Matkalla

Neljän päivän matka Etelä-Suomeen suoritettu melkein suorin vartaloin. Ensin tutustuttiin Tuula-ystävän uuteen asuntoon. Tuli hyväksytyksi paitsi pullan säilytys tiskikoneessa . Seuraavana vuorossa Liia-ystävä, jonka luona tarjoilu näytti tältä







jonkin ajan kuluttua kakku näytti tältä







Että mikäkö oli syy? No, niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Siis todella maistuvaa. Ja siihen kuulemma pystyy kaikki, kunhan vain ostavat oikean paketin kaupasta. Sitä on pakko kokeilla.



Sunnuntaina oltiin Lotan rippiäisissä Myyrmäen kirkossa. Oli muuten kaunis kirkko. Valaisimet eritoten viehättivät. Niillä oli saatu vaikkutelma kuin ne leijuisivat ilmassa.







Meidän lahja taas näytti tältä







Aito Real Madridin paita omalla nimellä. Minähän nyt en tuollaisen päälle ymmärrä, mutta koska Lotta on kovatasoinen jalkapalloilija, oli ostos paikallaan. Jussihan sen kekkas. Ja aivan heti. Taitaa johtua siitä, että hänkin on jalkapalloilija.



Juhlan jälkeen auton nokka kohti itää ja pieni pysähdys Mäntsälässä tarkistamassa, miten Munnin pikkuveli edistyy talonrakennuksessa. Ja olihan siinä edistytty. Matka jatkui isoveli Esan luo. Siellä saunottiin ja käytiin tapaamassa Tiinaa perheineen. Aamulla kotia kohti. Olipahan mukava tulla taas kotiin. Borta bra men hemma bäst!



Asiasta toiseen. Viimeinen päätoimittamani srk-lehti on kohtapian ilmestymässä. Taitto on melkein valmis. Jos kiinnostaa lukea sitä, voit joskus puolentoista viikon päästä kurkata Vaasan helluntaiseurakunnan sivuilta. Se tulee sinne aikanaan.



Psalmit 122:1—2 "Matkalaulu; Daavidin virsi. Minä iloitsin, kun minulle sanottiin: "Menkäämme Herran huoneeseen." Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jerusalem. …

122:6 Toivottakaa rauhaa Jerusalemille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat."

Talvella sataa lunta

Tein tänään pitkän kävelylenkin Tiina-ystävän kanssa ihanassa lumisateessa. Eipä ole vuosiin kukaan tahtonut mua lenkille. Tuntui tosi mukavalta, kun Tiina soitti ja kyseli lenkkikaveria. Sen jälkeen juotiin pullakahvit, ettei pääse liha vähenemään.



Otin pari kuvaa takapihalta



Näkymä olohuoneen ikkunasta. Lintu on sisäpuolella.

Mitähän kivaa tuolta metsästä löytyy kesällä? Jännää..





Taustan aukealla kohdalla menee Kirstantie.

Takapihan ovesta oikealle ja...



vasemmalle.



No nyt on kuvattu eestä ja takaa, joten pitäis olla tuttua jo teille kaikille.



5.Moos. 30:14 ”Vaan sana on sinua aivan lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.”

Hei mä kuulen!

Uskomaton tunne! Kuulen kaikenlaisia ääniä, joita en ole kuullut vuosiin. Vaatteiden kahinaa, kun puen, tossujen tuhina lattiaa vasten yms. Ai että mistäkö syystä? No, mullahan on kuulolaite oikeassa korvassa. Oon ihmetelly viime päivinä, kun kuulen niin huonosti ja isoM on myös asiasta huomautellut. Otin kuulokkeen pois, panin paikoilleen ja sitä rataa useaan otteeseen parina päivänä. Tänään sitten päätin, että koje on rikki. Pitää viedä korjaamoon. Noh, saunasta tultua päätin huvin vuoksi kokeilla sitä vasempaan korvaan, johon se tosin ei oikein sovi, kun on tehty oikeaa varten. Ja kas kummaa, en kuule näin hyvin edes silloin, kun koje oin oikeassa korvassa. Ihmeellistä!

