Syyskesää

Ihanaa, että aivan syyskuun kynnyksellä on vielä varjossakin 21 astetta lämmintä. Mun mielestä on ollut aivan mahtava kesä. Joidenkin mielestä on satanut liikaa ja joidenkin mielestä on ollut kylmä. Mun mielestä on ollut lämmin ja sopivasti sadetta saatu tänä kesänä.

Eilen laitoin ruuan kolmelle ystävälle kiitokseksi kukkien kastelusta Pärnun matkamme aikana. Kaalilaatikkoa ja pannaria

Iloinen pannari!

Että miksikö pannari on iloinen. Nåh, kun se kuplii noin mukavasti. Ilohan kuplii sisällä. Oli muuten tosi hyvää pannaria, resepti löytyy täältä http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/574/Maailman%20paras%20pannukakku/

tosin rasvaa vois laittaa vähän vähemmän, se aivan lilluu tuossa pinnalla. Minähän käytän leivonnassa aina voita. Oikeastaan en käytä margariinia kuin lättyjen paistossa pullosellaista, kun se on kaikkein helpointa. Levitteenäkin ollaan tuvettu käyttämään Oivariinia, jossa perustana on voi ja öljy. Muunlaisessa kuin lättyjen paistamisessa käytän rypsiöljyä. Sisko-Liisalta sain hyvän öljyn nimen, kun en tykkää tavallisien rypsiöljyjen mausta eli Neito-öljy ei maistu miltään. Salaatteihin yms. käytän oliiviöljyä. Nämähän on tärkeitä ja kaikkia lukijoita kiinnostavia asioita! :D Tottakai!

Mutta asiaan. Olen lukenut kirjan Raamattutyön tekijöiden Kaarlo ja Maire Syvännön elämän viimeisistä vuosista heidän hoitajansa näkökulmasta kirjoitetun kirjan Armon varassa. On siis niin tosi hyvä kirja. Sitä jää aivan mykäksi lukiessaan, miten Jumala on heistä huolen pitänyt ja miten jotkut voivat olla niin täysillä sitoutuneita Häneen. Siinä oli yksi Äiti Shiptonin ennustus. Tämä henkilöhän eli 1400-1500-lukujen vaihteessa ja hän kirjoitti runomuotoon aika ihmeellisiä ennustuksia. Laitan tähän Kaarlo Syvännön suomentaman ennustuksen, josta suuri osa on jo käynyt toteen.

Äiti Shipton, tyttönimeltään Ursula Southhill (1486 - 1561) on englantilaisessa maailmassa laajalti profetioistaan tunnettu (ja esim. Encyclopedia Britannicassa manittu.

K.O. Syväntö on kirjoittanut hänestä:

"Äiti Shipton on nöyrä kristitty ja ahkera Raamatun lukija. Erikoisesti hän rakasti Raamatun profetioita. Hänellä oli armolahja. Hän sai Herralta ilmestyksen, mitä tulee tapahtumaan "viimeisinä päivinä". Hän kirjoitti siitä pitkän runon, joka on suomennettu suorasanaiseen muotoon:

"Tahdon nyt kertoa tulevista tapahtumista tämän vaatimattoman runon muodossa. Kerron merkillisestä lopun ajasta, jolloin naiset villiintyvät, pukeutuvat kuin miehet ja leikkaavat pois kauniit hiuksensakin. Silloin todellinen rakkaus miltei häviää, avioliitot särkyvät eikä lapsia haluta. Vaimot hellivät kissoja ja koiria ja miehet elävät kuin siat.

Vaunut kulkevat ilman hevosia suurella nopeudella ja onnettomuudet täyttävät maailman. Ihmisten ajatukset kiitävät maailman ympäri silmänräpäyksen nopeudella. Höyry tekee suuria ihmeitä, kukapa sitäkään voisi uskoa, mutta totta sen on. Maailma on silloin aivan sekaisin. Puistakin maksetaan silloin kultaa - ylpeät ihmiset ajelevat mahtavienkin kukkuloiden läpi ilman hevosia ja muuleja.

Ihmiset liikkuvat vesienkin alla; vieläpä puhuvatkin sieltä. He lentävät myös ilmassa niin kuin lintuset. Vedessä rautakin kelluu niin kuin puinen vene. Kultaa löytyy kaukaisessa maassa, jota ei vielä tunneta. Vesi ja tuli tekevät suuria ihmeitä, ja Englanti suosii juutalaisia maassaan. Juutalaisia, joita on pidetty pilkkana, syntyy silloin kristityiksi. Englantiin rakennetaan suuri talo lasista, mutta voi, voi sen loppua. (Kristallipalatsi rakennettiin vv. 1851 - 54. Se tuhoutui toisen maailmansodan aikana Lontoon pommituksissa. suom.huom.)

