Imurointivaikeuksia

Olen muistaakseni imuroinut täällä tasan yhden kerran. Ai, että eikö meillä sitten imuroida ollenkaan? Noh, totuuden nimissä on sanottava, että tuo mun mies on innokkaampi siinä hommassa kuin minä.

Ja se kerta, kun tartuin imuriin, saa jäädä pitkään aikaan ensimmäiseksi. On nimittäin tosi hikistä ja turhauttavaa hommaa yrittää imuroida normaali-imutehoisella imurilla, kun lattiamattoa ei ole liimattu kiinni ja imuri imaiseen sen ylös kiinni suulakkeeseen. Liikuttele siinä sitten imuria ja yritä saada roskia kiinni. Höh! Pakko vähentää teho minimiin ja lisäksi vielä avata putkessa olevaa aukkoa. Mutta silloinhan imuteho ei riitä edes roskia imemään. Niinpä! Mutta minkäs teet.

Tänä iltana on kiinteistöyhtiön hallituksen katselmus ja mun mielestä tärkein asia heille vietäväksi on tämä. En tosin tiedä onko sama ongelma joka asunnossa. Mutta tämähän ei tietenkään ole mulle iso ongelma, kun en yleensä imuroi.

Mulla oli tänää yhdeksältä aika korvapolille kuulotestiin. Olin noussut ajoissa, syönyt aamiaisen, meikannut, käyttänyt kiharrinta ja juuri aikeissa ryhtyä miettimään, mitä sitä ylleen pukisi. Silloin soi puhelin - vartin yli seitsemän. Kuka kumma nyt soittaa? Kun puhelin soi epätavalliseen aikaan, ensiksi käy mielessä, että lastenlapsille tai lapsille on sattunut jotain. Mahaa kipristää. Tällä kertaa onneksi vain peruutettiin korvapoliaika, kun testaaja oli sairastunut. Minä siihen puhelimeen ensiksi sanoin, että se aikahan oli huomenna, vaikka juuri olin sitä varten valmistautumassa. Toivottavasti mulle ei tule dementiaa. Se olisi aivan kauheaa - varsinkin läheisille - ehkä ei niin pahaa itselle. Mutta totta puhuakseni mulle tulee sellaisia tilanteita päivittäin, etten tahdo millään muistaa, mitä hetki sitten ajattelin tai mitä tein eilen tai ylieilen kuten Nelly sanoo.

Ehkäpä se kuitenkin kuuluu tähän ikääntymiseen eikä ole sen vakavampaa.

Iloksenne kuva Leosta pentuna, kun se yrittää piiloutua kukkaan.

Niin muuten on täällä yksi toinenkin huono asia. Siis yhteensä kaksi. Eli tuo vieressä, noin parinkymmenen metrin päässä, kulkeva Kirstantie. Se on hiekkapäällysteinen ja voi ihme, miten se jaksaa pölytä, kun autot siinä ajelevat. Ja niitä kulkee kyllä aika paljon, sillä tie vie kaatopaikalle. Valtava, harmaa pölypilvi purjehtii meidän takapihalle jokaisen auton jälkeen. Kaikki tavarat, kukat, nurmikko jne. ovat harmaan katteen peitossa. Viime perjantaina laitoin tiemestarille tai jollekin vastaavalle meiliä, että olisiko mahdollista tehdä asialle jotain. Olin ensin lukenut kunnan tiedotteista ohjeen siitä, miten paljon maantiepölyä saa esiintyä. Ohjeessa sanottiin, että vain vähäisessä määrin saa tie pölytä. Noh, meillä pölyämistä on enemmän kuin vähäisessä määrin. Maanantaina tuli takaisin viesti, että tällä viikolla ollaan sorateitä suolaamassa. Ei vain ole vielä suola-autoa näkynyt. Ja pölyäminen jatkuu. Onneksi oli parin päivän tauko, kun välillä vähän satoi.

Mutta muuten menee hyvin!

Noh, olkoon menneeksi. Yleisön pyynnöstä toinenkin kuva

IsoMatti oli suosittu leikkikaveri.

Psalmit 127:3 ”Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.”

Hieman hintaeroa

Pakko kirjoittaa.

