Kotimatka ja omat tuliaiset

 Kotimatka ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Tel Avivista Budapestiin lähtevä kone oli kolme tuntia myöhässä ja niin ollen emme ehtineet Suomeen lähtevälle jatkolennolle. Mutta ei hätää, unkarilainen lentoyhtiö Malev, jonka lentoja käytimme, järjesti meille taksin, hotellin, ruuat ja taksin takaisin lentokentälle seuraavana aamuna sekä tietenkin varasi uuden lennon maanantaille. Saimme siis yöpyä Budapestissä ja aamulla teimme pienen kävelylenkin hotellin ympäristössä. Muuten sitten kotimatka meni hyvin. Tulimme Helsingistä junalla - ja onneksi ehdimme sellaiseen, jossa ei ollut vaihtoja.

Jälleennäkemiset ovat olleet ihania. Vielä ei vanhimman lapsen perhettä ole tavattu ja täksi illaksi suunniteltu vierailukin siirtyi niiden omien tuliaisten vuoksi. Minä nimittäin sain jonkinlaisen matkailijan mahataudin ilmeisesti lentokentän ruuasta Tel Avivissa, sillä heti sen jälkeen alkoi maha kouristella ja sitä on jatkunut tähän saakka eli nyt ollaan torstaissa. Kävin heti tiistaina lääkärissä ja otettiin tarvittavat labrat. Eilen kouristukset äityivät ripuliksi ja illalla nousi kuume. Lääkäri soitti tänään ja sanoi, että aloitetaan heti antibioottihoito, vaikkei ulostusviljely vielä ole tullut. Eli kyseessä lienee joku neljästä matkailijan bakteerista: salmonella, shigella, kampylo tai yersinia. No, hyvä käsihygienia riittää tartuttamisen ehkäisemiseksi sekä se, etten laita ruokaa vieraille. Munnilla lienee sama pöpö, sillä hänellä oli Budapestissä myös ripulia. Eli toisillemme saamme kokkailla :)

Että tällaista tänään. Onneksi tämän iltaiset luennot koululla peruutettiin, eilen jouduin lähtemään puolessa välissä pois tihentyneiden vessakäyntien vuoksi.

Vielä on iso työ edessä, siirtää kaikki valokuvat koneelle tai Netikan galleriaan. Niin ja järjestellä ne kansioihin ja sit vielä päättää, mistä teetetään paperiversiot. Mutta se työ saanee vielä odottaa. Muuten arvatkaapa onko helppo oppia taas käyttämään äätä ja öötä? Ei ole, voin sen sanoa.

Mutta, kirjoittelemisiin....

Hyvastijaton aika

Tama tulee olemaan viimeinen blogikirjoitus taalta Pninat Sloshet Ha'avotista. Kavimme hyvastelemassa asukkaat ja henkilokunta. Nenaliinaa siina tarvittiin. Shulamit - jonka kanssa olen kuvassa muutama kirjoitus sitten - halusi suudella mua. Kaikki eivat varmaankaan edes ymmartaneet, etta lahdemme, ei ole enaa sellaisia evaita takataskussa.

Tuntuu haikealta ajatella, etta jatamme kaikki nama ihanat - myos pikkuisen vahemman ihanat - ihmiset tanne emmeka hyvin todennakoisesti koskaan enaa tapaa. Ainakaan kaikkia. On jotenkin epatodellinen olo. Nytko se aika jo vierahti. Juurihan tanne tulimme ja kaikki oli edessapain. Tulee mieleen sekin paiva, kun Munni oli valmis heittamaan hanskat tiskiin ja lahtemaan kotiin - se oli se huono paiva.... onneksi just silloin mulla oli parempi paiva. Hienoa oli se, etteivat huonot paivat koskaan sattuneet meille yhta aikaa. Toinen voi silloin puntata toista hieman ylospain.

Tavarat on pakattu lukuunottamatta paalla olevia vaatteita ja niita juttuja, joita viela aamulla tarvitaan. Kamppa siivottu, hyvastit jatetty...mita viela....

Kiva, kun olette jaksaneet seurata matkaamme ja elaa kanssamme niita hyvia ja huonompiakin paivia. Jatketaan matkaa yhdessa ja erikseen....mutta ei unohdeta blogia :)

Viimeiset tuliaiset ostettu

Enaa tanaan ei lahdetty kaupungille, kaytiin vain laheisessa megamarketissa hakemassa viimeinen tuliainen ja kaksi isoa kukkakimppua. Toinen osastollemme ja toinen keittajalle. Han on osoittanut todellista muutosvoimaa. Sen Annelienin kamppailun jalkeen han on parantanut ruuan antamistaan meille 100 %. Ei mitaan valittamista meilla ole hanen suhteensa.

Muuten vasta viime viikolla tajusimme, etta ruoka tulee tanne valmiina. Olemme kuvitelleet hanen keittavan sen taalla ajattelematta, miten se voisi olla mahdollista kahdella kaasulevylla, jotka eivat edes ole oikeita levyja, vain rautateline, jossa ne ovat. Han tuli tosi iloiseksi kukkakimpusta.

Jerusalem on muuten muurien kaupunki. Niita on joka paikassa. Elleivat talot ole kiinni jalkakaytavassa, niin siina takuuvarmasti on pienempi tai isompi muuri. Samoin on teiden varsilla rinteissa. Talot on ymparoity erilaisilla muureilla. MUTTA kaikki on tuota samaa kalkkikivea samoin kuin talotkin ja usein jalkakaytavatkin. Kun se on kulunut kiiltavaksi, se haikaisee silmia. Eli tama on kalkkikiven kaupunki.

Toinen asia, mita taalla on paljon, on peruukit naisilla. Ensin en sita huomannut, mutta vahitellen rupesin ihmettelemaan ja tosi monella naimisissa olevalla naisella on sellainen. No, miksiko? Samasta syysta kuin miehilla kippa - se pieni kuppipaahine.  Kun kysyin syyta siihen yhdelta juutalaisnuorukaiselta, han sanoi, etta se on Jumalan ja ihmisen valissa. ???? Riittaako se? Meilla kristityilla silla paikalla on Jeesus. Han on valimies Jumalan ja ihmisen valilla. Kun juutalainen nainen menee naimisiin, han peittaa paansa joko huivilla, lakilla tai peruukilla. Nain olen ymmartanyt. Muutenkin juutalaiset yrittavat miellyttaa Jumalaa pukeutumisella, syomatavoilla (kosher) ja muilla tekemisilla, jotka periytyvat esi-isilta. Niita on seka Toora eli Mooseksen lait etta perinnaissaannot. Meille riittaa Jeesuksen sovitustyo ristilla.

Tama talla kertaa. Nyt pakkaamista suunnittelemaan :)

p.s. Arabi-sairaanhoitaja (mies) kavi tuossa ovella ja sanoi aivan tosissaan: "Olen tavannut 1000 (han oikein kirjoitti sen sormella seinaan ja toisti) vapaaehtoista, mutta te olette aivan erityiset......" tuntuu ihan uskomattomalta, etta han sanoo noin.

