Tästä se kaikki alkoi. Vuoden 2011 loppupuolella alkoi oikean käden keskisormeeni kasvaa patti. Tällainen se oli kahden vuoden kuluttua. Kipeäkin se oli ja hankaloitti kaikenlaisia toimia mm. tiskirätin vääntämistä ja sauvakävelyä. Kättä nyrkkiin laittaessa piti keskisormi nostaa muiden sormien ylle. Lopulta päätin, että tästä on päästävä eroon ja eivätköhän ne nyt tk:ssa tällaisen pysty poistamaan. Kun lääkäriaika tuli, minut vietiin heti tk:ssa toimenpidehuoneeseen, jonne tuli hoitajan lisäksi myös lääkäri selvästikin valmiina pieneen operaatioon. Lääkäri katsoi pattia ja totesi hetsiltään, että hermot on niin lähellä ja siitä pitäisi poistaa niin iso pala ihoa, ettei sitä voi kuroa umpeen. Eli lähete keskussairaalaan. Voihan patti!
Tuli sitten kutsu leikkausta edeltävään käyntiin. Tapasin sairaanhoitajan ja leikkaavan lääkärin, joka sattui olemaan ylilääkäri. Kyllä siinä hoitajalle vähän nikottelin, että nyt tällaisen takia tänne tulen teitä häiritsemään, kun on niin paljon vakavampiakin juttuja. Hoitaja totesi rauhallisesti, että tällaisiahan me täällä koko ajan tehdään. Se rauhoitti mieltäni kummasti.
Tuli sitte se leikkauspäivä. Ensin sairaanhoitaja haastatteli minut. Sitten sain istua odottamaan. Kohtapian tuli leikkaava lääkäri ja vei minut jonnekin toiseen huoneeseen ja piirsi sormeeni ison V:n tussilla eli näin tulisi haava olemaan. Samalla hän selitti asiaa. Tosin en kuullut puoliakaan hän kun puhui aika hiljaa ja puhuu suomea hieman murtaen. Mutta ei se mitään! Pääasiahan oli sormeni ja se poistettava patti.
Sitten tuli kutsu leikkaussaliin, jossa minut makuutettiin ja anestesiahoitaja ryhtyi laittamaan kanyyliä vasempaan käteeni ja toinen hoitaja oikeaan. Sain kuulemma kipulääkettä, jota eka hoitajakin jo oli antanut suun kautta. Sitten luvattiin antaa rauhoittavaa. Leikattavaa kättä ryhdyttiin valmistamaan verityhjiöön: siihen sidottiin kämmenestä alkaen kyynärpäähän saakka tosi kireälle joustava side ja heti sen jälkeen laitettiin juuri kyynärpään yläpuolelle tosi kireälle puristusvanne. Sitten tuli nukkumatti naisen hahmossa ja puudutti käteni. Minut myös "eristettiin" leikattavasta kädestä vihreällä liinalla.
Kun siinä makasin ja käsi oli "poistettu pelistä", tuntui siltä, että se on koukussa. Kysyin anestesiahoitajalta joko ovat siellä toisella puolellani aloittaneet homman ja kuulemma olivat. Kysyin myös onko käteni suorana vai koukussa. Hän väitti sen olevan suorana, vaikka ihan varmasti tunsin sen olevan koukussa. Tätäkin kysin hoitajalta, että miksi on näin. Hän sanoi tunteen olevan se viimeinen viesti, joka lähti aivoihin ennen puudutusta. Niin ja vielä lisättiin erittäin voimakasta kipulääkettä ja rauhoittavaa. Huh! Olin jo täynnä mömmöjä.
Tällainen siitä sitten loppujen lopuksi tuli. Vietin leikkaushuoneessa aikaa noin tunnin, sillä rupesin voimaan huonosti, tosin ei tarvinnut oksentaa. Sain taas lääkettä. Tällä kertaa pahoinvointiin. Lopulta minut siirrettiin "heräämöön", jossa toinnuin aika nopeasti ja sain päivän ekan aterian; sämpylä ja teetä.
Eilinen päivä kuluikin sitten tuon tupposormen kanssa hieman hankalasti, mutta tänään sain sen poistaa ja tällainen on jälki
Ei ihan paha. Haava on iso V ja päällä ihoteippi, jonka saa kastella. Ompeleet poistetaan 10 päivän kuluttua ja sen jälkeen haavan pitää olla vuorokausi kuivana. Joulusauna siis kutsuu kohtapian sen jälkeen.
Täytyy kyllä ihmetellä, miten monta ihmistä ja juttua tarvittiin pienen patin poistoon. Luultavasti aivan yhtä monta kuin puolentoista vuoden takaiseen sappirakon poistoon, joka sentään lienee hieman vaativampi toimenpide. Tosin silloin leikkaava lääkäri ei näyttänyt naamaansa kertaakaan.
5.Moos. 33:27 "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret."