Ryhdyttiin varaamaan laivapaikkaa Ruotsista paluutamme varten. VikingLinella 2 eläkeläistä + yksi auto ilman hyttiä maksoi 164 e. Siljalla 2 aikuista kansipaikalla + yksi auto 56 e!!!!! Uskomanton hintaero. Onhan tuo VL:nkin matka kansipaikoin, kun kerran ei ole hyttiä. Hupsistakeikkaa.

Lämpöeroja ja pötyyniä

Pakko oli kuvata mun suuruudenhullut kukat alhaalta päinkin, kun sieltä ne on komeimmat.

Kato nyh, mutta sen alla pitää istua ja ihailla sitä. Jos uudestaan menisin ostoksille, en kyllä näitä ihanuuksia enää ostaisi - pienemmät ihanuudet riittäis ja sellaiset, joita voi katsella silmienkin tasolta.

Mutta, oltiin Alskatissa, Lepikon naapurissa eläköitymisjuhlissa. Ja arvatkaapa mitä? Siellä oli lämpöasteita +16 ja meillä täällä kotona LAIHIALLA +23. Että silleen. Ollaan asuttu melkein kymmenen vuotta kylmyydessä. Mutta olihan maisemat komiat.

Eikä Vaasassakaan ollut kuin +19. Etelään päin siis ollaan matkattu.

Jesaja 49:10 ”Ei heidän tule nälkä eikä jano, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille.”

Hieman suuruudenhulluuttako?

On ollut hieman vaikeaa päättää milloin hankkia kesäkukkia, kun olemme matkoilla pari viikkoa kesäkuussa. Ennen on vähän liian aikaista ja jälkeen vähän liian myöhäistä. Siinäpä ongelma. Noh, siitä selvittiin, kun päätin lähteä tutkailemaan Rudolla olevaan kasvihuoneeseen heidän tarjontaansa. Taisin yltyä hieman suuruudenhulluksi, kun ostin kaksi niin isoa amppelia, ettei meinannut löytyä niille paikkaa. Olin suunnitellut ne kahteen kulmahyllyymme, mutta niin iso kukka molemmilla puolilla terassia, ei oikein ollut hyvä. Näin siinä sitten kävi

 

Tämä petunia saa riippua tuuletustelineessä.

Nämä kuvat eivät ollenkaan anna oikeutta noiden kukkien koolle ja ihanuudelle.

Yritin tunkea tuon toisen petunian tuohon ekan telineen ylähyllylle, mutta se oli ihan liikaa.

Metsäkin on ruvennut kukkimaan.

Jesaja 55:12 ”Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä.”

 

Kesää pukkaa

Ei oikeastaan ole ollut mitään houkutusta kirjoitella tätä blogia viime päivinä. Pakko kait on pari riviä saada aikaan.

Mitä takapihan kehitykseen tulee, Munni on saanut valmiiksi säilytyslaatikon ja halusi ihan oma-aloitteisesti tehdä kehikon mun yrttimaallekin. Tässäpä nämä

Siemenet on piilotettu, sipuleita ympärillään. Yksi rivi on tässä kuvassa vielä kylvämättä,mutta nyt siinä on pinaatin siemeniä.

Säilytyslaatikko on saanut käsittelyn ja sisällönkin - eli tuolien pehmusteet.

Isosisko käväisi miehensä kanssa ja Mr Morrison pääsi terassin ovesta karkuun. Juoksi kuin miuli pitkin teitä ja tanhuita me perässään. Loppuviimeksi naapurin omaa koiraansa ulkoiluttanut nainen sai sen kiinni. Niin sai Mr mennä rangaistukseksi autoon - vai oliko se rangaistus mulle, kun avasin terassin oven liian varomattomasti. Mutta puolustukseksi voin sanoa, että mulla on niin vähän kokemuksia koirista, ettenhän millään olisi voinut arvata, että se käy niin nopeasti.

Kohta käy matka hierojalle - tai oikeastaan fysioterapeutille, joka käsittelyllään toista viikkoa sitten sai hirmuisen kylkipistokseni laantumaan. Nyt käsitellään sitten lihaksia, jotka joutui aika kovalle koetukselle pistoskauden aikana.

Nelly oli meillä yökylässä ja löysi naapurista pari vuotta vanhemman tytön kaveriksi. Viettivät pari päivää yhdessä. Oltiin kaikki neljä eilen lestadiolaisten uuden toimitalon vihkiäisissä kutsuvieraina.

Nyt ei juttu luista tämän enempää, joten lukemisiin taas.

