Niin se joulu sitten hurahti ohi. Ihan mukavaa oli. Olimme kolmestaan Munni, Iina ja minä. Tosin aattoiltana isosisko, sen mies ja kaksi tytärtä kävivät kahvilla. Joulupäivänä kävimme hellareissa joulukirkossa. Niin ja sitten syötiin taas.
Joulupäivänä alkoi myrsky. Mutta tiistaina se vasta oikein kovaksi yltyi. Laiturista yksi osa putosi veteen ja pitkä osa on tähän mennessä aivan vähään vaille kahtena palana.
Tässä vielä normaalitilassa
Tiistaina aamupäivällä näytti tältä
ja iltapäivällä tältä
Yritin lisätä pikkuviedonpätkänkin, mutta se ei suostunut latautumaan.
Pitäis kirjoittaa eilen illalla päättyneestä Riian matkasta Iinan kanssa, mutta ei nyt oikein kirjoituta. Eli toivotan kaikille lukijoille siunattua joulua ja uutta vuotta 5.12. kirjoittamani runon myötä.
No niin, tänään sitten haetaan kuusi parvekkeelle. Siis vain sinne, kun ei olkkariin mahdu. Kun mieluisat vieraat - Munnin sisko ja sen mies - olivat saaneet pullakahvit (pulla oli kyllä kaikkien mielestä hyvää), ja jatkaneet matkaa kohden Muhosta, me - Munni ja minä - aloimme sonnustautua kuusenhakumatkalle.
Ensiksi oli tietenkin riisuttava farkut. Ai että miksikö? No tietenkin siksi, ettei niitä kannata jättää toppahousujen alle. Vaan, sinne laitettiin leggarit. Puuvillaiset. Tiikerikuvioiset. Ja päälle ne toppahousut seuranansa toppatakki. Jalkaan talvikengät. Mutta Munni oli sitä mieltä, ettei missään nimessä voi lähteä metsään talvikengissä, vaan tarvitaan kumisaappaat. Ei muuta kuin etsimään karvakumppareita. Joita ei löytynyt mistään. Sitten pieneen päähäni tuli ajatus, että edellisen kerran, kun niitä käytin sienimetsässä taivaltaessani, huomasin toisen saappaan vuotaneen, sillä sukka oli kastunut. Niinpä taisin heittää kengät roskikseen. Jäljellä oli siis vain toistakymmentä vuotta vanhat tavalliset kumpparit, joihin just ja just mahtui Munnin lahjaksi saamat villasukat. Eivät sukat olleet Munnin nelivitoskokoa.
No vihdoinkin menoksi. Munnilla pikkukirves kädessä ja minä matkaan sopivasti sonnustautuneena. Matka alkoi takapihalta. Ja päättyi sinne! Sillä se kaunis kuusi, jonka sitten sijoitimme parvekkeelle sijaitsi aivan grillikatoksen vieressä.
Kun laitoimme parit valohuput kuuseen ja aloimme laitella muita valoverkkoja sun muita roikkuilemaan räystäistä, niin onneksi tutkimme ensin paloivatko lamput. No, lopputulos oli, että heitettiin menemään noin kolmet valosarjat. Taitavat olla melkein kertakäyttöisiä niin paljon oli palamattomia lamppuja. Eikä kenenkään hermot kestä ruveta käymään lamppu lampulta läpi ja tutkailemaan mikä on rikki ja panna se vaihtoon. Ei, vaan meillä toimittiin hyvin epätaloudellisesti ja heitettiin ne oitis pois kiusaamasta. Kun on se muuttokin edessä.
No niin. Tässä oli tämän vuotinen joulukuusenhakumatka. Ja aamulla kahdeksalta noustaan siiville kohti Riikaa. Typykkä ja minä. Parin päivän pyrähdykselle. Ja sitten saa joulu tulla.
Ensi kerralla laitan teille joulutervehdykseni, joten olkaa kuulolla - tai oikeammin katselulla!
Kun ei Raamatussa mainita joulukuusta, saatte tyytyä tähän kuusi-sanaan.
3. Mooses 27:7 "Kuusikymmenvuotinen ja sitä vanhempi miehenpuoli arvioitse viiteentoista sekeliin ja vaimonpuoli kymmeneen sekeliin."
