässäkin rakennuksessa oli sinapinkeltaiset ovet. Pihan perällä (piha oli aika pieni) oli pieni talo - sekin punainen, sinappiovinen - ja siellä oli se kauppa. Mikä pihapiiri!!!!!

Seisoin muutaman minuutin syvään lumeen hienosti luodulla käytävällä ja tunsin, miten henkeni aivan salpaantui ja jalat meinasivat olla hyytelöntapaista. Lopulta toinnuin ja astuin sisään kauppaan. Siinä oli ensin eteishuone ja sivulla tupa, jossa oli vanha Högforsin hella ja siinä tuli. Hellan päällä oli sellainen tiilikupu kuin takassa tapaa olla. Kaikki huoneissa oli maalattu valkoiseksi. Ikkunoissa oli valkoiset alakapat, joissa pitsireunus ylhäällä.  Samanlaiset oli myös varsinaisessa asuintalossa. Sellaiset oli meilläkin kotona, kun asuimme Purmojärvellä.

Kauppa oli täynnä kaikenlaista: vanhaa, uutta ja uusvanhaa sisustuttavaraa. Paljon sellaisia vanhoja tavaroita, joita muistan lapsuudestani. Kiertelin ja katselin ja ihastelin. Ostin vain tuoksupussin.

Kun lähdin, seisoin taas pihassa ja koin saman tunteen kuin sinne tullessanikin. Jalat olivat ihan oikeasti vetelinä ja sisällä ihmellinen lumouksen tunne. Kaupparakennuksen vasemmalla puolella huomasin vielä yhden rakennuksen. Se oli mutterin muotoinen ikkunaseinäinen puutarharakennus, varmaankin kesäoleskelua varten.

Kaupunkiin ajaessani oli vielä niin lumoutunut tuosta näkymästä, että kaksi kertaa huomasin ajavani ylinopeutta. Kun tässä tuota muistelen, sama lumoava tunne valtaa sisimpäni uudelleen. Voih, kun joskus saisi tuollaisen paikan omakseen - tai ainakin asua sellaisessa.

Siinä on unelmani!

Kertakäyttökultturi

Olen tässä viime päivinä miettinyt tätä meillä Suomessa nyt niin laajasti vallitsevaa kertakäyttökulttuuria. Miksiköhän siihen oikein on menty? Pikkuhiljaahan se on tapahtunut.

Kun menin exäni kanssa naimisiin, ei meillä ollut varaa ostaa uusia huonekaluja. Onneksi mulle oli jäänyt erossa hyvä nahkakalusto ja sängyt. Keittiöön saatiin hankituksi vihreä, pyöreä pöytä ja neljä tuolia ja yllätys, yllätys myös pyykinpesukone, joka sekin asennettiin keittiöön. Eihän silloin vessoissa ollut sellaiselle ylellisyydelle tilaa. Suvun piiristä sitä kerättiin kaikkea, mitä tarvittiin. Aivan ensimmäisen hyllykköni (tosin ekassa avioliitossa) rakensin tiilikivistä ja lankuista.

Ja lasten vaatteista varmasti 50 % saatiin kierrätyksenä sekä suvun piiristä että muilta tutuilta ja loput ompelin itse. Tein pojille jopa teddyvuorilliset talvihaalarit. Oi, niitä muistoja. Ja puhelinosake hankittiin joskus -73 tai -74. Pojat taisivat olla aika isoja ennen kuin heille tarvi ostaa mitään vaatetta itse kaupasta.

Muistan, kun opiskeluaikana oltiin aivan ilman rahaa. Mulla oli viisi markkaa kukkarossa. Istuin koulun banketissa ja luin päivän sanaa. Siinä oli Raamatunpaikka Fil. 4: 6-7 "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." No minä kotiin mennessä päätin olla murehtimatta ja ostin viimeisellä vitosella kukkakimpun. Kun tulin kotiin, siellä oli kirje, että mulle oli myönnetty stipendi, joka oli ihan hyvän suuruinen. En tosin muista paljonko se oli, olisko ollu 1000 markkaa? Kun raha sitten tuli, hain ulkoa koivun lehdettömän oksan ja sidoin setelit (otin rahat pieninä seteleinä)  kukiksi oksiin ja ojensin sen miehelleni, kun hän tuli kotiin. Ne oli ison ilon hetkiä.