Talla eraa viimeisin vierailu vanhassa kaupungissa

Huhh...hiki virtaa eli on taallakin kuuma, vaikkei niin kuuma kuin Tiberiaassa. Koko paiva vaelleltiin vanhassa kaupungissa ja ostettiin pikkuisille....enpa kerrokaan mita..... tein kylla aikamoiset tinkaukset. Uskotteko, etta tinkasin alkuperaisesta 500 sekelista 100 sekeliin? Se on totta..... en oikein uskonut itsekaan, mutta oli vakaasti paattanyt, ettei me makseta enempaa kuin satanen. Kuitenkin uskon kauppiaan tehneen voitollisen kaupan :) Mutta ei se joka paikassa onnistu. Yritin toisessa paikassa samalla taktiikalla, muttei onnistunut ja kauppa jai tekematta.

Meilla oli sitten loppumiitinki johtajan kanssa. Han kovasti toivo, etta voisimme lahettaa hieman vanhemman pariskunnan tanne meidan jalkeemme..... He oikeasti tarvitsevat vapaaehtoisia taalla ja nuoremmat ehka ovat erilaisia kuin me, joilla on enemman elamankokemusta. En todellakaan sano, ettei nuorissa olisi hyvia ja tanne sopivia, mutta tama oli, mita he toivovat.

Saimme yllatykseksemme aivan ihanan lahjan... kas tassa

Nukke ja sen jalkojen valissa oleva kulho on tehty taalla. Sen sisalla on kullan varinen maljakko, kasivoidetta ja jotain muuta viela, jota ei olla tarkistettu mita se on. Tama saa kylla kunniapaikan meilla kotona - ainakin aluksi :)

On tama ollut meidan yhteisen elaman yksi merkittavimpia ajanjaksoja. Hieman haikumielella jo ollaan, vaikkakin iloisia kotiin paasysta. Jaadaan kaipaamaan naita ihmisia taalla, erityisesti vanhuksia. Me kylla jollain tasolla rakastuttiin heihin.

Johtaja lupasi kirjoittaa meille kirjeen ja Annelien nakyi sita aamulla englannittavan, muttei olla sita viela ite nahty eika sosiaalihoitajan antaman raportin suomennosta mun tyoskentelysta, se kun oli taytta hepreaa :). Mina tarvin sen opiskeluihini, etta saan pisteet tasta tyoharjoitteluun. Viela on kirjoitettava oma raportti, mutta se tulee sitten aikanaan kotona.

Niin ja yksi tarkea asia viela. Mulla ei enaa ole kurkku kipea, vain hieman painoarkuutta kaularauhasissa, ja olo on melkein normaali. Aika ihmeellista, kun olin aivan varma, etta kurkkutulehdus mulla on. Uskon rukouksen voimaan. Joskus se kay nain pikkuhiljaa, joskus yhtakkia ja joskus sitten laakarien ja laakkeiden kautta.

Eipa talla eraa enempaa, mutta alkaa jattako blogia, kirjoittelen kylla vielakin joskus ja varmaan taaltakin viela huomenna ja ylihuomenna.

Eletaan niin kuin tama paiva olisi viimeinen.....

Jad Hasmona

Huhhuhh.. tullaan just paivan reissulta taas. Kaytiin Jaffakadulla olevassa King of Kings -seurakunnan toimistossa. Se on kansainvalinen seurakunta, jonka taloudesta vastaa suomalainen mies ja sihteerina on hanen vaimonsa. Tavattiin vaimo ja sitten kaytiin saman talon 14. kerroksessa, jossa on rukoustorni 24 t vuorokaudessa auki. Siella oli saksalainen ryhma ylistamassa ja rukoilemassa. Viivyttiin hetki aikaa siella, mutta musiikki ei oikein kolahtanut, joten lahdettiin aika pian pois.

Maisemat oli tosi mahtavat. En nyt saa kuvaa tahan, kun kameran akku lopahti Hasmonassa eli sieltakaan ei ole olemassa montaa kuvaa. Ja siella olisi ollut tosi paljon nahtavaa. Jos joku haluaa kayda kattoos sivuja, taalta loytyy http://www.yad8.com/ ja tassa on hyva sivu Israeliin matkustaville. Vahinko vain, etta loysin sen vasta toissapaivana. Olisi ollut hyva tutkailla sita ennen matkaa, mutta parempi myohaan kuin ei milloinkaan. http://www.tourism.gov.il/Tourism_Fin/HomePage.htm

Kirjoittelin jo edellisen kirjoituksen kommenttiin siita, etta mun kurkkukipu aimistyi taas sunnuntaina. Ibumaxien voimalla olen tehnyt tyopaivat ja tiistai-iltana oltiin taas Keitaalla. Kysyin siella, kun rupesi tuntumaan tosi pahalta koko kaulassa, rauhaset oli isot ja oikein arat, siis kysyin, etta otanko sarkylaakkeen vai rukoiletteko puolestani. No, rukoilivat ja voitelivat oljylla Raamatun kehotuksen mukaan (Jaakobin kirje 14. "Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.")

Paatin sitten olla ottamatta sarkylaaketta koko iltana, vaikka asunnolle tultaessa oli sellainen olo, etta kuume nousee ja kurkussa oli valkea laiska. Arvelin heti angiinaa. No, aamulla ei ollut kuumetta - tosin nukuin huonosti, lieneeko papiljoteilla osuutensa siina - eika sarkenyt paata eika niskaa. Kaula oli viela arka ja kurkku kipea, kuten nytkin, mutta ei enaa niin paljon kuin eilen. En millaan viittis lahtea taalla laakariin, kun ei ole varmaa maksaako matkavakuutus sita edellistakaan kallista reissua. Hyvin olen jaksanut koko paivan tuolla maailmalla kulkea, vaikka oli aika kuuma. Antoivat Keitaalla hyvia neuvoja - tosin vahan myohaan - kuuma ilmasto yhtakkia voi tehda kurkulle kepposen, siispa ei saisi juoda kylmaa. No, mehan on koko ajan juotu kylmaa vetta. Heti lopetettiin, kun saatin neuvot. Ostin myos valkosipulia, jota alan illalla syoda ja taidan laittaa varpaiden valiin yoksi. Eikohan tama tasta tokene.

Eipa muuta kuin kohta sanotaan nakemisiin.....

p.s. joo muuten asken kavaisin juttelemassa vetta hakiessani sairaanhoitaja Malkan kanssa ja han sanoi kuulleensa, etta me jatketaan taalla..........ihmeellisia huhuja...ei kertonut kuka niin on sanonut.

Helenin luona

Taalla Jerusalem, kuuleeko Rantasalmi? Ok, annetaan sitten palaa.....

Eli illalla sitten kaytiin taman bussissa tapaamamme naisen, Helenin luona vierailulla. Han oli oikein viehattava, ehka 75- 80-vuotias, mutta ei halunnut itseaan kuvattavan. Sanoi hettaneensa menemaan kaikki kuvat, joissa esiintyy, koska nakee itsensa niin rumana. Ja han oli ihan oikeasti kaunis ja tosi viehattava....harmitti, mutta taytyy kunnioittaa tietenkin hanta. Hanella on ihana koti. Pieni yksio kauniilla paikalla aivan lahella keskustaa. Kadun nimi on suomeksi Siionia rakastavat ja han sanoi sen olevan niin osuvaa, koska han rakastaa Israelia. Han on Sveitsissa syntynyt, Saksassa ja Ranskassa kasvanut juutalainen. Asunut myos Kanadassa. Hanen 18 vuotta sitten edesmennyt miehensa oli kartografi ja keraili vanhoja karttoja. Han lahjoitti ne sitten kansalliselle kirjastolle ja sai Helenin mukaan "rangaistukseksi" luetteloida ne kaikki. Tyo kesti 8 vuotta ja sen tuloksena syntyi hieno kirja, jossa kartat on kuvattu ja lueteltu kaikki noin 6000 kipaletta. Helen naytti tuota kirjaa.