Pakko kiriootella taas. Leivoin nimittäin tänään. Siinä melkein kyllä meinas käydä kuin entiselle kissalle, joka vei hiirelle ommeltavaksi kankaan takkia varten. Loppuviimeksi kankaasta tulikin vain kukkaro ja hiiri joutui parempiin suihin.
Eli tarkoitus oli tehdä joulupullaa. Eilen ostelin Jeerpyyn S-marketista kaikennäköistä pussia, joiden sisältöä ajattelin levitellä taikinalevylle ja kääriä rullalle tai jotain sellaista. No ennen leipomista päädyinkin ajatuksissani tekemään joulubostonkakun.
Ja eipä mitään. Ryhdyin tekemään taikinaa. Vuoden 1986 jälkeen en ole pullataikinaa käsin vaivannut, sillä sain 40-vuotislahjaksi yleiskoneen ja aina olen tehnyt litran taikinan. Nyt sitten päätin hypätä pois tottumusten urilta ja tein vain puolen litran taikinan. Viimeksi lisäsin pehmeän voin - ihan ohjeen mukaan. Ja ai miten mukavasti taikina käsistä irtosi. Eikä se vaivaaminen ollut ollenkaan vaivalloista puuhaa, pikemminkin ihan mukavaa. Ei muuta kuin kulhon kansi kiinni ja taikina nousemaan.
Hieman vartin päästä jännitti, että eikös se kuivahiiva ollenkaan ryhdy hommiinsa ja sujautin koko kulhon mikroon. Tosin en pannut mikroa päälle. Ja siellähän alkoi jo tapahtua kohoamista. Siinä taikinan valmistumista leipomiskuntoon pyörittelin käsissäni eilen ostamiani pusseja ja tein uuden päätöksen. Yhden taikinalevyn päällystän ensin voilla ja sitten Wiener Nougat -rouheella. Toinen sai katteekseen mantelimassaa, mantelirouhetta ja hedelmäsekoituksen. Kolmannesta tein sitten sen bostonin sisällään voita, rusinoita, luumua ja mantelirouhetta.
Niin mutta munhan piti puhua Wiener Nougat -pullasta. No, paistoin ne ensiksi kauniin värisiksi ja kun viimeinenkin satsi eli bostonkakku oli uunissa otin ja maistoin edellä mainittuja pullia. Ja kertakaikkiaan ihastuin! Siis oli niin hyvää, ettei sanoa saata. Taikina just sopivasti paistunut ja suklaarouhe just sopivasti sulanut. Olivat kauniita
kato vaikka.
Ja jos innostuit asiasta, tässä tulee kuva siitä rouhepussista
Että sellaista tänään.
Matteuksen evankeliumi 4:4 ”Mutta hän (Jeesus) vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä (eikä pullasta), vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.'"
Pakko laittaa kuvia ihanimmasta piparkakkutalomaisemasta, jonka ikinä oon nähnyt. Tekijöinä miniäMia lasten Cajsa ja Kalle kanssa. Lapset ovat tehneet pienemmän talon ja koristelleetkin aivan itse.
Huomaathan nuo pikkupossut!
Tonttu sisään jo kurkistaa tokko sisään hän tulla saa? Tervetuloa tonttu vaan, kanssamme piiriä tanssimaan.
Iina on aina ollut mulle katkera, kun en oo noita piparkakkutaloihmisiä, en vain osaa. Kerran sitten tehtiin yhdessä muutama vuosi sitten, joten eiköhän se trauma ole parantunut sillä.
Käytiin asioilla Tervajoella ja matkalla pistäydyttiin myös tulevassa kotikunnassamme eli Laihialla. Tai oikeastaan ensin käväistiin tulevan, mahdollisen kotimme omistajan puheilla ja saatiin pohjapiirros tutkittavaksemme. Mehän emme siis olleet asunnossa käyneet vielä ollenkaan sisällä. No, sen verran asia on edennyt, että 21.12. on viimeinen homma, minkä jälkeen omistaja päättää myykö vai vuokraako asunnon. Tämän tapaamisen jälkeen mieli oli aikalailla maassa.