No en oikeastaan tuosta ajatellut kirjoittaa, vaan siitä kertakäyttökulttuurista. Ajattelen, että lapsille olisi hyvä jäädä joitain pysyviä muistoja myös tavaroista. Muistan, miten muutama vuosi avioeron jälkeen, kun Catariina näki yhteisessä kodissa olleen pullon avaajan, hän puristi sitä rintaansa vasten kyyneleet silmissä. Jos mikään tavara ei ole pysyvää kodissa, ei tällaisia muistoja voi syntyä. Ja tämä oli nyt vain yksi pieni muisto.

p.s. Kuopus tulee muuten tänä iltana kotiin yhdeksi yöksi. Se on mukavaa se!

Lumityötä piisaa

Nyt on Suomi oikea ja aito, valkoinen LUMIMAA! Kävin ajelemassa kaupungissa asioilla ja kyllähän sielläkin oli lunta, niin että piisaa. Toki kadut oli aurattu, mutta reunoilla ja osittain jalkakäytävillä oli aimo kinokset. Taisin nähdä pari-kolme isoa auton muotoista lumikasaa kadun reunassa. Jotkut eivät ole viitsineet kaivaa autoaan esiin ollenkaan. Höh! Kyllä minä ainakin kaivaisin.

Leipaisin tuossa pellillisen mantelileipäsiä ja pari pellillistä siemenleipäsiä, kun kuopus on tulossa huomenna meille. Osallistuu johonkin ruåttinkieliseen mediaseminaariin. Sai koululta siihen parinsadan stipendin. Kiva saada hänet pariksi yöksi kotiin.

Mun karppauslaihdutus ei oikein hyvin edisty, taidan syödä liikaa. No on paino pudonnut vajaa pari kiloa. Tavoite olis viisi kesään mennessä. Ehkäpä se saavutetaan.

Tällä viikolla ei olla käyty uimassa. Toissapäivä oli tosi huono meillä molemmilla, ei jaksanut tehdä mitään eikä edes oikein kunnolla herännyt koko päivänä.

No eipähän tätä turhaa sepustusta kannata tämän pitemmälle jatkaa, joten

Roomalaiskirje 12:10 "Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne."

Isän Rakkauskirje

Lapseni...

Et ehkä tunne minua, mutta minä tiedän kaiken sinusta. Ps. 139:1

Tiedän milloin istut ja milloin nouset. Ps. 139:2

Tunnen kaikki sinun tiesi. Ps. 139:3

Olen laskenut kaikki pääsi hiuksetkin. Matt. 10:29-31

Tein sinut minun kuvakseni. 1. Moos. 1:27

Minussa sinä elät, liikut ja olet. Ap.t. 17:28

Sillä sinä olet minun lapseni. Ap.t. 17:28

Tunsin sinut jo ennen syntymääsi. Jer. 1:4-5

Valitsin sinut, kun suunnittelin luomakuntaa. Ef. 1:11-12

Et ollut vahinko. Ps. 139:15-16

Kaikki sinun päiväsi on kirjoitettu minun kirjaani. Ps. 139:15-16

Päätin tarkkaan, milloin synnyt ja missä asut. Ap.t. 17:26

Sinä olet ihme, suuri ihme. Ps. 139:14

Kudoin sinut kokoon äitisi kohdussa. Ps. 139:13

Saatoin sinut maailmaan syntymäpäivänäsi. Ps. 71:6

Ne, jotka eivät tunne minua, ovat antaneet minusta väärän kuvan. Joh. 8:41-44

En ole kaukainen enkä vihainen vaan täydellinen rakkaus. 1. Joh. 4:16

Ja haluan antaa sinulle ylen määrin rakkauttani 1. Joh. 3:1

vain siksi, että olet minun lapseni ja minä olen Isäsi. 1. Joh. 3:1

Tarjoan sinulle enemmän kuin maallinen isäsi koskaan kykenisi. Matt. 7:11

Sillä minä olen täydellinen Isä. Matt. 5:48

Kaikki hyvä, mitä saat, tulee minulta. Jaak. 1:17

Minä olen sinun huolenpitäjäsi ja täytän kaikki tarpeesi. Matt. 6:31-33

Suunnitelmani sinun tulevaisuutesi varalle on aina ollut täynnä toivoa. Jer. 29:11

Minä rakastan sinua ikuisella rakkaudella. Jer. 31:3

Ajatukseni sinua kohtaan ovat lukemattomat kuin hiekanjyväset meren rannalla. Ps. 139:17-18