Mahtava mies ilmestyy johtamaan maailman asioita, mutta pian hänenkin valtansa sortuu ja häviää. Jumalan Sana vakuuttaa näin. Valtiot koettavat silloin kiivaissa taisteluissa tuhota toisiaan. Pohjoinen jakaa etelän ja kotka rakentaa pesänsä leijonan suuhun. Korkeat verot ja kuolisanomat tulevat silloin matalimpiinkin majoihin. Kun tuo taistelu viimein loppuu, Englanti ja Ranska ovat kuin yksi. Brittiläinen oliivi kietoutuu Saksan viiniköynnöksen ympäri. Ihmiset liikkuvat vapaasti virtojen ylä- ja alapuolella. Meidän ihmeellisimmät unelmamme toteutuvat. Kuvatkin liikkvat, vieläpä puhuvatkin ja näyttävät ihan eläviltä. Laivat kulkevat merien alla. Ihmiset lentävät ilmassa kuin linnut. Ihminen on silloin ilmojen herra ja tahtoo lentää kuuhunkin. Mutta puolet maailman ihmisistä kuolee veriseen hävitykseen. Ne, jotka säästyvät, saavat pelolla ja vavistuksella paeta metsiin, luoliin, autioille soille ja maakuoppiin, sillä myrskyt riehuvat ja kansojen meri pauhaa rajusti.(Vrt. Jes. 2:10 - 21. suom.huom) 
Mutta silloin ilmestyy enkeli Gabriel, joka puhaltaa Jumalan pasuunaa. Myrskyt tyyntyvät. Vanha maailma kuolee pois ja tilalle syntyy uusi taivas ja uusi maa, jota Kristus hallitsee."

Tähän loppuu äiti Shiptonin ennustus. Kun se on jo yli 400 vuotta vanha, emme voi olla sitä ihmettelemättä. Suurin osa siinä mainituista asioista on toteutunut, esim. Lontoon kuuluisa Kristallipalatsi, lentokoneet, junat, höyrylaivat, lennätin, puhelin, radio, televisio, vieläpä kuuraketitkin, mahtavat autostradat, pikatiet vuorien ja kukkuloiden läpi (tunnelit), vedenalaiset laivat jne. Osa näyttää vielä olevan toteutumatta, esim. maailman hallitsijan ilmestyminen."

Aika mielenkiintoista tekstiä. Jokainen voi itse päättää, mitä uskoo, mutta suurin osa on jo tapahtunut hänen ennustuksistaan.

Eipä nyt muuta kuin hyvää loppukesää jokaiselle lukijalleni!

Vielä Pärnu

Minulta jäi kokonaan kertomatta, miten edullista siellä ovat esimerkiksi kampaajakäynnit. Pelkkä leikkaus oli 10 euroa. Minäkin leikkautin hiukseni, ne myös pestiin ja föönattiin. Hinta 17 euroa. Täällä olisin maksanut pelkästä leikkauksesta kuivatuksen kera yli 30 euroa. Melkein kaikki sukumme naiset kävivätkin kampaajalla. Hotellin respa tilasi pyynnöstä ajan.

Jotkut meistä hoidattivat kätensä tai jalkansa ja kauniin väriset kynsilakat kiiltelivät heidän kynsissään. Myös vaatteita ostettiin ja viimeisenä aamuna käytiin vielä torilla, josta ostettiin marjoja, kantarelleja ja hunajaa.

Toisaalta, jotkut tavarat olivat aivan Suomen hinnoissa kuten esimerkiksi kodinkoneet. Ainakin siinä liikkeessä, jossa kävimme. Kiertoajelumme opas, eläkkeellä oleva opettaja, kertoi keskipalkan olevan Tallinnan alueella noin 950 euroa ja muualla maassa noin 550 euroa. Lääkärin ja opettajan eläkkeet olivat heidän oman kertomansa mukaan 300 euroa. Kylpylämme lääkärikin oli jo eläkkeellä. Eli työn tekoa on jatkettava mahdollisimman pitkään. Toisaalta vuokrat ovat edulliset, oppaan kertoman mukaan 100 - 150 euroa. Monet vanhoista taloista oli remontoitu ja uusittu tosi kauniisti, mutta oppaan mukaan läheskään kaikilla ei ole varaa tehdä sitä.

