Mattopesulla

Kuva-aloitus. Käväistiin mattopesulassa. Tässä menossa keittiön matto, jota nyt ei oikein voi käyttää keittiössä, kun olen hurahtanut muovisiin sellaisiin. Isompana projektina oli olohuoneen villainen plyyshimatto. Olipahan raskas liikuteltava.

On tosi hieno tuo matonpesupaikka. Siellä on kaikki tarvittavat härpäkkeet mankelista lähtien. Eikä tuota isoamattoa oikein ilman mankelointia olis voinu paljon liikutellakaan saati, että olis autoon laitettu ja kotia tuotu. Ehei! Muutamaan kertaan mankelin läpi ja aina välillä letkulla suihkutus. Tämä kaikki siis sen jälkeen, kun olin pessyt maton. Tietenkin! Ja lämpöä piisas. +28,5 Celsiusta. Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella. Me sanotaan se helteellä!

Eipä muuta tällä kertaa. Pakkaa tulemaan nämä kirjoitukset vähän ryppäissä. Hih!

Psalmit 119:165 Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat Sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule.

Katsojia ympäri maailmaa?

Katselin hieman blogini tilasto-osiota. Siellä on tällainenkin tilasto:

Suomi	80
Venäjä	16
Ruotsi	5
Yhdysvallat	3
Indonesia	2
Serbia	2
Brasilia	1
Kanada	1
Saksa	1
Saudi-Arabia	1

Ja tämä tilasto väittää, että näissä maissa blogiani on katsottu. Mitä nuo numerot sitten tarkoittavat, se on jäänyt salaisuudeksi. Otsikkona kuitenkin on sivun katselut, mutta miltä ajalta, on salaisuus. Toisessa kohdassa tilasto näyttää tältä:

Sivun katselut tänään

30

Sivun katselut eilen

15

Sivun katselut viime kuussa

608

Sivun katselujen koko historia

6 893

Ota tuosta sitten selvää. En koskaan ole tykännyt tilastoista, enkä tykkää vieläkään.

Mutta joka tapauksessa:

Hyvää yötä, Jeesus myötä eikä unohdeta lähetystyötä! :)

Jäsenmääristä vähän

Naamataulu vihreänä kateudesta luin taas kerran kaisajoupinblogia ja totesin hänen "seurakuntansa" tai siis blogin jäsenten määrän vain kasvavan ollen jo ihmeelliset 52. Kun sitä vastoin minulla on kokonaista yksi (1)!!! Siis mitä!? Piti oikein tarkistaa onko mun blogisivulla sitä "liity jäseneksi" -kuvaketta. Ja siellähän se yksikseen töllöttää.

Vain yksikö lukee blogiani? Vai ovatko kaikki salaisia seuraajia? Ja jostain kumman syystä luulen, että tuo yksi kirjautunut jäsenkin on sen tehnyt vahingossa! Nåh, jatkan silti silläkin uhalla, ettei kukaan lukisikaan. No niin, tiedän, tiedän. Onhan niitä lukijoita ainakin neljä. Omat kaksi siskoani, varatytär ja kaisajouppi. Niin ja kyllä se isoM:kin taitaa lukea. Tosin hän jo taitaa ajatuksenikin lukea, joten miksiköhän viitsii kirjoituksianikin tavailla? Hih!

Kun en enää muuta keksinyt, niin laitoinpa tuollaisen keväisen ja aika huonon kuvan itsestäni voikukkaseppeleen kera.

Minustahan sitten kuvat eivät onnistu. Olen luonnossa paaaljon kauniimpi kuin konsanaan noissa valokuvissa, mutta olkoon ja nähkööt kaikki minut juuri sellaisena kuin olen! Ja piste!

No ei ja ei vielä kerran. Katkeruudesta ei ollenkaan ole kyse. Aidosta ihmettelystä vain! 

Mulle on tulossa kaksi tai ainakin yksi rakkaista siskoistani kylään. Tosin ei heitä enää sen enempää olekaan, kun rakas vanhin siskomme siirtyi täältä ajasta ikuisuuteen vuosi sitten. Olen jonain heikkona hetkenä luvannut vattupuskiin siskojani kuskailla ja sitä varten isoM lähti etukäteen tutkailemaan, josko löytyisi vielä parempia paikkoja kuin tuo, josta jo olemme aika paljon noita ihanuuksia poimineet pakkaseemme.

5Moos. 6:4 Kuule Israel! Herra meidän Jumalamme, Herra on yksi

Marja-aika

Taitaa olla aika paljon aikaa edellisestä kirjoituksesta. Hui minua! Ei vain ole huvittanut mitään kirjoitella. Jostain syystä. Tai sitten ilman mitään syytä. Kuka tietää! Nyt kuitenkin istun täällä näpyttelemässä.