Minä iloitsen sinusta laulaen. Sef. 3:17

En koskaan lakkaa tekemästä sinulle hyvää. Jer. 32:40

Sillä sinä olet minun aarteeni. 2. Moos. 19:5

Haluan koko sydämestäni ja sielustani palauttaa asemasi lapsenani. Jer. 32:41

Ja tahdon näyttää sinulle suuria ja ihmeellisiä asioita. Jer. 33:3

Jos etsit minua koko sydämestäsi, löydät minut. 5. Moos. 4:29

Iloitse minussa, ja annan sinulle, mitä sydämesi toivoo. Ps. 37:4

koska juuri minä olen antanut sinulle ne toiveet. Fil. 2:13

Voin tehdä sinulle enemmän kuin osaat edes kuvitella. Ef. 3:20

sillä olen suurin rohkaisijasi. 2. Tess. 2:16-17

Olen myös Isä, joka lohduttaa sinua kaikissa murheissasi. 2. Kor. 1:3-4

Kun sydämesi on särkynyt, olen lähelläsi. Ps. 34:18

Kannan sinua sylissäni niin kuin paimen kantaa lammastaan. Jes. 40:11

Kerran tulee päivä, jolloin pyyhin silmistäsi kaikki kyyneleet. Ilm. 21:3-4

Ja otan pois kaiken sen tuskan, jota olet kärsinyt maan päällä. Ilm. 21:3-4

Olen Isäsi ja rakastan sinua aivan kuin poikaani Jeesusta. Joh. 17:23

Jeesuksessa rakkauteni sinuun tulee ilmi. Joh. 17:26

Hän on olemukseni täydellinen kuva. Hepr. 1:3

Hän tuli osoittamaan, että olen puolellasi, en sinua vastaan. Room. 8:31

ja kertomaan, etten pidä kirjaa synneistäsi. 2. Kor. 5:18-19

Jeesus kuoli, jotta sinä ja minä voisimme tehdä sovinnon. 2. Kor. 5:18-19

Hänen kuolemansa oli lopullinen osoitus rakkaudestani sinua kohtaan. 1. Joh. 4:10

Annoin kaiken, mitä rakastin, saadakseni sinun rakkautesi. Room. 8:31-32

Jos otat vastaan Jeesuksen, otat vastaan minut. 1. Joh. 2:23

Eikä mikään enää erota sinua minun rakkaudestani. Room. 8:38-39

Tule kotiin, ja järjestän taivaassa kaikkien aikojen juhlat. Luuk. 15:7

Olen aina ollut ja tulen aina olemaan Isä. Ef. 3:14-15

Kysyn sinulta: haluatko olla lapseni? Joh. 1:12-13

Minä odotan sinua. Luuk. 15:11-32

Rakkaudella, Taivaallinen Isäsi
Kaikkivaltias Jumala

 

Kalastusreissu 2

Täällä rämmin saappaanvarren paksuisessa umpihangessa, jossa lumen alla on vettä, joka edelleen saappaan siihen sattuessa muuttuu sohjoksi. Matkaa ainakin puoli kilometriä. Ei mitään järkeä! En tykkää tästä yhtään. Ja jännittää tuo isoM:nkin kohta. Kun lievääkin kovemmasta rasituksesta sydän ryhtyy entistä laiskemmaksi, paineet pienenee ja syke hidastuu. Rupeaa huohottelemaan. Neste kertyy.

No, luvattu mikä luvattu eli eikun saapasta toisen eteen. Ja pitääkö se avantokin tehdä neliömetrin kokoiseksi, kun muille riittää pienikin aukko? Enkä tykkää yhtään siitä, ellei tule kalaa ja jos tulee, niin sitten on tiskipöytä ja kaakelit täynnä suomuja ja kalan hajua joka paikassa. Eikä kalan maku parane pakkasessa. No, eilen tein siika-katkarapupihvejä ja olivat tosi hyviä.

Toisen avannon kohdalla tulee motkotuskiintiö täyteen ja ryhdyn taas iloiseksi vaimoksi. Niin, että tuliko kalaa? Eka verkossa oli yksi ISO hauki, yksi pieni hauki ja yksi pieni made.

Tunnin reissu se oli ja pienen hien pukkas. Tulipahan tämän päivän liikunta tehdyksi. Puolustus kalastusreissulle: IsoM on ryhtynyt viemään mua uimahallille.

Mark. i:17 "Ja Jeesus sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia."