No, Laihialla sitten ajettiin sinne asunnolle. Siellä oli kolme nuortamiestä murkinalla. Huikkailimme, että saako tulla ja luvan saatuamme jututimme nuoriamiehiä. Yksi heistä sanoi asunnon valmistuvan ainakin helmikuuhun mennessä. Toinen, joka vaikutti vähän kuin päällysmieheltä, sanoi heidän rakentavan kolmea asuntoa yhtäaikaisesti ja tämä kyseinen asunto valmistuu ensimmäisenä. Hänen arvionsa oli tammikuun puoliväli. Tutkailimme asuntoa, joka oli aivan alkutekijöihin revitty. Eli siitä tulee kuin uusi. Ja mitä enemmän tutkailimme sitä paremmalta tuntui ja mieli alkoi kohota. Vaikuttaa tosi mukavalta asunnolta ja myös asuinpaikalta. Kaikki palvelut kävelymatkan päässä ja rukoushuone ihan vieressä. Siis ihanne!
Ja jos joku vielä luulee Laihiaa joksikin käpykyläksi, lähteköön tutkailemaan asiaa. Käväistiin paikallisessa Halpa-Hallisa jo kuin etukäteiskäynnillä ja kansaa oli kuin pipoa. Niin ja onhan siinä vieressä S-kauppa ja K-kauppakin aivan kivenheiton matkan päässä. Ja kaikki muukin arkielämässä tarvittava on aivan käden ulottuvilla. Laihia city on hyvä paikka asua. Sanon minä.
Eli nyt sitten odotellaan vain sitä 21.12. päivää. Sen jälkeen ollaan taas hivenen viisaampia tässä asiassa.
Apostolien teot 16:34 ”Ja hän (vanginvartija, joka vartioi Paavalia ja Silasta, kun he vapautuivat maanjäristyksen ansiosta vankilasta) vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.”
No niin, taas on SE aika vuodesta. Että mikäkö? No tietenkin joululaatikoidentekoaika. Ja minä kun oon niin hyvä tekeen niitä PALIO. En totisesti osaa vääntää vain omiin tarpeisiin. Tulee siis eteen miettiä, mitä niille kaikille tekis, kun ei kuiteskaan ite jaksa kaikkia syödä.
No Iina rakastaa porkkanalaatikkoa, mutta ei kai sekään jaksa syödä viittä litraa. Entäs sitten maksalaatikko? Munni ei saa syödä sisäelimiä ja mun ymmärtääkseni maksa on jonkun sortin elikon sisäelin. Ja sitäkin on 7 (seitsemän!) pientä alumiinivuokaa. ja jääkaapissa odottelee kaksi (2) kiloa lanttusurvosta. Minä kun vihdoin olen päässyt siihen pisteeseen, että ostan valmiin survoksen. Taisi olla viime joulu, kun sen eka kertaa tein. AINA ennen olen alusta saakka tehnyt kaiken ite. Ja luomujuureksista. No, ei aivan aina luomua, mutta viime vuosina. Helinä-sisko sai mut heräämään.
Kun lastenkaan perheet eivät ole kiinnostuneita laatikoista, olenkin ajatellut lahjoitella niitä ympäriinsä, toivottavasti jää jotain itellekin edes jouluaatoksi.
Pari minuuttia sen jälkeen, kun aamulla olin saanut silmäni auki unesta, alkoi kellarista kuulua aikamoista porausta. Onneksi en herännyt siihen. Tekevät - tai ovat siis jo tehneet - reikiä sinne kattoon, siis meidän lattiaan ja sitä kautta aikovat kuivata tapahtuneen vesivahingon vahingot. Toivottavasti onnistuu.
Munni tekee edelleen töitä. Tämä viikko on ollut aika tiivis ja sama meno jatkuu vielä lauantaihin saakka. Toivottavasti sunnuntain saa levätä. Maanantaina pitäisi sitten uuden isännän aloittaa työt. Ehkäpä viikon aikana sitten tarvittavat asiat siirtyvät tai kopioituvat uuden isännän ominaisuuksiksi. Toivoa sopii!
Meidän asuntoasia on edelleen auki. Omistaja lupasi viime viikon lopulla hoidella asiat ja ilmoitella meille mahdollisimman pian. Mitään ei ole kuulunut. Pakko vain yrittää jaksaa uskoa, että asioilla on taipumus järjestyä. Ja kyllähän me Vaasasta asunto saatais varmaan vaikka heti, MUTTA Vaasa ei oo Laihia.
Lauantaina saadaan pikkumies meille yökylään, siis Hannes Jussinpoika. Itsenäisyyspäivänä olin leipomassa esikoisen lasten kanssa piparia. Niin ja kahden viikon päästä ollaan jo oltu hemmottelumatkalla siellä Riikassa. Minä tykkään sanoa Riikassa, mutta olen huomannut, että enemmän sanotaan teksteissä Riiassa. Ehkäpä tuo jälkimmäinen on oikeampi. Kun nyt tuli nää kielioppiasiat esiin, niin olen pitkään ihmetellyt miksi valtakunnansovittelijan - jonka nimi on Lonka - nimi väännetään esimerkiksi uutisissa näin: valtakunnansovittelija Lonkan!! Jos taivutetaan lonkan, niin perusmuoto lienee silloin lonkka. Lonka taipuu mielestäni Longan samoin kuin lanka-langan. Siitä usein mussuttelin Munnille ja kas kummaa, viime aikoina olen huomannut tv:ssä aletun käyttää juuri tuota suosittelemaani muotoa eli Longan. Ovatkohan kuulleet mussutukseni? Näähän on just näitä ISOJA asioita, jotka mua häiritsee.
Ei sitten muuta kuin jatketaan sitä odottelua!
Psalmit 27:14 ”Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.”
Oi, mä niin rakastan uimista. Mutta ei todellakaan luonnon vesissä, vaan ihan oikeassa uimahallin piiitkässä altaassa. Ainaski 50 meeteriä pitää olla, silloin on mukava uida eikä tarvi laskea niin moneen, kun yrittää pitää selvillä miten pitkästi on uinut.
Tänään allas oli puolitettu, joten oli pakko uida 25 metrin pätkiä. Höh! 40 kertaa. Että tuli kilometri. Mutta on se vaan niin mukavaa. Jälkeenpäin on niin raikas ja ihana olo. Hikoileminen ei tunnu lainkaan. Minä inhoan hikoilemista. Siksi kai en tykkää mistään kuivalla maalla tapahtuvasta kovasta liikunnasta. Kävely menettelee, varsinkin nyt, kun mulla on se mp3 ja musiikki.
Edelleen on huimausta, tosin ei kovin paljon. Olen luvannut itselleni, että teen nyt ne muutamat liikkeet kolme kertaa päivässä, niin eiköhän huippaus pysy loitolla.
Eipäs muuta tällä erää. Kuin hyvää joulun odotusta edelleenkin!
1.Timoteuksen kirje 4:8 ”Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.”
Istuskelen olohuoneessa läppärini kanssa. Maitokahvikuppi tyhjeni juuri. Kynttilät palavat ja jouluradio soi. http://www.jouluradio.fi/ Elämä on ihanaa! Pojat saivat viime viikolla yhden ikävuotensa täyteen. Tai oikeastaan Jussi täyttää tänään 38 ja Jaakko täytti viime keskiviikkona 40. Niin se aika vierii, sanoi poika, kun kolme vuotta täytti. Juurihan itse täytin 40 vuotta. Ja kahden viikon päästä Iina täyttää 31 ja samana päivänä Munni 65. Että koko perheen synttärit kolmen viikon sisään. Onneksi on pojat osanneet vähän paremmin jakaa noita lastensa syntymiä ympäri vuotta.
Käväistiin Munnin kanssa uimahallissakin tällä viikolla. Edellisestä kerrasta onkin jo puolisen vuotta. Ohhoh, ollaanpa sitä oltu laiskoja. Minä nautin uimisesta. Pelkäsin, etten jaksa kuin 500 m, mutta 800 meni ihan kevyesti ja olisin uinut kilometrin täyteen, mutta Munni ei jaksanut vesijuosta enää enkä halunnut jättää häntä odottelemaan. Laskeskelin, että 100 metriin kuluu aikaa sellaiset kolmisen minuuttia yli tai ali, en tarkkaa osaa sanoa. En kylläkään yritäkään pitää mitään vauhtia yllä, uiskentelen vain sellaista sopivaa vauhtia.