Kun kysyin, miksi ihmeessa han kutsui meidat kylaan, han sanoi itseaan koskettavan syvalta, kun kuulee jonkun olevan vapaaehtoistyossa Israelissa. Han tarjosi meille yrttiteeta, jonka oli hauduttanut puutarhasta poimituista tuoksupelargonian lehdista. Eli siita vaan teeta hauduttamaan jokainen, jolla tama kasvi on. Mullakin on aikoinaan ollut ja sain nyt hanelta oksia. Ajattelin yrittaa tuoda ne kotiin ja istuttaa purkkiin. Toki samaa kasvia saa Suomesta, mutta olisi aika tunteellista saada kasvamaan taalta tuotu kukka. En tieda onko se sallittua, mutta yritan kait kuitenkin....

No, koska Helen ei suostunut kuvaan, han kehotti ottamaan kuvia kodistaan. Se oli tosi kaunis...tassa olkaa hyvat...

Nakyma ovelta

Siita vasemmalle

Hupsista, siellahan oli mies..... ja edelleen vasemmalle

Ja nyt on kayty ympari

Sitten viela kuva ovinurkasta

No, mitas piditte? Luulenpa Iinan ainakin pitaneen. Lattia oli tuollaista kaunista kaakelia. Rappukaytavasta sisaan tultaessa oli pieni eteisaula, joka jatkui keittioksi. Muuta emme nahneet, mutta yksiosta lienee kysymys, koska vuode oli olohuoneessa.

Nyt sitten olette tekin kayneet Helenin luona kylassa. :)

Viela on kaksi tyopaivaa, sitten olemme ajatelleet kayda viela suomalaiste noin 40 vuotta sitten perustamassa kibbutsissa Jad Hasmonassa. Ja yhteyshenkiloltamme saimme tanaan tietaa eraasta paikallisesta seurakunnasta, jolla on rukoustorni 14. kerroksessa. Sielta on kuulemma aivan mahtavat nakoalat yli Jerusalemin. Siella on suomalainen johtaja-pastori.

Tasan viikon kuluttua lahestymme Budapestia....ja kotia...jesss.....

Pidetaan lippu korkealla eika unohdeta vanhuksia...

Shabbat shalom

Nain tervehditaan taalla sapattina.

Vai on Ulpu sita mielta, etta oon nipistelly sita vauvana. No mutta, minahan olin itse kiltteys, vain kerran heitin Marja-Liisaa nailonharjalla ottaan niin, etta harjan varsi katkesi. Muuten kiltti :)...vai olinko...?

Meilla on vaikeuksia saada kyyti Keravalta kotiin 25.8. maanantaiaamuna, kun pitais olla koulussa jo klo 16.15. Lapset on toissa ja pikkuveli Ruottissa enka tiia keta sit viela kehtais kysya. Sais hakea meidan autolla. Eiko kukaan haluais lahtea? Tai tiedatteko jonkun, joka olis silloin tulossa Vaasaan pain? Toki juna kulkee, mutta kun kattelin aikatauluja, niin joka ainoa juna, jolla voitais tulla jaa Seinajoelle ja pitaa siella vaihtaa taajamajunaan. Ja meilla on 2 isoa laukkua, 2 pienempaa ja sit viela yksi + reppu ja kasilaukku. Huh...mites siina selviaa? Onko niilla sellaisia karryja kuin lentoasemalla? Kuka tietaa?

No eikohan se jotenkin jarjesty. Tassa tulee kuva meidan talon kotikissasta, Juuda nimeltaan.

Yhtena paivana Juuda makasi ketarat oikosenaan paasisaankaynnin edessa, oli ilmeisesti liian kuuma. Taalla on muuten tolkuttoman paljon kissoja. Talla alueella on ainakin parikymmenta ja ne on kaikki villikissoja, paitsi Juuda. Samoin oli Tiberiaassa.

Tassa sitten hoitoalalla oleville pieni vinkki, miten saada pyoratuolissa oleva henkilo pysymaan paikoillaan. Tama nainen nimittain kulkee koko ajan ympari, ympari ja valilla saattaa huutaa vouuuh..vouu-uuh. :) Kattokaa tarkasti. Jutun teki yksi arabihoitajanainen.

Poydan toisessa paassa istui samanlaisessa tuolissa mies, jolla poyta pitaa aina olla ihan kiinni tuolissa. Han kiskaisee sen aina sita vasten. No, nainen yritti taaksepain tuolillaan ja veti samalla poytaa perassaan ja mies tuli perassa kiskoen poytaa tuoliaan vasten. Olihan naurussa pitelemista.

Tassa on Munnin suosikkisyotettava. Sokea, dementoitunut nainen, joka ei puhu, huutaa vain valilla tosi lujaa ja heiluttaa itseaan. Tassa ruokasalissa asukit viettavat valtaosan paivastaan.

Mina syotan aina ensiksi taman naisen. Han on se, joka suuteli mua kolme kertaa otsalle. Han ei enaa tieda, mita lusikalla tehdaan. Tassa annan hyyteloa valipalaksi. Takana nakyy vahan heimopaallikkoa, jolla on edessaan sapatin siunausvalineet viinipulloineen (viini on tosin alkoholitonta).

Ja sitten kaksi kaunista.... :) hihii.... siskot tietaa, etta ma aina kiinnyn ihmisiin, joista muut ei oikein valita. Tama nainen on sellainen. Tosi vaikea aluksi, huuteli koko ajan "please give me..come here and give me..." ja sita rataa. Aluksi tein kuten muutkin, enka valittanyt huudoista. Menin silloin, kun han oikeasti tarvitsi. Kunnes tajusin....hanen poikansa kavi vaimonsa kanssa eika minkaanlaista tunnetta, vaimo oli niin kyllastyneen nakoinen ja haluton. Ymmarsin, etta naisesta ei kukaan oikeasti valita. Ja kumma, kun rupesin menemaan hanen luokseen aina valilla, istuin tuossa vieressa olevalla poydalla ja juttelin (nainen osaa englantia), han muuttui. Minusta tuli hanen "you are my dear"... ja rupesin ihan oikesti valittamaan hanesta ja olen sanonutkin sen hanelle. Aina valilla han on ihan muissa maailmoissa - laakkeistako johtuen, en tieda - hanella on parkinson, kadet tarisee eika niissa ole voimaa ja paa kenottaa taaksepain, silmat vuotaa, ei ole hampaita. Eli kaikkea sellaista, mista voi tulla vastenmielinen tunne, mutta ei, tykkaan hanesta oikeasti. Tassa kuvassa han on hyvan nakoinen, viime paivina ei olisi noin hyvaa kuvaa saanut :( se on niin surullista.

