18. hääpäivä

Tänään tulee 18 vuotta siitä, kun sanoimme Matin kanssa tahtovamme elää toistemme kanssa kuolemaan saakka, kunnioittaa toisiamme ja tahtovamme myös rakastaa toisiamme. Sitä menemme juhlimaan ostamalla mulle talvitakki ja sitten syömään....

Hautajaiset ja laptop

Oltiin Markun hautajaisissa tänään. Oli kaikesta huolimatta valoisat hautajaiset. Olen monta kertaa aikaisemminkin miettinyt, mitä haluaisin hautajaisissani esitettävän ja nyt päätin kirjoittaa ihan muistion omaisille, että tietävät, minkälaiset hautajaiset itselleni haluaisin. Mietin jo valmiiksi mitä kukkia arkulle ja musiikkiakin. Aivan ehdottomasti haluan alkumusiikiksi Albinonin Adagion.  Se soitettiin tänäänin. Muistan kuulleeni sen ihka eka kerran Turussa asuntomessuilla jossain ihme tilassa. Se vain jäi heti mieleen ja kosketti sisintä. Paljon myöhemmin vasta sain tietää, mikä teos on kyseessä.

Sitten seuraavaan asiaan. Nyt sitten on hankittu ihka ikioma läppäri. Ja uskokaa tai älkää, mutta olen aivan itse "koonnut" sen ja ottanut käyttöön. Asensin langattoman wlan-verkkopäätteen (kai se on sen niminen) oikein ja pientä apua (eli kaksi kaveria puhelien päässä) käyttäen voin nyt käyttää myös tätä läppäriä langattomasti kotiverkossa ja tietenkin muuallakin. Kirjoitan tätäkin uudella koneella. Hyvä minä! Olen ylpeä itestäni, mä osasin! Niin ja kytkin langattoman hiirenkin tähän apparaattiin..

Tää näppäimistö ei nyt kyllä ole kaikkein paras. Kirjoitan ilmeisesti liian nopeasti, sillä jotkut kirjaimet jää pois ja jotkut tulee kaksi kertaa. Tarttee kait hieman opetella.

Huomenna meillä on 18-vuotishääpäivä ja mennään ulos syömään. Jospa käytäis uudessa Kantarelliksessa tutkailemassa osaavatko tehdä ruokaa.

Sunnuntaina lähden Inkooseen Liia-ystävän luo ja Lohjalle Tuulaakin tapaamaan. Niin ja se pääasia. Menen Lohjalla permanenttiin. Joo, usko tai älä.

Sitten loppiaisen jälkeen alkaakin dieetti. Pitää saada viis kiloa painoa alas. Kuka tulee mukaan? Sain Liisa-siskolta ohjeet. Kattellaan, miten toimii.

Nyt pukkaan tämän nettiin. Hyvää vuodenvaihdetta kaikille blogini ja myös naamakirjan (tää ilmestyy sielläkin) lukijoille. Ja siunattua vuotta 2010!

Lumihommia ja joulutoivotuksia

Tein tuossa äsken ihan vapaaehtoisesti ja omasta halusta lumitöitä. Oli aivan mahtavaa. Hiljainen hämärä - mitä nyt ohiajavat autot aina välillä rikkoivat hiljaisuuden. Pieni pakkanen ja kevyt lumi.

Kaikki jouluvalmistelut on tehty. Tapanina tulevat lasten perheet meille ja keräännytään tuonne leirikeskuksen puolelle syömään ja nauttimaan toistemme seurasta. Aattona menemme välipojan luo.

Rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille blogini lukijoille tämän kolmen vuoden takaisen Posion Lapiosalmessa otetun kuvan myötä

Joulumännyn etsintää

Munni oli luvannut hankkia työkaverilleen metsästä joulumännyn. No, minä reippaana tyttönä ajattelin lyödä kaksi Mu...eiku kärpästä yhdellä iskulla. Eli laittauduin mukaan. Mulla kun ei ole pitkävartisia saappaita, joilla olisi mukava saapastella lumisessa metsässä, kekseliäänä tyttönä sitaisin vanhanaikaisella karvanarulla toppahousujen puntit nilkkureiden varsien päältä lujasti kiinni. Ja hyvin toimi. Eikös ne lappalaisetkin silleen sido kenkänsä. Tosin käyttävät hienompaa sidettä.

Rämmittiin metsässä sellaiset kolme varttia löytämättä yhtä ainutta kelvollista mäntyä. Ei tosin kuustakaan, vaikkei sitä etsitty. Mutta jos olis etsitty. Vielä kierrettiin Lepikon tontti ilman tulosta. Munni joutui siis soittamaan toimeksiantajalleen, ettei mäntyä löytynyt.

Me ei enää laiteta kuusta, kun on niin pienet tilat. Terassilla on valaistu sellainen ollut jo joulukuun alusta saakka. Munni laittoi siihen tavalliset ulkokynttilät ja minä myöhemmin ostin valohupun. Nyt on kuusi tosi kaunis. Tässä kuva ensilumen jäljiltä

kyllä sitä lunta tulikin paljon yhdessä yössä.

Nyt on meri jo jäässä, vaikka virta yrittääkin saada itselleen tilaa edes hieman. Kymmenisen senttiä on jään paksuus laiturin päässä, sen Munni kävi selvittämässä.

Huomenna teen joulun kalaeturuuat ja sitten tiistaina viedään poikien perheille kaikki joulun herkut, joita olen väsäillyt tässä pari viikkoa. Vuorossa on siis huomenna joulusilli ja valkosipuli-graavisiika niin ja konjakkisinappi, jos saan tänään jostain konjakkia. Tai sitten haetaan huomenna pitkäripaisesta pikkupullo.

 

Joutsentanssi - tai sitten ei

Olipahan erikoinen näytelmä tänä aamuna. Aamiaiseni oli jo kadonnut sinne, minne pitääkin ja yritin paneutua sudokun saloihin, kun Munni tuli touhulla sisään ja ryhtyi kiskomaan toppatakkia päälleen. Minä siinä ihmettelemään, että minne sitä nyt tuollaisella hädällä ollaan menossa. Tuskin sai Munni sanotuksi muuta kuin joutsenet....minä ihmettelemään, että mitä nyt niistä. Ainahan niitä tuossa syksyllä parveillee. Mutta ovatko jäätyneet tuonne laiturin reunaan, Munni hädissään ja syöksyi ulos.

Hetken vielä sudokua ihmeteltyäni, hiippailin minäkin ikkunaan. Ja siellähän se näytelmä olikin. Viisi joutsenta jonossa, tummahöyheninen poikanen etunenässä mennä möyhelsivät eteenpäin. Näytti siltä kuin jonossa toisena ollut joutsen olisi aina ottanut kaulallaan vauhtia ja tönäissyt tummaa joutsenta eteenpäin. Tumman liikkuminen näytti todella vaivalloiselta. Hänkin otti vauhtia kaulalla, painoi sen sitten alas ja työnsi eteenpäin ja näin matka jatkui hitaasti.

Minullakin alkoi mielenkiinto herätä ja kiskaisin vihreän untuvatakkini päälle, sitaisin kaulahuivin kaulaan, painoin uuden ruudullisen, ison lippikseni vaaleanruskeille vielä unen jäljiltä kampaamattomille hiuksilleni. Lopuksi sieppasin pikkuisen digitaalisen kamerani taskuuni - niin ja käsineet vielä käteen - ja kiiruhdin ulos. Päästyäni laiturille saakka oli joutsenten tanssi edennyt jo hyvän matkaa. Siinä vielä viimeisiä kumarruksia ja eteenpäin kiskomisia katsellen huomasin kauempana olevan sulaa. Sinnehän ne yrittivät, sillä rannan vesi oli jäätynyt jo muutaman kymmenen metrin matkalta. Mittari näyttääkin pakkasta jo sellaiset 15 astetta.

Selvisi sekin, etteivät joutsenet toisiaan tönineet eteenpäin, vaan tumma joutsen oli pantu etummaiseksi rikkomaan jäätä, että kaikki pääsisivät turvaan. Etsiskelin jo eläinsuojeluyhdistyksenkin sivuja netistä, jos näyttää siltä, etteivät joutsenet ymmärrä lähteä lentelemään lämpöisempiin oloihin.

Olipahan erikoinen jännitysnäytelmä tälle aamulle. Sinne olisivat jäätyneet kokonaan, ellei Munni olisi ryhtynyt hätistelemään niitä liikkeelle.

Ja nyt hampaita pesemään ja sitten viimeisiä joulujuttuja etsiskelemään Vaasan kaupunkiin.

p.s. en saanut enää kuvaa joutsenista, olivat liian kaukana. Kamerani on nääs niitä amatöörien juttuja ja niin vietävän hidaskin. Pitäisiköhän kirjoittaa pukille ja pyytää parempaakameraa?

Koivuhalkoja

Tänään olen kantanut kaksi lavaa pilkottuja koivuklapeja sisään Lepikon saunamajan puuvarastoon. Hyvä minä! Näin paljon niitä oli

Huom! siinä on kaksi riviä.

Isäntä sen kun puhui puhelimessa ja autoa peseskeli. No eipähän tarvinnu lähteä lenkille.

Joululeivontaa

Porkkanainen joululeipä näyttää armon vuonna 2009 tältä

Ja joulupulla tältä

näitä leivoin neljä

sisältä näyttää tältä

arvaas vaan oliko hyvää....naminami...

Leipää ja hammasta

Aamu alkoi loistavasti hyvin nukutun yön jälkeen. Eilisestä mahataudista vain muistot jäljellä. Ei kun vääntämään leipää uudella reseptillä. Välissä vähän kudottiin, mutta enpä kerrokaan mitä, kun joulun alla ei saa olla utelias

Leivistä tuli komeat ja korkeat ja koska mun oli pian lähdettävä kaupunkiin hoitamaan Kallea siksi ajaksi, kun äitinsä on naprapaatilla, päätin syödä vain nopeasti siivun lämmintä leipää. Parin kolmen nautinnollisen haukkauksen jälkeen tuntui jotain kummallista hampaissa. Lähtikö pala vai mitä se oli - leipähän on pumpulinpehmeää. Siihen jäi se syöminen, sillä asiaa tutkittuani huomasin yhden paikatun poskihampaan haljenneen. Siinä se sisäpuolinen hampaanpuolikas roikkui ikenen varassa. Onneksi Sepänkylän hammashoitolasta yleensä saa akuuttiajan nopeasti ja mullekin järjestyi jo puoli kolmelta. Mian puolen tunnin naprapaattiaika oli puoli kaksi, joten arvelin ehtiväni hyvin.

Kalle nukkui autossa ja minä siinä istuskelin häntä ihaillen. Kyllä lapset ja lastenlapset on maailman kauneimpia. Mia tekstasi viittä vaille kaksi, että hän istuu vielä odotushuoneessa. Mulle tuli hätä. Soitin hammashoitolan tädille, joka ei ole niitä maailman ystävällisimpiä asiakaspalvelijoita ja kerroin hankalan tilanteeni ja kysyin voisiko aikaa mitenkään siirtää. No ei tietenkään, sillä se on päivän viimeinen aika. Eikä mitään muuta! Mulla ajatus vipatti sinne tänne, ketä nyt pyytäisin apuun. Mian äiti on töissä ja isän puhelinnumeroa mulla ei ole ja hänkin lienee töissä ja Iina on Hesassa eikä Matilla ole autoa, kun se on mulla. Kääk....mitä mä teen? No hädässä ystävä tutaan. Soitin siskoLiisalle ja hän heti avuliaana lupasi tulla hätiin. Samassa Kalle heräsi ja rupesi itkemään. Vaikka yritin miten lohduttaa ja ottaa syliin ja mennä ulos ja kaupassakin käymään, ei itku vain lakannut.

Tekstasin Mialle, miten jouduin toimimaan ja samassa Liisa tulikin. Pyysin häntä puhumaan Kallelle ruotsia ja niin he menivät autoon sylikkäin istumaan ja minä Sepänkylään. Ja tietenkin siellä oli lääkärit aikojen suhteen jäljessä, joten pääsin sisään vasta 20-15 vailla kolme. Eli jos vähänkään asiakaspalvelija olisi halunnut olla avuksi, hän olisi voinut kertia sen, kun tiesi tilanteeni. No, Kalle oli lakannut itkemästä, kun Liisa lauloi hänelle. Onneksi! Harmitti kyllä niin vietävästi.

Hammaslääkäri oli nuori, nätti nainen, joka oli tosi tehokas ja hyvä. Hän kertoi, että ellei voi paikata, täytynee hammas poistaa. Hän puudutti ensin eikä se tuntunut melkein ollenkaan. Pala oli aika iso, kiilamainen ja oheni ikenettä kohti eikä onneksi ollut hermo paljastunut. Lääkäri sanoi, että sen kyllä voi paikata ja katsotaan sitten, miten se kestää. Oli ilo seurata hammashoitajan ja lääkärin yhteistyötä, se sujui niin hienosti. Ja lääkäri työskenteli varmoin ja tehokkain ottein. Oli tosi turvallinen olo, vaikka en minä koskaan ole hammaslääkäriä pelännyt.

Tämä oli jo toinen hammasvaurio mulle tänä syksynä. Aikaisemmin lohkesi hampaasta ennen ekaa poskihammasta päästä pala, mutta se korjattiin vain hiomalla. Mitenkähän sitä sais itelleen uudet ehot hampaat? Ihan omat sellaiset. Luin jostain, että Amerikoissa on pystytty kasvattamaan hampaita. Mahtaiskohan tuosta tulla apu mullekin jatkossa?

Nellyllä on menossa roolileikit ja kaikki ovat saaneet häneltä uuden identiteetin. Iskä on kuningas kolmonen. Kun iskä kysyi, kuka on ykkönen, Nelly vastasi, että Munni. Mamma on kuningatar jä hän itse prinsessa. Isu on kuulemma enkeli. Munni jo tänä aamuna hersytteli mun moitteille, että hän onkin kuningas ykkönen ja minä vain enkeli. Täytynee totutella tähän uuteen rooliin.

Yökylää ja muuta mukavaa

Katseltiin just jälleen kerran Tuntematon sotilas Edvin Laineen versiona. Aina se on yhtä koskettava ja herättää joka kerta erilaisia ajatuksia. Ei ole ihme, että miehet ja rintamalla olleet naisetkin saivat elinikäisiä sielun vammoja noissa kauheissa koettelemuksissa.

Hieman iloisempiakin asioita on tapahtunut. Nelly 3 v 2 kk ja Hannes 10 kk olivat meillä yön ja kaksi päivää hoidossa. Kovaa meininkiä se pakkaa olla tuo vauvan hoitaminen. Kun ei uskalla hetkeksikään jättää valvomatta. Poika toimii nopeasti kuin ajatus ja kun ei vielä ole ymmärrystä kehittynyt tuohon pieneen ikän, täytyy aikuisen toimia ymmärryksenä. Minä hoitelin pääasiassa Hanskia ja Munni leikki Nellyn kanssa. Kyllä heillä olikin monia eri leikkejä. Muistipelissä Nelly oli lyömätön, Munni sai vain muutaman parin, kun Nelly kahmi melkein kaikki. Hyvä Nelly!

Eka ilta meni hieman itkeskelyksi Hanneksella. Piti loppujen lopuksi nukuttaa kärryihin ja siitä sitten nostin yöunille retkisänkyyn. Nelly nukkui "Munnin välissä" ja minä jossain vaiheessa tovin valvottuani käännyin jalkopäähän nukkumaan.

Mukava näin omat lapset jo kasvattaneena seuraita noita lastenlapsia ja miten eri luonteisia he ovat. Omien lasten kasvaessa elämä oli niin kiireistä, ettei sitä kait ehtinyt kiinnittää huomiota moniin sellaisiin asioihin, joita nyt noissa pikkuisissa katselen. Kaikki neljä ovat omia, ihani persooniaan.

Jaa-a, tälle viikolle ei ole kalenteriin merkitty YHTÄÄN mitään. Hihhei....saan tehdä mitä haluan. Saas nähdä, mitä vielä keksin. Mutta joulun allahan ei saa olla utelias, joten en kerro enempää. Jotain kivaa kuitenkin - niin ainakin itse uskon.

Iina oli meidän srk:n hienossa lastenjuhlassa reportterina ja aikoo kirjoittaa ekan freelancer-juttunsa siitä. Tosi hieno idea järjestää lapsille itsenäisyyspäivän juhlat pöytiin tarjoiluineen.

Hyvää joulun odotusta kaikille lukijoille!

p.s. Tein muuten eka kerran lanttu- ja porkkanalaatikot valmiista kaupasta ostetusta soseesta. Ja tuli aivan yhtä hyviä kuin alusta alkaen ite tehtynä ja paljon helpommalla. Toki käytin voita ja 38 %:sta kermaa...kaikki maun tähden