Niin ja alkuviikosta tein neljän kilometrin lenkinkin ja eka kertaa mp3-soittimen kera. Se olikin mukavaa, kulku kävi paljon helpommin, kun ei tarvinnut koko ajan miettiä, että mihin asti vielä. Olisi kulkenut melkein vaikka Vaasaan saakka sävelten siivittämänä.
Ja tämän päivän urheilusuorituksiin kuului kahden klapilavan tyhjentäminen puuvarastoon. No, Munni kanteli toisesta lavasta joitakin sylillisiä avukseni. Sellaiset puolitoistatuntia siinä meni. Eipä tarvi tälle päivälle sitten muuta harjoitusta. No, voisin ehkä tekaista pienen käsipaino- ja keppijumpan kunhan tästä tokenen.
Mua on vaivannut jo kohta kuukauden - vähän vaikea arvioida aikaa - se kurja asentohuimaus. Se tuo mukanaan huonoa oloa eikä aina oikein ruoka tahdo maistua. Täytyy kyllä surukseni tunnustaa, että olen vähän laiskasti tehnyt niitä liikkeitä, joilla ne kiteet saa liikkumaan siellä korvakäytävässä. Eilen tein kolme kertaa ja heti on paljon parempi olo. Pikkujuttu, tulis vain tehtyä.
Siirsin muuten läppärin syliini ja istun jalat oikosenaan sohvalla. Hih, mukavaa. Niin ja eilen ompelin kolme joulusohvatyynynpäällistä. Tai oikeastaan neljä, kun tein sen ekan vielä toiseen kertaan. Olisi pitänyt noudattaa Erkinheimon Laina -opettajavainaan neuvoa: parempi katsoa kaksi kertaa ja tehdä kerran kuin katsoa kerran ja tehdä kaksi kertaa. Tuli muuten tosi nätit. Ompelin ne ihan vetoketjullisiksi ja totesin sen olevan tosi helppo juttu. Ainut vaikea oli, että kangas on sellaista samettipintaista, hyvin joustavaa trikoota, joten vaikeaa ommella, mutta eihän tyynynpäällisten tarvi olla niin viimeisen päälle.
Käytiin maanantaina näyttäytymässä mahdolliselle tulevalle vuokrasiännällemme. Se vuokraako vai myykö hän sen asunnon ratkeaa loppuviikosta. On kiinni vielä parista instanssista. Eli vielä on vähän jännitystä ilmassa ja jos ei päästä siihen asuntoon, jännitys sen kun lisääntyy. No, Antti-veli tapasi sanoa, että asioilla on taipumus järjestyä ja me uskomme vakaasti, että Isä järjestää meille sieltä asunnon. Ja hyvän sellaisen
Olen vihdoinkin päässyt kunnon joulunalusajan tunnelmaan. Ilmeisesti tuon huimauksen vuoksi on ollut vähän sellainen olo, ettei oikein mikään ole kiinnostanut.
No niin, nyt riittää. Hyvää adventin eli joulun odotuksen aikaa sinullekin.
Muuten kurkkaahan positiivarien joulukalenteria täällä http://joulukalenteri.positiivarit.fi/1.html on tosi kiva. Kauniin kuvan lisäksi joka päivä on aforismi/runo ja musiikkia. Tälle päivälle luonnollisesti Hoosianna.
Luukas 1:12—17 ”Silloin ilmestyi hänelle (Sakariaalle) Herran enkeli seisoen suitsutusalttarin oikealla puolella. Ja hänet nähdessään Sakarias hämmästyi, ja hänet valtasi pelko. Mutta enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Sakarias; sillä sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes (hänestä tuli Johannes Kastaja). Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään.
Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta. Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, tykö.
Ja hän käy hänen (Jeesuksen) edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan."
Pakko vain yrittää jaksaa uskoa, että asioilla on taipumus järjestyä. Ja kyllähän me Vaasasta asunto saatais varmaan vaikka heti, MUTTA Vaasa ei oo Laihia.