Viela yksi kuva Tiberiaan Blue beachilta. Eli samanlaisissa uikkareissa siella oltiin paitsi tuo vasemmalla toisena makaava nainen. Hanella oli polvihousut, t-paita ja lakki paassa - juutalainen. Han makasi tuossa ainakin tunnin, ehka enemmankin.

Ja sitten viela yksi kuva. Grillattua kalaa tiberialaisittain.... olkaa hyva

Kala on avattu selkapuolelta. Ensiksi tuli neljassa pikkukulhossa naposteltavaa, salaattia, kurkkuja yms. kerallaan 3 pitaleipaa. Taalla syodaan kaikkien ruokien kanssa ruokaloissa pitaa. Ma oon tosi kyllastyny valkoiseen leipaan. Kotona me ei oikeastaan koskaan syoda sita ja siita varmasti johtuu, etta mulla ei ole kilot karissu. On pakko syoda sita taalla, etta saa muun ruuan alas :(

Niin ja viela siita Ulpun kommentista, etta papujako taalta tulee. No kun ei tule. Ei olla kunnolla edes rusketuttu. Mites sita varjossa ruskettuu? Auringossa ei pysty olemaan eika auringonotto kiinnosta tippaakaan. On muutenkin kuin saunassa aina valilla. Tiberiaassa oltiin se pari tuntia ja Munnilla hieman rinta paloi ja ma vahan punastuin. Ei sen kummempaa. Eli tunnette kylla viela meidat.

Parin tunnin paasta lahdetaan sinne tuntemattoman naisen luo kylaan...janskaa..

Vietetaan aikaa yhdessa rakkaitten kanssa.....

Vahan lisaa Tiberiaasta seka muuta sekalaista

Jai tuo eilinen kirjoitus jotenkin pintapuoliseksi, taisin olla illalla vasynyt. Nukuinkin kokonaiset 10 tuntia, koska meilla oli tanaan iltavuoro. Laitan heti alkuun muutaman vahan paremman kuvan Tiberiaasta. Tassa on nakyma majapaikkamme ikkunasta Genesaretin jarvelle

Viimeisena aamuna taman maiseman aarella soimme aamiaisen. Lampotila oli puoli kymmenelta auringossa 41,5 plussaa ja varjossa 34. Tosin aamiainen syotiin aikaisemmin eli jo kahdeksalta.

Tassa kuva sen kadun paasta, jossa majailimme. Vuoriasutusta. Siella lienee paljon viileampaa kuin alhaalla kattilassa.

Tassa vasynyt matkamies. Pakko oli vahan valia istahtaa huilaamaan. Huomaattehan vesipullot.

Tama kuva on rantakadulta. Siina on vieri vieressa hotelleja, kuten tuo oikealla oleva. Mutta kuvan laitoin oikeastaan siksi, etta naette siina kaksi uskoaan vaatteilla julistavaa juutalaisnaista. Heita tosin ei siella paljon nakynyt, toisin kuin taalla. Eli mustat vaatteet, musta virkattu lakki paassa, toisella on lyhyempi hame, mutta monella oli paksut sukat viela lisana.

Komea puu... tallaista ei ole nakynyt Jerusalemissa.

Taman kuvan otin pimealla ihan varta vasten mamia varten. Kyseessa on kukkiva Yucca-palmu. En ole koskaan tiennyt sen kukkivan. Mami ei lue blogia, mutta laitan sen hanelle paperiversiona. Kerrottakoon tietamattomille, etta mami on mun vanhin sisko.

Niin ja sitten toiseen asiaan. Muistattehan bussissa tapaamamme naisen, joka kutsui meidat kylaan. No, tanaan soitin hanen antamaansa numeroon, mutta siella oli vastaaja paalla. Iltapaivalla han sitten soitti tanne toihin ja selitti sairaanhoitajalle, joka vastasi puhelimeen, miten oli meidat tavannut, koska ei tiennyt nimeani eika saanut vastaajasta selvaa siita ja nain "loysi" minut. Sovimme menevamme huomenillalla kahdeksalta hanen luokseen. Se tulee olemaan jannittava vierailu. Hanen kotinsa ei ole kovin kaukana taalta, joten taidamme kavella sinne. Onhan sitten taas lisaa kerrottavaa teille, kun palaamme sielta.

Munni ei keksi teille mitaan toivotettavaa, joten taytyy mun taas yrittaa..... rakastakaa lahimmaistanne kuin itseanne..... olisko se hyva lopetus talle sessiolle?

Tiberias

Matka alkoi heti aamulla kahdeksan jalkeen. Tosin paikallisbussissa saimme istua melkein tunnin normaalin puolen tunnin sijaan, silla ihan keskustassa Jaffa-katu on auki ja aivan hirveat bussijonot yrittavat madella eteenpain. En valehtele, jos sanon, etta 20 bussia saattaa olla jonossa. Taalla kaytetaan tuota matkustusvalinetta tosi paljon. Aikatauluja ei nay missaan, pysakille vain mennaan odottamaan eika yleensa tarvitse varttituntia kauempaa odotella.

No lopulta paastiin keskusbussiasemalle ja sielta oikeaan bussiin, joka sekin oli taynna. Tiberiaaseen lahtee aamulla puolen tunnin ja paivalla tunnin ja iltapaivalla taas puolen tunnin valein busseja. Matkaa on linnuntieta noin 120 km, mutta se kestaa kuitenkin 2,5 tuntia kiertoteita ajellessa. Pysahdyttiin noin 10 minuutiksi 40 minuuttia ennen Tiberiasta. Meidan lahella istui nuori juutalaispari, jolla oli vauva. Mies lahti ulos ja kohta nainen katsoi mua, nousi ylos ja kysyi jaammeko autoon, niin ymmarsin hanen kysyvan. Nyokkasin vastaukseksi ja kas, nainen tyonsi vauvan mun syliin, hymyili ja lahti ulos. Hoh.... minahan olin ilosta sykkyralla. Sain hieman helpotusta pikkuisten ikavaani. Tytto oli puolivuotias. Isa kavaisi sisalla ja ihmetteli, kun aitia ja vauvaa ei nakynyt, sitten huomasi vauvan minulla, hymyili ja meni ulos..... aikamoista luottavaisuutta. Tassa kuva meista...

Pikkuinen ei vierastanut yhtaan.

No, saavuttiin sitten perille ja heti, kun astuttiin autosta ulos, tulvahti kuuma ja kostea ilma vastaan. Kaveltiin pikku matka talolle, josta saatiin avain majapaikkaan ja meinasin heti lahtea takaisin Jerusalemiin. Siis se helle, mika taalla on, ei ole mitaan helletta verrattuna Tiberiaksen kesaan. Kaupunki sijaitsee laaksossa, toisella puolella on Genesaretin jarvi, jonka takana Golanin tasanko ja muilla rannoilla vuoret. Samoin Tiberiaksen "takana" on vuoret. Eli se on kuin kattila.

Tassa on talo, jonka eka kerroksessa oikealla majailimme.

Nama ihmiset tulevat auringon laskun jalkeen vasta ulos istuskelemaan esimerkiksi tuohon talon eteen.