Läskisoosia ja perunamuusia

Sitä meillä tänään syötiin. Oikein Pelliseen Äiteen mukaan tehtyä. Tais olla oikein tapporuokaa sepelvaltimotautiselle. Mutta hyvää! Ja sehän ratkaisee. ainakin välillä.





Paljon sipulia ja kermaa. Ja on sitä muusiakin tuolla piilossa.



Tein taas pikkuisen sauvakävelylenkin. Lämpötila asteen verran plussan puolella ja tuntui ihan lämpimältä. Tässä vähän maisemakuvia



Meidän koti on tuolla viimeisenä eli ei sinne taida paljon aurinko kesällä paistella. On kuulemma tuota metsikköä kyllä harvennettu, mutta vois ehkä harventaa vielä lisää.



Olen etsinyt sille isoäidin pöydälle jotain sopivaa lamppua. Jupiterissa oli aika hyvä jalka, varjostimesta en tykänny, hinta 30 euroa. En malttanut ostaa, kun olis pitänyt ostaa vielä uusi varjostinkin. Tänään sitten käveleskelin täällä Laihiacityssä ja bongasin  pari sähköliikettä. Toisessa oli lamppuja ja niinpä kävelin sisään ja löysin tämän





mielestäni on kuin nenä päähän. Entä sitten hinta. 25 euroa .



Eipäs tässä sitten muuta kuin viettämään päivää. Munni huilailee flunssassa, mulla on hieman kyllä jo antanut periksi, ei oo aivan mahdoton olo. Mutta käveleminen on kyllä vielä aika rasittavaa - siis lenkkeily. Mutta kyllä tämä tästä suttaantuu.



Psalmit 121:1—3 ”Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.”

Mäntymäen kauneutta

Siis on tämä kaunista asuinaluetta. Että saatiin tänne muuttaa. Se on hienoa se. Tein pienen aamulenkin ihanassa auringonpaisteessa ja pikkupakkasessa ja ihailin tätä aluetta. Puut ja muu maisema lumisena ja aurinko kilotteli puiden lomasta. Oli siis niin mahtava tunnelma kävellä ja ihmetellä luonnon kauneutta. Mutta onhan täällä talojakin. Oikeastaan aika paljon, mutta luonto on silti säilytetty eikä rakentaminen ole liian tiivistä. Lenkkejä voi tehdä moneen suuntaan ja ihan oikeita lenkkejä eikä vain edestaikaisin asfaltilla kuten Askatissa.



No meri toki puuttuu, mutta tämä ihana metsäinen luonto kyllä antaa hyvän vastuksen sille. Ihan kädet syyhyää minkähänlaista täällä onkaan kesällä. Jännittävää!



Olisi pitänyt ottaa muuten kamera mukaan lenkille, niin voisin hieman esitellä teillekin tätä Mäntymäen kauneutta. Eilen saatiin hankkimamme kaappi vessaan. Sellainen korkea ja kapea, kun siellä ei ollut minkäänlaista säilytystilaa alun alkaen. Vanhanaikainen peili seinällä ja sen alla pikku hylly. Tiedättehän sellaisen! Pyysimme peilikaappia ja saimme. Nyt sitten omalla kustannuksella hankittiin tämä kaappi. Niin ja ollaan tilattu olkkariin sälekaihtimet. Kaveri on just tulossa tekemään mittauksia. Saatiin kyllä siskolta ja sen mieheltä rullakaihdin, mutta sitä on melkein mahdoton asentaa ikkunaan, kun siinä on sellaiset peitelevyt, joiden alle ei meisselillä pääse. Ja ikkunanpuihin ei voi kiinnittää, kun on kaksi erillista ikkunaa, jotka pitää joskus saada auki mm. pesua varten. Ja kuitenkin olisi pitänyt hankkia takapihan oveenkin kaihdin. No, toivotaan, että asuminen täällä kestää kauan, ettemme turhaan ole panostaneet omia varoja. Joku edellinen asukas tosin oli tänne laittanut tiskikoneen, josta edellinen asukas oli maksanut 50 eikä meiltä halunnut mitään. Että annetaan hyvän kiertää!