1.Pietari 3:12 ”Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan." Ja kuka on, joka voi teitä vahingoittaa, jos teillä on kiivaus hyvään?”

Vaihteeksi etupihalla

Etupihallekin piti tehdä jotain, vai oletko eri mieltä?

Ennen ja ....

...jälkeen. Neljä kuunliljamätästä kasvamassa.

Tästä unohdin ottaa ennen-kuvan, mutta kuvittele tuo järsitty puska ilman tuota multakasaa.

Psalmit 59:17 ”Mutta minä veisaan sinun väkevyydestäsi ja riemuitsen aamulla sinun armostasi, sillä sinä olet minun linnani ja pakopaikkani minun hätäni päivänä.”

Ruokamultaa tuli ja sitä kärrättiin

Pakko laittaa ainakin Liisan mieliksi kuvia siitä, miten takapihan elämä on tänä iltana kehittynyt. Eli kuvakavalkadi seuraa:

Näistä se lähti

Ja tämä siitä tuli. Liisa ei nyt sitten saa arvostella

Kärhöt

Oli kyllä tosi vaikeaa miettiä, mitä minnekin laittaa. Telle oli kirjoittanut antamiinsa perennoihin nimet, joten se kyllä helpotti, mutta enhän minä muistanut, mitkä niistä kasvavat kaksimetrisiksi ja mitkä jäävät maan pintaan. Eli kesä ja syksy sitten näyttää, mitä tuli tehdyksi. Jos meni tosi pahasti pieleen, niin istutetaan uusille paikoille ensi keväänä. Sillähän siitä päästään.

Ollaan kolme tuntia kärrätty multaa ja sit istutin nuo. Vielä huomenna etupihalle yksi pieni penkki ja kärryllinen multaa siellä olevan pensaan juurelle. Ehkä sillä  päästään alkuun. Vielä tuolle ruohomatolle pitää tehdä jotain. Se pitäisi ilmastoida, mutta kun ei oo meillä niitä ilmastointikenkiä, niin täytynee lainata jostain talikko ja pistellä reikiä.

Huomiseen!

PS 23:2—3 ”Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.

Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.”

 

 

 

Uudelleenistutusta

Sisko soitti, että eka rhodo (toisesta ei ollutkaan kuvaa) on istutettu kuoppaan eikä se oikein sovi kyseiselle kasville. Noh, olin kyllä itse jo huomannut saman asian ja miettinyt, miten asia helpoiten korjaantuisi. Tänään sain sitten Munnin avuksi, hän kun on saanut kylvötyöt tehdyiksi. Tosin vielä on rypsi jäljellä. Hän kaivoi kaiken rhodomullan pois kuopasta ja täytti sitä niin, että saatiin pensas maan tasalle. Tietenkin rhodomulta tuli päällimmäiseksi.

Sillä aikaa, kun hän teki kyseistä kaivuutyötä, minä kipaisin muutaman kerran hyvin muhkuraista metsänpohjaa pitkin samalle männynjuurakolle ja irrottelin muutaman - ehkä neljä - sangollista maata ja vein toisen rhodon kuoppaan. Luonnollisesti oli ensin otettu pensaat pois. Nyt pitäisi vielä saada/hankkia jostain kuoriketta pensaitten juurelle. Niin kuulemma kuuluu tehdä.

Niin sitten istutettiin ne uudelleen ja tässä tulos.

Toivotaan runsasta kasvua ja kukintaa. Sisko sanoi myös, että rhodo ei tykkää kasvaa yksin. Noh, eihän ne yksin olekaan, vaan kaksin. ja mustikkaa ym. muuta on kyllä seurana. Muistan jostain lukeneeni, että tykkäävät kasvaa erityisesti mustikan kanssa.

Korkea veisu eli Laulujen laulu 2:11 - 12 "Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.

Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme"

Toisen rhodon istutus

No niin, tänään sitten istutin sen toisen alppiruusupensaan. Koska ekaan meni rhodopensaalle tarkoitetut kaksi multasäkkiä, niin nyt sitten teinkin toisin. Illalla kävin tutkailemassa läheistä metsää ja löysin kaatuneen männyn juurakon, jossa oli kuivanutta multaa. Sitä sitten tänään irrottelin ja kannoin kuusi sangollista toisen rhodon kuoppaan. Asiantuntijoiden mukaan rhodo tykkää juuri tällaisesta maapohjasta. Mielenkiintoista nähdä kumpi kasvaa paremmin.