No, lahdimme sitten taloksi asetuttuamme kavelemaan alas kaupunkiin, jonne piti olla noin 1,5 km. Ja kait onkin, matka meni ihan hyvin. Pahkailtiin siella pari kolme tuntia ja sitten lahdimme takaisin. Mutta....paluumatka olikin pelkkaa ylamakea. Oli lahella, ettemme kummatkin kuupanneet, vaikka huilasimme vahan valia ja joimme vetta. Mina huolehdin Munnista kovasti ja vein hanet puolimatkassa yhteen huoltoasemaan sisalle. Siella oli ihanan viileaa - hyva ilmastointi - sanoin nuorelle myyjalle, etta tama ilmasto on liikaa skandinaaveille. Ostin pullon jaateeta ja siina puhallettiin sita juoden. Kohta poika toi kaksi isoa pahvimukia kylmaa vetta. Arveli ilmeisti, etta voimme jaada sinne hanen vaivoikseen. Siina vasta minakin alysin, miten lahella lyyhistymista mina olin. Kesti melkein majapaikkan saakka palautua, Munni palautui paljon nopeammin. Lampoa oli vahan yli 40 astetta.

Tassa vahan kaupunkin takaosaa rinteilla. Kuva ei kylla anna ollenkaan oikeutta maisemalle, mutta ehka jotenkin voitte aavistaa, minkalaista siella oli.

Tassa rantakatua

Keskiviikkona eli eilen lahdimme sitten vahan ennen puolta paivaa rannalle uimaan ja huilaamaan. Uiminen oli ihanaa, vaikka ranta ei ole paras mahdollinen. Paljon pikkukivia ja isompiakin rannassa ja syvaa nopeasti. Mutta itse alue ja ruohokentta palmuineen oli hieno, katso vaikka

Pari tuntia olimme soralla rannassa, sitten tulimme tanne varjoon. Siina olikin oikein mukavaa lekotella, mina jopa nukahdin lepotuoliin.....

Tanaan sitten puolenpaivan aikaan lahdimme viemaan majapaikkamme avaimia takaisin. Tutustuimme lahemmin rovaniemelaiseen Ritvaan, joka on 2 kk hoitanut siella erasta taloa. Meille tuli heti tosi hyva yhteys, joka ei varmaankaan jaa tahan.

Viela yksi seikkailu meilla oli ennen kuin paasimme "kotiin". Kuten kerroin keskikaupungilla kaivetaan katua ja yhtakkia jalkakaytava, joka oli erotettu kadusta verkkoaidalla rakennustoiden ajaksi sulkeutuikin. Perassamme tuli nuori mies ja tytto, mies meni ja avasi verkkoaitaa sen verran, etta paasimme jatkamaan matkaa. Mutta....jonkun matkan paassa tuli pysahdys. Terasverkkoaita oli koytetty monesta kohti paksulla rautalangalla kiinni. Siina sitten olimme, mies oli jo kiivennyt aidan yli ja tytto teki saman tempun. Meidan jalkeen tuli afrikkalainen perhe ja siina pahkailtiin ja ihmeteltiin toisellakin puolella aitaa olevien ihmisten kanssa, etta mitenkas tasta eteenpain. Yritettiin avata rautalankoja, mutta vain yksi saatiin auki. Ei muuta kuin takaisin samaa tieta, mutta sitten mina kekkasin, etta tuo aitahan repsottaa alhaalta, mennaan sen alta. Ja niin mina ekana ketterana tyttona kommin aidan alta Munnin avustuksella ja sitten nostettiin aitaa, niin etta afrikkalaisetkin paasivat alta. Eli joka matkalla jokin seikkailun poikanen.

Eipa tassa taman kummempia talla eraa....

halataan kaveria, kun tavataan.

p.s. arvatkaas mita. Lukujarjestys oli ilmestynyt nettiin ja koulu alkaa maanantaina 25.8. klo 16.15 eli samana paivana, jolloin tullaan kotiin..... oih...voih.... niin ja meilta on jo pyydetty yksi lehtijuttu Shalom-lehteen, jota julkaisee Israelin Ystavat ry., jonka kautta tulimme tanne. Milloinkahan senkin ehtii kirjoittaa? Niin ja kaikki on viela yhtena sekamelskana paassa, pitaisi saada hieman aikaa jarjestella kokemuksiaan.

Enaa viisi tyopaivaa

Nytkaan ei tule kuvia, niiden kanssa on jotain hassakkaa, en saa niita nakyviin. Seuraavalla kerralla yritan saada niita mukaan. Huomenaamulla siis lahdetaan Tiberiakseen, joten ainakaan kolmeen paivaan ei tule kirjoitusta, ellemme siella satu paasemaan jollekin koneelle. Meita on peloteltu, etta siella on viela paljon kuumempi kuin taalla, mutta me eletaan toivossa, etta siella paastaan uimaan. Ellei nyt Genesaretiin niin ainakin johonkin hotellin uima-altaaseen. Hotelit kuulemma omistaa ne rannat ja voi tietenkin olla, etta sinne paasee maksusta.

Ollaan saatu muutamalta taholta palautetta ja sellaista, etten oikein kehtaa kertoa sita tassa. Ovat kehuneet niin, etta ihan nolottaa. Kahdelta taholta kysyttiin josko tultais uudelleen myohemmin ja kun sanoin, etta ollaan siihen liian vanhoja yksi kysyi eiko teilla olis samanlaisia ystavia, jotka vois tulla. :) Etta tassa olis kutsu nyt joillekin tulla tanne jatkamaan meidan tyota. Yksi palaute tuli sellaiselta taholta, etta sita ei voi olla uskomatta, nimittain talonmiehelta, joka ei juurikaan mitaan meille ole puhunut. Ja han puhui kuulemma kaikkien puolesta. Ette arvaa, miten hyvalta se tuntui, kun ite kokee, ettei mitaan erityista ole tehnyt, yrittanyt vain hoitaa sen, mita on kasketty ja ite ymmartanyt ja tehnyt sen siten kuin on osannut.

Kun sanoimme haluavamme tehda viimeisen tyopaivan viimeisen viikon tiistaina ja levata muutaman paivan, niin kaksi kertaa viela sos.hoitaja kysyi, etta emmeko sitten enaa tee paria paivaa..... hoh.... sanoin tarvitsevani kylla vahan lomaakin, kun olen tehnyt koko kesan toita. Munnillahan on viela koko syyskuu lomaa. On se niin vaarin.

Aamun ajatus

Tee jokainen työ niin kuin itse olisit pomo. Aja niin kuin muut autot olisivat poliisiautoja. Kohtele jokaista niin kuin hän olisi sinä.

- Phoenix Flame

Vasyttaa, surettaa, yskittaa, kurjaa...

Ei mitaan uutta auringon alla. Jotain taytyy kirjoittaa, ettette jata blogia. No, tanaan on se paiva vuonna 70 jKr., jolloin Jerusalemin toinen temppeli (se, jonka Herodes rakensi) tuhottiin ja kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen, josta vain osa palasi takaisin ja Nehemian johdolla korjasi muurit. Temppelia ei vielakaan ole rakennettu uudelleen, mutta tultaneen rakentamaan joskus, kunhan The Dome of the Rock ja Al Aqsa - muslimien moskeijat - poistuvat tielta. Ensiksi mainittuhan on se, joka useimmiten Jerusalemin valokuvissa nakyy, kultaisen kupolin rakennus.