Tuolla kävellessä oli niin paljon kirjoittamista, mutta nyt se on juuttunut jonnekin, joten sanon nyt sitten vain hei ensi kertaan.



Psalmit 133:1—3 ”Matkalaulu; Daavidin virsi. Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!

Se on niin kuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan - Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille. Se on niin kuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi.”

Lunssaa

Torstaina alkoi kutittaa kurkkua, mutta sen ei saanut antaa vaikuttaa, kun perjantaina piti leipoa lauantain naapureille tarkoitettua avointen ovien päivää varten. Siispän Coldrexia naamariin ja eteenpäin sukset sauhuten. Perjantaina leivoskelin litran pullataikinan. Sain aikaiseksi 77 ihanaa pullaa.

Lauantai sitten koitti ja kello kaksi rupesi ovikello soimaan aivan hirvittävällä tavalla. Sieltähän tuli lähinaapurit ja saman talon toisen päädyn asukas. Eli kolme ihmistä yhteensä. Siinä ne sitten olivatkin. Ei tarvittu ihan 77 pullaa. Ihan kiva oli tutustua.

Nellykin oli juuri ennen vieraita tullut yökylään. Tarjosin heille - siis Nellylle ja vanhemmille - lounaan: lohta ja perunamuusia. Se on Nellyn kielellä kalamuusia. Ja oli kuulemma hyvää. Hannes oli yökylässä mommon ja Einarin luona. Oli aivan ihanaa, kun Nelly muutaman kerran kietaisi kätensä kaulaan ja painautui rintaa vasten. Ei enempää isu voi toivoa.

Eilen en sitten enää ottanut lieventäviä lääkityksiä ja makailinkin sohvalla koko päivän nukahtaenkin ainakin kolme kertaa. Hieman pelotti tuleeko yöllä lainkaan unta. Illalla mentiin sänkyyn siinä puoli yksitoista ja nukahdin heti. Heräsin ensimmäisen kerran 20 vailla kuusi. On melkoisen tavatonta, että nukun noin pitkään putkeen. Ja vielä senkin jälkeen nukuin puoli yhdeksään. Eli aikamoista väsymystä oli tauti mukanaan tuonut. Tänään vielä köhin ja ääni särkyilee vähän väliä. Enkä aio vielä ulos uskaltautua, mutta huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet tai mahdollisuudet kuten eräs entinen työkaverini aina aamulla sanoi.

Siispä korotamme tänäkin päivänä Herran nimeä. Tuo laulu tulee just Radio Deistä.

"Niinkuin vuoret nää ympäröi laaksoamme

Sinun armosi Jumala meitä ympäröi.

Niin kuin vuoret nää julistaa kunniaasi

niin me tahdomme korottaa Herra nimeäsi.

Halleluja, halleluja, halleluja Amen!"

Laatikkonallet Kaitlin ja Michel

Ei löytynyt nukkea, mutta kaksi nalle-enkeliä. Tarkoitus oli ostaa vain yksi ja sen teinkin. Ensin. Sitten lähdin Othelloon laskiaispullakahveelle. Siellä tuli pakottava tarve palata takaisin nallekauppaan ja ostaa myös Kaitlin. Rakastuin heihin. Tässä kuva sinullekin.

Misua nukuttaa, mutta Kati on pirteä kuin peipponen.

Psalmit 36:7 ”Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niin kuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.”

Elämää...

Viikko eletty Laihialla ja tavarat paikoillaan. Tänään meidät siunattiin Laihian helluntaiseurakuntaan. Tuntui tosi hyvältä. Meidät on otettu niin ihanasti vastaan.

Äsken kävimme pienellä kävelyllä. Miten mahtavaa oli. Katuvalot pienillä teillä, joiden varrella paljon uusia taloja. Lunta sateli hiljalleen, ei ollut kovin kylmä. Upeata. Ei Alskatissa enää tähän aikaan oikein voinut kävelylle lähteä muuta kuin pengertä pitkin Raippaluodon sillalle päin ja autoja kulki ohitse kuin siimaa. No, oma viehätyksensä oli kävelylenkeistä siellä päivällä ja maisemat luonnollisesti henkeä salpaavat. Mutta ei ole näissäkään maisemissa moitteen aihetta.

Kohta sitten seurataankin kuka se onkaan seuraavat kuusi vuotta maamme resiventtinä. Tässä yksi yksityiskohta kodistamme. Isoisän ja isoäidin pöytä, joka lienee ainakin sata vuotta vanha. Tuo muistoja mieleen. Kun julkaisin sen naamakirjassa, Kari-serkku kirjoitti muistavansa pöydän hyvin ja miten se oli isoäidin sängyn vieressä kamarissa. Kun Kari oli siellä yötä, isoäiti kuulemma iltaisin rukoili palavasti lasten ja lastenlasten puolesta. Oli ihanaa kuulla se.

Jeremia 29:7 ”Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne.”

pari kuvaa vielä

Tämö on viereinen talo, mutta samanlainen, jossa kotimme on.

Metsontiellä

Voi hyvää päivää, kun tämä muutto tai paremminkin kaiken kuntoon ja paikoilleen saattaminen uudessa kodissa on rankkaa. Tänään on kuudes päivä, kun järjestelemme paikkoja. Nuorena kaikki tapahtui samana päivänä. Ihan totta! Mutta jos ei muusta, niin jaksamisesta huomaa vanhenevansa. Oon kyllä niin loppuun väsynyt, että... Suurin piirtein alkaa tavarat olla paikoillaan. Paljon jää yli pientä tillpehööriä. Joutunevat aikanaan kirpparille.

Kirpparista puheen ollen, on tainnut käydä ISO vahinko. Olin suunnitellut laittavani siniset (vähän keltaista) kappaverhot keittiöön. Mutta koska ne on tehty tankoon sopiviksi ja täällä on kiskot ja nipsut ja kunnon peitelevy vielä, niin ei ne kerta kaikkiaan istuneet kyseiseen systeemiin. No, eipähän mitään, seuraava vaihtoehto oli kauniit valkopohjaiset, joissa on kannuja, viinirypäleitä yms. kuviota. MUTTA toista verhoa ei löytynyt mistään. Oliskohan mahtanut käydä sellainen KAUHEA vahinko, että se olisi joutunut vahingossa kirpparille. Ja kaikkein kauheinta on, että olen vienyt sekä Vaasan Monitorille että tänne Laihian lähetyskirpparille. Jos se on täällä, on onni onnettomuudessa, mutta jos se on Vaasassa.....? Apua! Taitaa olla pakko lähteä Vähäänkyröön mikäsenvirmanniminytolikaan, mutta siellä on verhokankaita ja vuodevaatteita. Joku Tervapeite tai sinne päin. No olihan mulla vielä yhdet kelta-vihreät Marimekon Unikko-verhot, mutta ne on niin kapeat, etteivät näytä miltään täällä. Ja kun ei oo samanväristä pöytäliinaa. Mä kun tykkään pitää keittiön pöydällä liinaa. No, Helinähän sen tietää.

Iso- ja pikkusisko tulevat tänään käymään. Kivaa.

2.Korinttolaiskirje 3:18 ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.”

p.s. Nyt on pakko hieman lisätä tuohon edelliseen. En viitsi kirjoitusta muuttaa, vaan kerron jatkoa tässä. No. Jonkin ajan kuluttua menin hakemaan jotain makuuhuoneesta ja kas kummaa. Siellähän se kadonnut ikkunaverho aivan iloisena roikkui ikkunassa. Olin laittanut sen siihen, kun muuten kaikki näkyisi illalla ulos. Eli ei ollut joutunut kirpparille. Iloisena irrotin sen ikkunasta ja näin sai keittiö kaipaamani ilmeen.

Iloksenne tässä kuva eräästä vieraasta. Hänellä on uusi takki. Maten kutoma.