Malttamattomasti odottelen sitä ruokamultaa, että saan perennapenkit kuntoon ja kärhöt maahan.

Jesaja 61:11 ”Sillä niin kuin maa tuottaa kasvunsa ja niin kuin kasvitarha saa siemenkylvönsä versomaan, niin saattaa Herra, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden.”

Alppiruusun istutusta ja vähän muuta

Tämä on nyt kolmas kerta, kun aloitan tämän kirjoittamisen. En näköjään pysty lisäämään kuvia, vaikka se olisi nyt niin kovin tarpeen. Laitan sitten myöhemmin kuvasarjan tapahtumista.

Tämä on jälkikirjoitus: nyt on kuvat lisätty.



Kävin eilen Sainion taimistolla ja ostaa rätkäytin kaksi alppiruusua ja kolme kärhöä - vuokratakapihalle. Oonkohan ihan viisas? Noh tänään sitten täytyi lähteä Vaasaan hakemaan tilaamani pesupulverit ja Tellen lupaamat perennat, jotka hän olikin laittanut hienosti purkkeihin ja varustanut nimikyltein. Hienoa Telle! Sitten käväisin kivenheiton päässä asuvan siskon luona, kun hän omassa pikku puutarhassaan ähersi. Ja äkkiä kotiin Laihialle. Rupee kaupungis ahistaan.



Kotiuduttuani ja saatuani hieman murua rinnan alle, laittauduin takapihavaatteisiin ja ryhdyin kaivamaan rodolle kuoppaa. Netistä luin, että kuopan pitää olla metrin leveä ja oliko se nyt puolisen metriä syvä. Huhhuh. No eipähän mitään, mullahan on lapio ja niin aloin kaivaa. Oikeastaan olin jo eilen kaivanut kaksi pientä kuoppaa, mutta kun nyt totesin ne liian pieniksi ja paikatkaan eivät olleet niin sopivat, niin eikun uutta reikää kaivamaan. Tuli hieman mutkia matkaankin. ISO kivi. Tosin pienempiä kiviä oli aivan mahdottomasti, mutta niistä selvisin hyvin. Aikaisemmin oli jo ollut yksi AIKA iso kivi, mutta tämä oli mulle aivan liian iso. kato vaikka

Siellä se on - kuopassa



Väänsin ja välillä istuin  huoahtamaan, pyyhin hikeä, joka valui virtanaan. Ja taas uudelleen vääntöä. Kivi kyllä nousi lapiolla, mutta kuoppa oli jo niin syvä, ettei mulla ollut mitään mahdollisuutta saada sitä yksin ylös. Enkä olisi halunnut sitä Munnillekaan jättää, kun hänelle ei tuollainen äkkirasitus tee hyvää - siis sille sydämellensä. Sitten ryhdyin jo rukoilemaan, että Jeesus auttaisi mua kiven kanssa. Silloin hoksasin, että täytyy laittaa luiska kuopan reunaan. Ja uskokaa tai älkää, mutta sain kuin sainkin kiven ylös ja reunalta sitten vieritin sen metsään.

Vaan eipä ole enää..



Sitten esiin tuli paksu juuri, jonka kirveellä hakkasin poikki molemmista päistä. Eikä vaikeudet tähän loppuneet. Löytyi vielä juuri, joka oli hieman jo lahonnut ja kun sitä ryhdyin kiskomaan, lähti vieressä kasvuston peitossa ollut kanto käteeni. Olenpas minä voimakas!

Vähän huono kuva kannosta, mutta se on ihan ISO



Kuopan pohjalla oli tönkköä savea ja netin mukaan rodo ei tykkää savesta, joten sitäkin yritin kaivella pois. Kuopasta tuli aika syvä ja yritän peittää pohjaa metsästä saamallani maalla. Se on kuulemma hyvästä rodolle. Olin ajatellut selvitä yhdellä rodomultasäkillä per kasvi, mutta tähän kuoppaan upposikin sitten molemmat säkit ja lisääkin olisi sopinut. Mutta alppiruusun istutin.



Sitten kaivoin toiselle rodolle kuopan. Paljon pienemmän. Aion selvitä yhdellä multasäkillä, joka sekin täytyy ensin hakea. Vuokranantaja on luvannut tänne ruokamultaa ja toimittaja lupasi sen tällä viikolla. Ennen kuin se tulee, en pääse istuttamaan kärhöjä ja perennoita. Siis pakko vain odotella.



4.Mooses 24:5—6 ”Kuinka ihanat ovat sinun majasi, Jaakob, sinun asuinsijasi, Israel! Niin kuin laajat purolaaksot, niinkuin puutarhat virran varrella, niin kuin aloepuut, Herran istuttamat, niin kuin setripuut vesien vierillä!”

Orvokkeja ja uusi makkarin ilme

Varaston seinällä näitä kaksi









Eiköhän tämä riitä näistä kukista.



Seikkailin eilen Seinäjoella. Tehtiin Ullan kanssa kevätretki Eskooseen ja kun hän oli lähtenyt etelää kohti, mulla alkoi kuumeinen päiväpeiton etsintä. Puolitoista tuntia ramppasin eestaas ja ainut paikka, jossa edes näin päiväpeittoja oli Anttila, mutta ne oli niin  tylsiä, etteivät ansainneet edes huomiota. Noh, Halpa-Halli oli vietä tutkimatta. Ja sieltähän se löytyi ja vielä ihan edulliseen hintaa. Samalla löysin mieleiseni verhot makkariin. Samaa kangasta kuin jo aikaisemmin ostamani pari sohvatyynynpäällistä. Tässäpä kuvia



Roosat tyynynpäälliset löytyivät myös H-H:sta.







Ikkunaverho on varmasti uskovainen, kun siinä on niin hienoja tekstejä rakkaudesta ja Jumalakin mainitaan.



Niin siitä seikkailusta. Lähtiessäni kurvasin ABC:lle pienelle teepaussille. Sieltä lähtiessäni yritin kovasti etsiä Vaasa-kylttiä ja näinkin yhden ja sitä kohti matkasin. Sitten tulin epävarmaksi, että miten sinne uudelle tielle pääsee ja Itikan risteyskin tuntui kadonneen. Jonkin matkaa ajettuani totesin olevani eksyksissä. Mutta sekin koitui onneksi, sillä olin tullut Minimanin kohdalle ja siellä oli jo avattu puutarhamyymälä. Sieltä hain kalkkia, lannoitetta ja orvokkeja, niin ja ruukkusoraa. Kalkkia olisi pitänyt olla paaaljon isompi pussi. Täytynee vielä jostain sitä hankkia.



Nåh, lähtiessäni kysäisin pariltakin naishenkilöltä, että mihinkähän päin mun pitää lähteä, kun Vaasaa kohti haluan. Sain oivat ohjeet, mutta edelleen oli oikea risteys hukassa. Niinpä päätin tehdä vanhanaikaisen ja kurvasin kohti keskustaa, tein u-käännöksen tutussa risteyksessä ja ajoin vanhaa Itikan ohi kulkevaa tietä kohti Laihiaa.



Tuomo-veljen mukaan olen nyt tehnyt mahdottomasta mahdollisen eksyskelemällä Seinäjoella.



Olen myös saanut aikaan, että vuokranantaja tuo multakasan, josta saa sitten kärrätä omalle takapihalle. Jess, saan tehdä siitä omannäköiseni Liisan kanssa laatimieni suunnitelmien mukaan. Huoltomies kävi myös korjaamassa repsottaneen räystään. Siitä onkin virrannut kevään aikana erinäiset määrät vettä. Onneksi saatiin jossain vaiheessa huoltomies hommatuksi myös  puhdistamaan räystäskourut, jotka olivatkin täynnä töhnää. Että mahtavat kohta kyllästyä meikäläisiin, kun ollaan kait liian aktiivisia.



Haggai 1:4—7 "Onko sitten aika teidän asua panelilla kaunistetuissa huoneissanne, kun tämä huone (Herran huone) on rauniona? Ja nyt sanoo Herra Sebaot näin: Ottakaa vaari teistänne.

Te kylvätte paljon, mutta saatte vähän. Te syötte, mutta ette tule ravituiksi. Te juotte, mutta jano ei sammu. Te vaatetatte itsenne, mutta ei tule lämmin. Ja palkkatyöläinen panee työpalkan reikäiseen kukkaroon.

Näin sanoo Herra Sebaot: Ottakaa vaari teistänne.”