Eli tanaan ne juutalaiset, jotka haluavat muistaa tata, paastoavat. Meidan osastolla oli yksi paastoaja - heimopaallikko.

En viela ole oikein kunnossa, tosin astmalaake alkaa vaikuttaa sen verran, ettei kurkku enaa ole kipea, mutta olo on vielakin kurja. Taalla kaytetaan tosi paljon ilmanraikastinsuihkeita peittamaan ikavia hajuja ja ne ottaa mulla kurkkuun, siispa valiin yskittaa kunnolla.

Munni meni ulos siivoamaan pihaa ja taidan minakin tasta lahtea tekemaan hanelle seuraa.

Seuraavaan kertaan....

Ein Kerem, tapaaminen bussissa ja sairaalareissu

Eilen siis aamiaisen jalkeen kamppeet kasaan ja suuntana Ein Kerem. Hienostihan jo sinnekin osasimme kahdella bussilla. Ja voi mitka maisemat. Siis jo pelkastaan niiden takia sinne kannatti lahtea. Sen kerrotaan olevan Johannes Kastajan synnyinpaikka ja siella on ainakin kolme isoa kirkkoa. Niitahan on taalla joka paikassa ja useimmat lienevat katolisten rakentamia. Ekaksi kaytiin Kastajan kirkossa. Siella oli ystavallinen pappi, joka kysaisi, mistapain olemme. Kun kuuli, etta Suomesta, niin kysyi onko siella revontulia ja sanoi aina halunneensa nahda ne. Kehotin tulemaan katsomaan, ne kylla nakyvat. Kirkko oli yksi kauneimmista nakemistani. Aivan henkeasalpaavan kaunis. Myos yksi niista harvoista, joissa olen tuntenyt pyhaa tunnelmaa. Tassa yksi kuva malliksi. Se on tosin hieman samea, vaikka otin yokuvauksella.

Sitten kohti seuraavaa kirkkoa, joka nakyi vuorella. Matkalla oli hyvin kapealla tiella makeen peruuttaneena sementtiauto ja sen alapuolella risteys. Kysyimme kahdelta tyomiehelta tieta kirkkoon. Toinen osoitti sita tieta, jolla auto oli esteena ja toinen sita toista tieta. No, koska toinen oli suljettu ,lahdettiin sita avointa tietea. Siita tulikin pitka ja hikinen matka ylos vuorenrinnetta - tosin loivasti. Ja perilla oli heprealainen yliopisto kampusalueineen ja kirkko mennyt juuri kiinni. Voihan meikalainen.....ei olla opittu vielakaan, etta keskipaivalla tallaiset paikat on kiinni, siis ei muuta kuin takaisin alas. Mutta tallaisia nakymia taas....

Vahinko, ettei kuva anna taytta oikeutta talle maisemalle, kun ei nae syvyyseroja.

Kavaisimme valilla syomassa hyvin ja sitten takaisin yrittamaan sinne toiseen kirkkoon. Se on rakennettu sen muistoksi, kun Jeesuksen aiti Maria alkuraskauden aikana lahti tapaamaan tatiaan Elisabethia, joka odotti Johannes Kastajaa. No taas nahtiin hieno kirkko.

Bussipysakilla odottaessamme nain sitten hedelmia, joita oli kaupasta kerran ostanut ja vaikka niita tosi varovasti kasittelin, poimin sormistani aivan pienen pienia tikkuja viela pari paivaa. Mitenkas luulette, etta naita poimitaan?

Yksi mies tuli vastaamme kantaen sangollista naita herkkuja.

No niin, sitten tahan paivaan. Tarkkaavainen lukija muistanee, etta ole karsinyt kurkkukivusta jo useamman paivan ajan ja siihen on liittynyt paansarkya ja lihaskipuja seka muutenkin kurjaa oloa paassa. Mulla astmalaakekin loppui, kun en ollut tarpeeksi tarkka selvittaessani sen riittavyytta. Ja jos sita olisi ollut, kurkkukipu olisi silla taintunut. No meillahan on matkavakuutus, ei kun laakariin. Ekaksi mentiin yksityiselle klinikalle, joka ei hyvaksynyt matkavakuutuskorttia, vaan sanoi, etta pitaa maksaa 200 sekelia (n. 45 euroa) ensin, etta paasee laakarille ja tutkimuksista lisaa. Ja etta korvauksen voi sitten itse hakea. No, Munnin sairaalaanhan tuli maksusitoumus vakuutusyhtiolta ja hetken keskusteltuamme paatimme lahtea sairaalaan ensiapuun saamaan ensiapua :)

No, mites sitten sinne, kun ei oikein tiedetty, missa se onkaan. Taksi vie perille, mutta kuskilla ei ollut vaihtorahaa, joten paasimme antamalla kaikki kolikot. Saastimme muutaman sekelin. Vastaanotossa ei taaskaan hyvaksytty korttia ja kehotettiin menemaan Evelynin luo kysymaan, kun tivasin syyta. Etsiskelimme sitten tata naista tovin ja han antoi faksinumeron, johon voisin pyytaa vakuutusyhtiota faksaamaan maksusitoumuksen. Hoh....(pisteet), kysaisin sitten, etta voisinko soittaa sielta ja nainen otti kyllastyneen nakoisena puhelun itse Suomeen ja jutteli hetken ja antoi sitten luurin mulle. Ja nain sain minakin taas lisaa tietoa siita, miten matkavakuutus toimii - sita ei lukenut ehdoissa. Eli laakarimaksua ei voi suoraan laskuttaa yhtiolta, vaan pitaa itse maksaa ja hakea sitten korvausta. Jaha....no takaisin sisaankirjoitukseen. Kuulin typykan sanovan maksuksi 85 sekelia + tutkimuksista erikseen. Paatettiin siis jaada, kun noin paljon edullisempi taksa. Eipa mitaan, kun typykka antoi Visa-kuittia allekirjoitettavaksi, meinasin pyortya. Summa olikin 885 sekelia (noin 170 euroa). Loppuviimeksi kaynti tuli maksamaan 1493 sekelia eli melkein 300 euroa. Ja kaikki melkein tyhjasta. Ei mulla mitaan vikaa ole. Virus vain jyllaa eika siihen pure mitkaan biootit. No sain kuitenkin astmalaakereseptin eika se laake ollut kallis. Oppia ika kaikki....saa nahda, korvaako yhtio...jaa nahtavaksi.

Pannanpa tahan kohti valikevennys. Munni parturissa...

Joko jaksatte jatkaa.

Pakko kertoa, mita hyvaa tanaan myos tapahtui. Olen koko taalla olon ajan toivonut, etta paastais kaymaan seka arabi- etta juutalaiskodissa. No, Hulu on kutsunut meidat kotiinsa ja ehka menemme lauantaina.

Aamulla, kun istuimme bussissa matkalla tuolle kovin kalliille laakarireissulle, tapahtui jotain erikoista. Siina istuessamme mietiskelin sita menoamme Hulun kotiin ja huokaisin, etta kunpa paastais johonkin juutalaiskotiinkin. Heti peraan sanoin itselleni, etta mehan ollaan Tiberiassa yksityiskodissa, vaikkakin suomalaisen.