Ihmetellä sopii, miten ihmiset siellä pärjäävät. Sillä ei siellä kaikki ole halpaa.

Opas kertoi vuoden 2006 tulvista. Pärnun alue on hyvin alavaa ja meren pinta on melkein maan tasalla. Silloin meriveden pinta oli noussut kokonaista 290 cm. Ja suuri osa rannan asutuksesta oli täysin veden peitossa. Kuulostaa aivan kamalalta, melkein 3 metriä!! Vakuutuskorvauksiakin kuulemma tuli ja kokonaista 36 - 38 euroa per kohde. Siis ei käytännössä mitään. Ranta-alue on kuulemma kalliimpaa asutusaluetta ja siellä asuvatkin rikkaimmat pärnulaiset. Suomalaisia Pärnussa asuu noin 900.

Tässä oli siis hieman tietoutta Pärnusta. Kaupunki tuntui tosi kodikkaalta ja on kaunis. Siellä ei varmaankaan olisi vaikea asua. :D

p.s. Virossa, jota siellä kutsutaan Eestiksi ja monissa muissa kielissä on samasta pohjasta oleva sana, esim. Estonia ja Estland, on asukkaita hieman toista miljoonaa ja Tallinnassa asuu heistä runsaat 400.000.

Apt. 17:26 "Ja Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla Hänet löytää - Hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä."

Pärnu

Ah, vihdoinkin koitti hetki, jolloin päästiin lähtemään kauan sitten ilmoittatumallemme kylpylämatkalle. Vuosia sitten olemme Pärnussa oleilleet viikon verran ja nyt oli edessä uusi koetus. Pikkuveli oli kuskina ja matkan vetäjänä ja melkein puoli sukua eli 15 kipaletta joko biologisesti tai avioliiton kautta toisilleen sukua olevia ihmisiä pakkautui muutaman kymmenen muun ihmisen kanssa pariin autoon ja niin matka voi alkaa.

Yöllä puoli neljän tietämissä lähdimme Laihialta etelää kohti. Helsingissä vaihdoimme kulkupelin laivaan ja jälleen Tallinnassa takaisin linja-autoon. Noin puolen vuorokauden jälkeen saavuimme pieneen perhehotelliin, jonne sukumme oli majoittuneena. Monet muut retkeläiset hajautuivat muihin isompiin kylpylälaitoksiin.

Alempi kuva on huoneemme ikkunasta. Kasat satelliittien juurella ovat lahonneita kuljetuslavoja. Huone oli tilava ja viihtyisä, aivan eri luokkaa kuin isommassa Terviksessä vuosia aikaisemmin meille osoitettu huone. Muutenkin hotelli oli viihtyisä ja koska se myös on aika pieni, ei tarvinnut juosta pitkiä matkoja hoitoihin, vaan kaikki oli "käden ulottuvilla". Hoitoja kuului pakettiin kuuden päivän aikana 12 kipaletta: 2 kokovartalohierontaa, 2 osahierontaa, 2 osokeriittihoitoa, 2 yrttikylpyä, 1 vesihieronta ja 3 suolahoitoa. Lisäksi täysihoito eli aamiainen, lounas, päiväkahvi ja päivällinen. Ruoka oli tavallista kotiruokaa vastaavaa ja annokset tuotiin lautasella nenän eteen. Aamiainen tarjottiin noutopöydästä.

Minulla oli hyvä tilaisuus harjoitella vuosia sitten yhden talven aikana opiskelemaani viron kieltä. Päivä päivältä mieleen putkahteli enemmän ja enemmän sanoja jostain mielen uumenista. Meillä oli aikanaan tosi hyvä opettaja Hämäläisen Liisa. Oli kiva huomata, miten pienikin kielen harjoittelemisen yritys palkittiin. Usein asiakaspalvelijat olivat töykeitä ja hymyttömiä, mutta kun sanoin jonkin yksinkertaisen lauseen viroksi, ilmeet ja käytös muuttuivat iloisiksi ja ystävällisiksi. Eli  ystävällisyys kannattaa. Ja samalla minä sain harjoitusta.

Yhtenä iltana kävimme kaupungilla syömässä

Ravintola Steffani on tosi viehättävä ja viihtyisä. Kuva on terassilta, sisällä tilaa oli kahdessa kerroksessa.

Tilasin jotain härkäruokaa ja tällaisena se tuli. Tuolla "pitsakuoren" alla on lautasellinen lihakastiketta, joka oli hyvin (ei liikaa) maustettua. Toisella lautasella on maustettua riisiä. Hämmästys oli suuri, kun ruoka tuli eteen. Mitä tämä on ja miten sitä syödään? Niinpä sitten kuorin leipää ja kastoin sitä kastikkeeseen, jota söin myös riisin kanssa. Hyvää oli ja erikoista!

Seuraavassa pieni kuvakavalkaadi matkalta.

Olihan hänkin mukana.

Pärnun kävelykatu Rüütli.

 Tämä kauppa on ravintola Steffanin vieressä

Vaasan suomalaisen seurakunnan ystävyysseurakunnan Elisabetin kirkon uudet urut. Tosi kaunis ikkuna urkuupillien välissä.

Kukkapilarit olivat mahtavia.

Jälkiruoka Steffanissa oli camembert-juustoa ja jäätelöä talon tapaan. Kahden hengen ateria jälkiruokineen tuli maksamaan meille 23,50 e.

Pärnun hautausmaan patsaan jalustalla.

Paluumatkalla Talllinnan satamassa näimme ihan omin silmin tätä kuuluisaa viinarallia. Aivan uskomattomia määriä viinaa ja muuta lievempää liemihuumetta kärrättiin autoihin. Pakko uskoa, kun näki, mitä se oikeasti on ja varmaan näkemämme oli siitä pienemmästä päästä.

Mutta tästä huolimatta matka oli hyvä ja varmaankin palaamme sinne vielä mahdollisuuksien mukaan.

Saarnaaja 10:17 "Onnellinen sinä maa, jolla on jalosukuinen kuningas ja jonka ruhtinaat pitävät aterioita oikeaan aikaan, miehekkäästi eikä juopotellen!"

Lisää kakkukatastrofista

Kun Elina kerran kyseli kakusta, niin kai on aiheellista laittaa vähän lisäselostusta. Kuten arvata saattaa, kakusta tuli KORKEA, aivan liian korkea ja valkosuklaamoussekerros jäi aivan liian ohueksi. Sillä sehän valui ympäri ämpäri. Ja kaiken lisäksi siitä kolmannesta yksittäin leivotusta kerroksesta tuli pienempi kuin alaosa ja se liukui moussekerroksen päällä ja asettui tietenkin vinoon, kun moussekerros hyytyi.

Mutta pakkohan se oli päällystää ja koristella. Käväisin poimimassa takapihalta hieman mustikoita ja muutaman orvokinkukan. Tältä se komeus sitten näytti

Vähän päivänsankaria ujostuttaa

Kun Ville oli Kallen avustuksella puhaltanut kynttilät, niin hän tuumasi: "Jag vill ha dubbelbit." Eli haluan tuplapalan. Ja pappa oli avulias

Mutta kaikenkaikkiaan mua vähän hävettää, että vanhan "kakuntekijä" töppäsi noin pahasti. Eikä se ollut edes oikein hyvää - mun mielestä, sillä alakerrokset ja mustikkamoussekerros olivat aivan liian paksut eikä laittamani vaniljamaito kostuttanut niitä tarpeeksi. Mutta oppia ikä kaikki! Ensi kerralla paremmalla onnella. Ja kaikkihan alkoi siitä, että päätin ostaa isomman vuuan. Olisinpa vain tyytynyt siihen vanhaan.

Psalmit 127:3-5 "Katso lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti. Niin kuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat (ja varmasti myös tytöt). Onnellinen se mies (ja varmasti myös nainen), jonka viini (viini on laukku, jossa nuolia säilytettiin) on niitä täynnä! Eivät he joudu häpeään, kun portissa puhuttelevat vihamiehiänsä."

Kakkukatastrofi

Huomenna on Villen 3-vuotissynttärit ja lupasin tehdä täytekakun ja sitruuna-rahkapiirakan. Nåh, ensin mietin, että onko mulla sopivan isoa irtopohjavuokaa ja kun totesin, että isompi pitää olla, hain sellaisen Halpa-Hallista. Läpimitta 26 cm. Tein sitten 6 munan pohjan. Kun pohja oli otettu  uunista, totesin, että se on liian matala. Ei siitä mitenkään saa kolmea kerrosta tai ne on ihan liian ohuita. Niinpä päätin tehdä vielä yhden kolmesta munasta. Mainittakoon vielä, että kun uuni olisi pitänyt laittaa 175 asteelle, huomasin eka pohjaa pois ottaessani laittaneeni sen 225:een. Mutta mitäs pienistä!