Marja-aika on saapunut. Ja meidän Munni on innokas marjastaja - tosin vain tuolin kanssa vattupuskassa.

Niitä olemme poimineet jonkin verran toistakymmentä litraa. En tiedä tarkkaan. Ihan tuosta muutaman kymmenen metrin päästä tien toiselta puolelta.

Mahtoiko olla toissailtana, kun Munni tuli vattukipponsa kanssa kotiin ontuen ja valitti, että jalka meni poikki. Minä jo miettimään, millä konstilla sen sairaalaan kuskaan, kun hän lisäsi: tuolin jalka. Hih! Että sellainen mies.

Mustikoitakin on pakkasessa sangollinen. Tosin toisen poimimia. Itse kyllä siivottiin ja se on kova savotta se. Kerran käytiin tutkailemassa mahtaako tuossa lähimetsässä niitä olla ja saatiin 2,5 litraa. Ai niin, kävinhän minä yksin eräänä iltana ja sain kovan ähinän ja tarpomisen ohessa saman verran. En kuitenkaan jaksanut niitä ruveta siivoamaan ja annoin naapurille, kun hän on invalidi eikä itse pääse metsään. Naapuri ilahtui ikihyviksi! Se oli sen päivän hyvä työ!

Nyt tuolla hellalla porisee mehumaija täynnänsä punaisia viinimarjoja, joita olemme koko aamu- ja alkuiltapäivän poimineet  ystävien luona. Poimimme ensin heille runsaat kaksi sangollista, minkä jälkeen irrotimme marjat tertuista haarukalla!! Joo,joo. Ja se oli tosi hyvä konsti. Ystävä, joka on 82-vuotias neuvoi meitä. Sen jälkeen poimimme itselle kaksi sangollista ja tuolla sitä mehua nyt sitten tippuu. Tullee ehkä kahdeksan litraa. Heillä on useita omenapuita, pari luumupuuta, hirveästi marjapuskia eivätkä itse jaksa enää poimia. Eli sieltä saamme antamamme avun palkaksi näitä ihanuuksia. Karviaisiakin aion poimia ja tehdä mehua Munnille. Itse en mehuista välitä - oikeastaan. Ehkä voin opetella juomaan niitä.

Fanny-koira on ollut meillä hoidossa perjantai-aamusta lähtien. Olen huomannut, että kun käyn illalla siinä yhdeksän ja kymmenen välissä puolen tunnin lenkillä koiruliinin kanssa, olen nukkunut tosi hyvin. Jopa niin hyvin, ettei ole tarvinnut vessassakaan käydä. Eli täytynee ottaa iltalenkki tavaksi senkin jälkeen, kun Fanny palaa Cajsan hoiviin.

Illalla kävin sen kanssa normaalilenkillä ja se päästeli yhden kakan ja yhden pissan. Normaalisti on tullut pari-kolme kakkaa ja saman verran pissoja. Nåh, yöllä puoli kolmen aikaan koira oli mennyt Munnin sängyn viereen inisemään, mutta isäntä ei tajunnut, mikä oli hätänä. Kun meni vessassa käynnin jälkeen keittiöön, tajusi heti. Siellä oli kakkakasa matolla. Onneksi on muovimatot nykyään. Ja toinenkin kakka oli tullut myöhemmin yöllä. Hui! Ei ole Fannyn tapaista. Koira on tosi tottelevainen. Vaikka ovi on auki ulos saakka ja se menee siitä, niin palaa takaisin heti, kun vain sitä kutsuu. Mutta mun perään se on kyllä aivan mahdoton. Mun pitäis aina olla näkyvillä, muuten se alkaa vikistä. Ja kulkee perässä koko ajan. Kun vain nousen ylös ja käyn toisessa huoneessa, se takuuvarmasti on perässä. Ehkä olen sen emo nyt väliaikaisesti.

Kesäleiristäkään en ole kirjoitellut. Oltiin viime viikolla neljä päivää. Mutta nyt tämä saa silti riittää tältä erää. Ei muuta kuin hyviä marjastuskelejä.

Hesekiel 34:27 Ja kedon puut kantavat hedelmänsä, ja maa antaa satonsa, ja he saavat olla turvassa maassansa. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra, kun minä särjen heidän ikeensä puut ja pelastan heidät heidän orjuuttajainsa käsistä.