Auto oli aivan taynna, seisomapaikkoja myoten. Istuimme oikealla etupenkilla ja sisaan tuli viehattavan nakoinen, arviolta seitsemankymppinen nainen. Aioimme nousta ja tarjota paikkaa, mutta han nosti kaden estaakseen ja alkoi jutella. Vaihtoi englanniksi, kun huomasi, ettemme hepreaa ymmarra. Kuuma on, jooo meille aivan liian kuuma...no me joudutaan kestamaan tata kerran vuodessa, te vain taman kerran. Sitten kerroin olevamme vapaaehtoisia ja vanhainkodissa tyossa. Han kiitteli meita siita useamman kerran ja toivotti meille Jumalan siunausta. Sanoin, etta sita tassa tarvitaankin. Yhtakkia han kysyi, haluaisimmeko tulla hanen kotiinsa kaymaan!!!!!!!!!!!!!!!! Mulla melkein sydan pysahtyi ja huokaisin, se olisi ihanaa. Han sanoi, etta kirjoita ylos, no mina sieppasin kalenterini ja kynan ja annoin ne hanelle ja pyysin kirjoittamaan. Han kirjoitti nimensa ja puhelinnumeronsa ja pyysi soittamaan muutaman paivan kuluttua, koska han on pari paivaa poissa. Sanoin meidan olevan ensi viikolla ti-to matkalla ja sovittiin, etta soitamme, kun palaamme. Kiittelin hanta ja han katosi taaksepain bussissa. Mina olin niin liikuttunut, etten meinannut saada kerrotuksi Munnille, mita olimme keskustelleet.

Tama on tullut Herralta ja on ihmeellista meidan silmissamme.....jossain psalmissa sanotaan nain. Sita voisi soveltaa tahan tilanteeseen.

On tosi jannittavaa odottaa tata tapaamista. Mutta nyt on iltapalan aika ja sarkylaakkeen vaikutus on lakkaamassa ja huono olo hiipimassa kehoon. Mutta huomenna iltavuoroon toihin, kylla se siita tokenee......aloitin jo astmalaakkeella korotetut annokset.

Kommentoimisiin.....

p.s. ostettiin 2 gigan kamerakortti Canon Ixus 70:een. Arvatkaapa, mita maksoi? Eheei.... vahan vajaa 8 euroa..... Piti ostaa kortti, koska en paase talla koneella Netikan kuvagalleriaan tallettamaan kuvia :( Mutta eihan tuo kallis ollut.

"Syomalakko" loppunut

Kiitamme jokaista, joka on kerrankin huokaissut Herran puoleen tassa meidan ruokajupakassa. Eilen oli sos.hoitajan meetengissa aikamoinen kadenvaanto Annelienin ja sos.hoitsun valilla. Kesti n. 40 min. Annelien ei antanut periksi, jankutti ja jankutti vain samaa vanhaa asiaa eika valittanyt mistaan, mita sos.hoitaja yritti sanoa. Lopulta sos.hoitaja ihan suuttui ja sanoi suoraan Annelienista muutamia asioita, jotka kylla Munnin kanssa allekirjoitimme. Edelleen A. esitti vaatimuksia mm., etta keittajalle pitaisi laatia lista, mita vapaaehtoisille annetaan aamiaiseksi ja iltapalaksi ja johtajan pitaisi se allekirjoittaa. Olin jo aiemmin sanonut A:lle, etta se ei ole tarpeellinen vaatimus. Nyt mullakin melkein paloi hihat, ja ihan spontaanisti hihkaisin: I don't want it, ma en tahdo sita, ja nyt tama saa riittaa ja loin kaksi sormea sos.hoitajan poydan reunaan. A. hiljeni heti ja sos.hoitaja kiitti avusta, mina takeltelin, etta sori vaan. Mutta siita tilanne rauhoittui ja lahdimme pian Munnin kanssa pois.

Tana aamuna Annelien oli aamiaisella ja keittaja kattoi tosi hyvan sellaisen. No A. taas aloitti sanomalla, etta tallainen se olisi pitanyt olla alusta alkaen. Mina yritin selittaa, etta olet saanut hyvia tuloksia aikaan, et voi saada enempaa. Ole niista iloinen ja kiitollinen ja nautitaan nyt tasta, mita talla hetkella on eika ajatella, mita on ollut. No, han oli hieman allapain syonnin ajan. Mina sitten rukoilin hanen puolestaan - suomeksi - kirjoittajan huomautus. Ja tana iltana tarjoamme hanelle grilli-illan. Kaytiin just kaupassa ostamassa tarvikkeita. Joten eikohan se tilanne siita rauhoitu ja han saa itseaan takaisin.

Me tassa jo mietittiin, etta taidetaankin jaada pitemmaksi aikaa, kun saatiin isompi asuntokin ja ruoka-asiat on niin hyvin kuin nyt taalla voi olla. Ei vaiskaa - on jo kova ikava kotiin. Meilla on viela 9 tyopaivaa ja jokaiselle tyopaivalle 1 vapaapaiva!! :) Muuten yksi lukijoista huomautti, ettei ole ehtinyt lukea blogia kuin puoleenvaliin, kun olen niin ahkera kirjoittaja. No, eihan taalla iltaisin ole juuri muuta tekemista kuin istua koneella enka ma ole mikaan surffaaja, joten sit vain kirjoitetaan, jos nyt sattuu olemaan jotain kirjoitettavaa.

Huomenna on ajateltu menna kaymaan Ein Keremissa, joka kuulemma johtajan mukaan pitaa nahda. Kerrotaan sitten, mita siella oli. Se sijaitsee tassa lahistolla, ilmeisesti noin 10 km paassa. Katotaan, osataanko sinne, kun pitaa taas yrittaa keskuslinja-autoaseman kautta.

Taman paivan aamun ajatus Positiivareilla: Elämä on valintoja joita juuri olet tehnyt tai olet aikeissa tehdä, se on sitä mitä aiot sanoa – tänään.

Muutto

Aamulla, kun olimme aamiaisella puoli kymmenelta, johtaja tuli kysymaan olisiko meilla mitaan sita vastaan, etta muuttaisimme kahden huoneen asuntoon aivan kaytavan paahan. Silla he tarvitsevat yhta pienta huonetta. No, eihan meilla toki mitaan sita vastaan ollut, makuuhuone ja keittio, sehan on melkein luksusta naihin oloihin. Niinpa sitten maanantaisen meetingin jalkeen raahasimme kapineemme uuteen asuntoon. Keittiossa ei viela ole kunnon poytaa, mutta kavin jo kellarissa katsastamassa ja sielta aion Munnilla sellaisen raahauttaa ylos.

Mulla on kurkku kipea, eilen makasin koko paivan sangyssa. Oli siis vapaapaiva. Ja illalla nukahdin kahdeksalta ja herasin aamulla kuudelta ja torkuin viela puoli kahdeksaan. Nyt kipu on taas pahentunut, joten ei vieteta taman kauempaa taalla toimistossa, vaan mennaan hoitamaan tauti pois.