Kun pohja oli jäähtynyt, tein mustikkamoussen, jonka onnistuneesti sain kahden ensimmäisen kerroksen väliin. Tosin sitä mielestäni oli ihan liian paksusti, mutta kaiken silti laitoin. Ja sitten jääkaappiin odottelemaan toisen moussen valmistusta - valkosuklaamoussen. Eipä mitään. Koska kakkuvuoka on aika matala, olen ennenkin laittanut leivinpaperista lisää korkeutta vuokaan mousseiden (mikä on suomenkielinen vastine tuolle sanalle?) hyytymisen ajaksi ja hyvin on toiminut.

Valkosuklaamousse valmistui, mutta vaikutti niin vetelältä, että päätin odotella hetken hyytymistä ennen kuin laitan sen pohjien väliin. Mutta eihän mun kärsivällisyydellä kauaa jaksa odotella ja niin sitten vain rytkäsin moussen vuokaan ja viimeisen kakkukerroksen päälle. Leivinpaperikorotukset olin laittanut klemmareilla kiinni toisiinsa jatkoskohdista, kun ei yksi leivinpaperin mitta riittänyt.

Ja voihan rähmä! Kävi juuri niin kuin olin pelännyt. Mousse alkoi valua joka raosta ulos, klemmarit pettivät ja katastrofi näytti varmalta. Pitelin leivinpaperin puoliskoita käsin kiinni ja huusin isoM:ää tuomaan nitojan. Nidoin sitten paperit yhteen, mutta vuoto vain jatkui.

Mietin, mitä nyt tehdään, mutta kekseliäänä naisena keksin keinon. Kun en löytänyt mitään sopivan tanakkaa muovia, päätin tehdä sitä kilon jugurttipurkeista. Mattopuukkoa ei tietenkään löytynyt siihen hätään, niinpä kokeilin vihannesveistä ja se toimi hyvin. Näin sain purkeista uudet, tukevammat korokkeet vuuan laidoille. Kiinnitin liuskat toisiinsa nitojalla.

Nyt kakku lepää jääkaapissa, mutta en taida uskaltaa mennä tutkailemaan sitä hetkeen. Saas nähdä, miltä se näyttää huomenna, kun pitäisi koristelua saada aikaan. Mahtaako olla hyytynyt. Liivatetta laitoin kuitenkin reseptin mukaisen määrän molempiin täytteisiin. Ja aina ennen ovat onnistuneesti hyytyneet.

Tuli tuon katastrofin keskellä mieleen esikoisen lausahdus pienenä: "Miksi mulle aina sattuu kaikkea?" Ei taida omena kauas puusta pudota. MOT.

Mutta, jottei tästä tulisi liian epäonnista kirjoitusta, kerrottakoon, että välipojan lasten hoito viitenä päivänä kuluneella viikolla meni hyvin. Meillä oli oikein mukavaa ja me jaksettiinkin yllättävän hyvin. Yhtenä päivänä myös esikoisen kolme lasta tulivat meitä viihdyttämään. Tosin en kyllä tehnyt mitään ylimääräistä kuten siivonnut tms., vaan huilailin ne ajat, jolloin en ollut lasten kanssa tai laittanut ruokaa. Alkuviikosta uni ei tullut kunnolla, mutta kaksi viimeistä yötä nukuin jo hyvin toisin kuin isoM, joka taisi kaikkina öinä olla jonkin aikaa valveilla. Ja herätys oli joka aamu kuuden pintaan. Nelly oli uimakoulussa ma-ke ja torstaina oli päättäjäiset.

Uimakoulutodistus on saatuna.

Lapset esittivät päättäjäisissä oppimiaan taitoja ja sitä oli kiva katsella. Mutta olin tosi pettynyt Åminnen uimarannan tasoon. Lapsille oli tosi hyvin kyllä rajattu minne saakka saavat uida, mutta pohja oli kivinen ja rannalla oli kaikenlaista risua ja roskaa ja uimarajauksen palloköydet olivat tosi likaisen näköisiä. Pukukopitkin olivat ränsistyneen näköisiä. Luulisi, että rantaa hoidettaisiin hieman paremmin. En muista, että Petolahden Vägvikenissä olisi noin epäsiistiä.
Mutta pääasia, että lapsille on ollut hauskaa, vaikka välillä olikin sadepäiviä eikä kovin lämmintä.

Luukas 18:15-16 "Ja he toivat Hänen tykönsä myös pieniä lapsia, että Hän koskisi heihin; mutta sen nähdessään opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: 'Sallikaa lassten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta.'"