Karppausta

Alettiin isoM:n kanssa - tai oikeastaan minä aloitin ja hän seurasi pakolla mukana - vähähiilarisen dieetin jo joulukuun alussa. Joulun aika syötiin normaalisti ja sain takaisin kaikki kaksi kiloa, jotka olin pudottanut. Netissä on hyvä reseptisivusto www.karppaus.info, jos jotakuta kiinnostaa. Tavallista leipää ei siis syödä, mutta esim. mantelileipä on ihan mukavaa syötävää. Nyt on uunissa pellillinen Linnunleipä-nimistä tulossa. Paria muutakin reseptiä olen kokeillut, mutta tähän astisista mantelileipä on ollut paras.

Päivälliseksi laitoin parsapaistoksen, se sisältää sipulia, pekonia, kalkkunanpaisti- ja kinkkufileejämät, kermaa, munia ja mausteita. Oli tosi hyvää. Sekin resepti löytyy kyseiseltä sivustolta.

Hieman mietityttää tuo isoM:n mukanaolo, kun lääkärit ja ruokavalistajat kehottavat syömään kaikkea rasvatMitä siinä sitten uskoa. Ehkä viisainta on tehdä kuten aikanaan arkkiatri Arvo Ylppö kehotti: kaikkea soi syödä kohtuudella.

----

Tänään sitten vihdoinkin sain aloitetuksi ystäväpalveluhommat, joista sain vastuun viime syksynä. Ja seuraava lehtipalaverikin on sovittu. Elikkä laiskan päivät alkavat olla ohi. Me ollaankin isoM:n kanssa totuttu nykyään nukkumaan aamuisin jopa yhdeksään saakka. Niin ja käytiin viime maanantaina uimahallissa uimassa ja on tarkoitus mennä taas huomenna. IsoM saa työnantajaltaan edullisia lippuja itselleen ja minähän kuljen eläkeläisten hinnoilla.

Eipä tässä tämän kummempia tänään.

Olkaahan ihmisiksi!

p.s. Sain muuten naamakirjassa hyvän Raamatunpaikan tälle päivälle. Jaan sen kaikille lukijoille.

Sananl. 31:8 " Avaa sinä suusi hiljaisten puolesta, hanki oikeutta syrjityille."

Tammikuun aurinkoa

Eilen käytiin kokemassa verkot - ei yhtää kalaa, ei edes roskasellaista. Iltapäivällä sitten vihdoin koitti hetki, jota olen odottanut vuosia. IsoM ehdotti, että mennään uimahalliin. Oi, uinti on oikeastaan ainut - lukuunottamatta kävelyä - liikuntamuoto, josta ihan oikeasti tykkään. Edellisestä uimahallikäynnistä onkin kulunut jo luvattoman kauan, ainakin vuosi. Uin 500 m, huilaten joka 50 metrin jälkeen.

Mutta tänään on tänään. Aamupäivällä tein hieman lumitöitä tuolla pihalla. Kun olin palannut sisälle ja saanut riisutuksi kaikki ulkovaatteet pois, isoM pyysi keittämään kahvia, minkä teinkin. Siinä sitä ryystäessämme hän totesi, että voisin käydä luomassa kymmenen senttiä lunta eilen avattujen verkkoavantojen päälle. Huh, no miksi ei voinut sanoa sitä silloin, kun mulla oli ulkovaatteet päällä. Hän kyllä rehellisesti sanottuna totesi vielä, ettei ole pakko, vain jos mua huvittaa.

Hetken kuluttua mua sitten huvittikin enkä palattuani kadu pätkääkään. Oli todella hieno reissu. Aurinko paistoi aivan ihanasti ja ilma oli kirkas. Tässä pääset osalliseksi retkestäni:

Tästä se matka alkaa

Lepikon laituri aurongon kilossa

Kaislan kauneutta

Siellä se määränpää häämöttää

Tässä on verkkojata

Kotiinpäin

Aurinko ihanainen

Raippaluodon silta häämöttää koskemattoman lumen takana

 

Koti näkyy jo

Uskomattoman kauniita maisemia eikös vain?

Psalmit 8:2-8 Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa, sinun, joka olet asettanut valtasuuruutesi taivaitten ylitse!
Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?
Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal'olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle:
lampaat ja karjan, ne kaikki, niin myös metsän eläimet, taivaan linnut ja meren kalat ja kaiken, mikä meren polkuja kulkee.
Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan sinun nimesi kaikessa maassa!