Tai no, pitaa viela kertoa, etta saatiin aamiaiseksi PAISTETTUA KANANMUNAA ja Munni tuli siita niin iloiseksi, etta aikoi halata keittajaa, joka jaykistyi kuin Lootin vaimo suolapatsaaksi ja peruutti alta pois. Mina siihen, ettei arabinaista sovi miehen halata, varsinkaan vieraan..... huhhh.....menin sitten keittioon ja pyysin anteeksi ja sanoin, etta meidan kulttuurissa se on ihan normaalia. Onneksi han ei ainakaan nayttanyt loukkaantuneen siita. Tosin taytyy kait olla hieman varuillaan, jos vaikka mies tulee haulikon kanssa etsimaan Munnia.... ;)

Hyvaa yota Jeesus myota.....

Putkivuotoa ja puolen minuutin hiljaisuus

Pari paivaa sitten meidan huoneeseen johtavalla kaytavalla oli putkivuota
katosta. Munnii sita tarkasteli ja tuumasi, etta on niin pahasti ruostunut, etta
voi paukahtaa koska vain ja varmaan tarvitaan putkimies sita korjaamaan. No eipa
hataa, meilla on taalla sellainen talkkari, etta pois alta. On hieman hidas ja
tyon jalki vahan sita sun tata, maalaukset, silikoonaukset yms. melkein alta
arvostelun. No joo, tama kunnon talkkari otti ja hoiti putkivuodon kuntoon.

Putken toki monjasi jollain plastic paddingin tapaisella aineella ja tuo
muoviastia on ilmeisesti sitten ylivuotoastia, josta lahtee tuo
vihreankeltainen putki ja johtaa mahdollisesti tulevan vuotoveden ties minne.
Mutta mista sitten tietaa, etta putki vuotaa ennen kuin se rajahtaa.... No taman systeemin vois mun esikoinen, joka perusti putkifirman vaikkapa patentoida, joten alkaa kertoko viela muille putkimiehille, ettei hieno tekniikka levia.

Tanaan on sapatti ja oltiin aamuvuorossa. On ollut ihan rauhallinen seka eilisiltainen etta tamanaamuinen vuoro. Heimopaallikko on jostain syysta ollut melkoisen hiljainen. Munni jo epaili, etta ovat laakinneet hanta. No niin tai nain, mukavan rauhallista, kun vertaa viime sapattiin. Tapahtui jopa sellainen ihme, etta oli taysin...huom TAYSIN hiljaista puoli minuuttia. Tarkistettiin oikein kellosta. Sellaista ei ole viela meidan aikana tapahtunut. Mahtavatkohan rukoukset ruveta vaikuttamaan?

Proffasta ei olla kirjoitettu pitkaan aikaan. Han on ollut pari viikkoa aika huonossa kunnossa, mutta nyt kolmisen paivaa takaisin entisensa. Ajattelin tassa vilauttaa vihdoinkin hanen kuvansa. En tosin ole pyytanyt siihen lupaa, mutta luulen hanen sen antavan, onhan han kuitenkin ollut tunnettu tyoaikanaan. Kuva ei tosin anna hanelle aivan taytta oikeutta, kun on niin vaikea valita pienista kuvista kamerasta kuvia siirtaessa. Han on tosi charmantin nakoinen. Mutta tassa, olkaapa hyvat...

Ja sitten kuva Keitaalle johtavasta portaikosta, niita rappuja on sitten kolmen kerroksen verran.

Ja seuraavassa Munni Benjaminin kanssa. B:n kuva on hanen omilla sivuillaan, joten hanelta ei mielestani lupaa tarvita. He ovat Keitaan terassilla.

Munnilla kadessa kuppi suomalaista kahvia aahh...siita han nauttii tiistai-iltaisin ja sitten valvoo yolla kofeiinin takia. Han kun ei nykyaan juo kahvia kuin siella.

Yksi kuva viela keskustasta. Kuningas Daavidin hotelli, jossa lukemieni monien kirjojen mukaan lehtimiehet ja sotakirjeenvaihtajat aina olivat majoittuneena.

Viela tahan lopuksi pikku tarina postin toiminnasta taalla. Meille on siis lahetetty kuukausi sitten yksi lahetys, jossa on teeta Ulpulta, vahan jalkeen tyokaveri lahetti henkilokuntalehden ja noin kolme viikkoa sitten Iina lahetti teeta. Mitaan naista lahetyksista ei ole ilmaantunut tanne vanhainkodille. No, eilen kavimme sitten kolmannen kerran postissa niita kyselemassa, koska nainen siella viime kerralla lupasi selvittaa asiaa. Mita viela, han totesi, etta teillehan tuli sinne jo paketti. Harmi vain, etta se oli Annelienin paketti. Mina yritin tivata, etta han selvittaisi asiaa, mutta han tivasi vastaan, ettei han voi, etta soittakaa tahan numeroon sunnuntaina (se on siis tyopaiva taalla). Kavaistiin valilla kaupassa, mutta matkalla mua rupesi korpeamaan niin, etta paatin menna takaisin ja vaikka istua siella niin kauan, etta soittavat sinne numeroon. Miksi mun se pitaisi tehda, mina odotan itselleni postia, jonka Israelin postin pitaisi mulle toimittaa.

Kun mentiin postiin sisalle, samalla naisella, joka lupasi asiaa selvittaa, oli edessaan pari asiakasta. Kun han naki meidat, han otti minulta heti lapun, jota joka kerta olen hanelle tarjonnut. Siina on se osoite, johon lahetykset on lahetetty. Sitten han rupesi selittamaan, etta odottakaa viela vahan. No, mina sanoin, etta on odotettu jo kuukausi ja kohta lahdetaan maasta ja me halutaan hanen soittavan siihen numeroon ja selvittavan lahetysten kohtalon. Han vain selitti, ettei han voi soittaa, eika se ole hanen vastuullaan. Kysyin sitten, minne se numero menee, niin asiakkaana oleva nainen sekaantui keskusteluun ja sanoi numeron olevan paapostiin ja siksi virkailija ei voi soittaa, koska hanella on asiakkaita!!!!!!!! Mina siihen, ettenko mina olekaan asiakas. No olet tietenkin, mutta onhan sinullakin velvollisuuksia asian suhteen. Mina totesin, ettei mielestani ole, se on Israelin postin asia ei minun.

No lopuksi otin kuitenkin virkailijan koko ajan minulle tarjoaman lappuni takaisin ja lahdetiin pois. Taman talon sihteeri lupasi sitten ystavallisesti sunnuntaina soittaa sinne, kun anelin sita hanelta. Etta sellainen tapaus postissa.....

Ismolle tiedoksi, etta valitettavasti Munni ei saanut kiinni tanaan ruokasalissa juoksentelevaa tarakkaa elavana, joten taytynee odottaa seuraavaa ja vieda se sitten tuonen postitoimistoon lahetettavaksi Ismolle. :)

Asken tuli yksi sairaanhoitaja toihin ja pyysi minua leimaamaan hanet sisalle, koska se on hanelta kielletty. Ihmettelin miksi, mutta Munni hokasi viisaana miehena heti, etta nythan on sapatti eika juutalaiset saa tehda sellaisia hommia. Kummallista, mutta toita saa silti tehda, ei tata oikein tahdo tallainen yksinkertainen pohjalainen tajuta.

Mutta...shalom seuraavaan kertaan ja ajatelkaa toisista parempaa kuin itsestanne, niin mekin yritamme.....