Pikkumetsä on menetetty :(

Nyt se sitten rävähti. Naapuri oli huomannut asuntolehdestä, että tuohon MUN pikkumetsään tulee kaksi rivitaloa. Ennakkomarkkinointi on jo alkanut. Kyllähän siitä on huhuja ollut, mutta aina ne on kumottu. Nyt se sitten näyttää toteutuvan. Tietenkin jos rakennusliike pysyy pystyssä. Ensi kesänä pitäisi olla muuttokunnossa.

Tarkkaan täytyi kiinteistövälityksen sivuilta tiirailla miten talot asettuvat meidän asuntoon nähden. Onneksi toisen talon pääty tulee meille päin ja tontin loppuosa, joka rajoittuu meidän takapihaan, näyttäisi jäävän metsäksi ja sen viereen tulee leikki- ja oleskelutila. Eli ei sen puoleen näytä kovin pahalta. Ongelmana - siis meidän näkökulmasta - on se, ettemme tiedä, missä on tontin raja. Jos se on siinä ojassa, mitä luulemme, tulee meidän puolelle jäämään pieni pala metsää. Sitä toivon todella.

Jossain tuon oikealla kauempana näkyvän kiven edessä on oja, jonka toivomme olevan tontin raja.

Toisaalta, täytynee nähdä asiassa jotain hyvääkin. Saadaan uusia naapureita. Ja tuo mainitsemani seikka, ettei talon etu- eikä takapihakaan tule meille päin.

Mutta näillä sitä sitten vaan mennään. Eli kohta rupeaa ryskymään, kun puita kaadetaan ja perustuksia kaivetaan.

Matt. 7:24 "Sen tähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi."

Muistoja lastenlapsille

Heti, kun sain ensimmäisen lapsenlapseni, hankin paksun kirjan, jonne ajattelin kirjoitella kaikenlaisia muistoja lapsen elämän vaiheilta hänen aikuisuuttaan silmällä pitäen. Samoin on jokainen lapsenlapseni saanut oman kirjansa. Paljonhan niihin on jo tullut tekstiä.

Samoin ryhdyin keräämään kaikenlaista aineistoa enkelilaatikoihin, joita jokaiselle on löytynyt omansa. Niissä on mm. lapsen syntymäpäivän Pohjalainen-sanomalehti, heidän piirustuksiaan ja muita aarteita, joita ovat minulle antaneet.

Omasta lapsuudesta tuli aamulla mieleen muistikirjat, joita silloin jokaisella - ainakin muistini mukaan - oli. Se oli kirja, jossa oli vain tyhjiä lehtiä ja niille sitten liimattiin kiiltokuva ja pyydettiin ystäviä ynnä muita kirjoittamaan muistolause. Harmi, että omani on matkan varrella hävinnyt. Oli mielenkiintoista lukea varsinkin vanhempien sisarusten tekstejä. Kaksi muistolausetta on erityisesti jäänyt mieleeni. En tiedä miksi. Ehkä siksi, etten alta kymmenvuotisena ymmärtänyt niiden merkitystä ja ne tuntuivat niin hienoilta. Tässä ne ovat:

"Elämä on meri, pursi olet sinä. Purjehdi puhtain purjein elämäsi merellä."
"Hiljaisuus on elämän puhujalava."

Hienoja lausahduksia, tosin en oikein vieläkään ymmärrä tuota jälkimmäistä. Sen kirjoitti kirjaani vanhin veljeni Esa ja tuon ensimmäisen muistaakseni jo edesmennyt vanhin siskoni Kaarina. En varmasti muista olivatko nämä lauseet omassa vai jonkun muun muistikirjassa, mutta usein niitä luin. Eivätkä muuten olisi mieleeni jääneetkään, ellen niitä silloin tällöin olisi tavaillut ja näin oppinut ulkoa.

Toinen kirjallinen muisto tulee mieleeni. Olen aina ollut kova lukemaan - tosin en enää lue niin paljon kuin ennen. Jostain olin saanut käsiini romaanin, jota luin kesällä vintillä. Se oli jonkinasteinen rakkausromaani ja eräs - nykyään varsin lievältä tuntuva - rakkauskohtaus oli niin mielenkiintoinen, että luin sen yhä uudelleen ja uudelleen. Siinä jompikumpi rakastavaisista astui lentokoneesta alas ja tapasi sitten rakkaansa. Se vain niin kummasti kutkutti mieltä.

Nykyään olen huomannut, että luen aivan liian nopeasti antamatta luetun painua ymmärrykseen saakka. On vain niin kiire saada tietää, mitä kaikkea tapahtuu. Se on sääli. Tai sitten ei. Näin voin lukea kirjan yhä uudelleen ja joka kerta aivan kuin uutena.

Tällaisia ajatuksia tänään.

Psalmit 119:105 "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni."