keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Ruskeaa vettä

Tekis niin mieli keittää sitä omaa maitokahvia, kun vihdoinkin voin tehdä sen joka päivä ilman seuraamuksia mahassa. Mutta, mutta, vesi on ihan ruskeaa. Kaivavat jotain täällä päin. Soitin vesilaitoksellekin, niin kehottivat vaan juoksuttamaan vettä, kunnes se on kirkasta. Mutta ei se auta. Juoksutin jo kahdesta hanasta varmaankin varttitunnin.

Äsken soitin talkkarille ja hän kehotti laittamaan hanat kiinni ja odottamaan. Talossa on nimittäin vuokraan sisältyvä vesi. Eli maksaa, jos kauan juoksuttaa. Toki kait se aina maksaa, mutta nyt maksajana on vuokranantaja eli kunta. En nyt oikein ymmärrä tätä. Miksi ei voida kaivaa niin, ettei se vaikuta veteen????

Mutta tämä nyt tästä. Ei mulla tän enempää.

Tässä on kuva  yhden kerrostalon vesiputkesta. Ei taidettais juoda vesijohtovettä, jos tiedettäis, miltä putken sisällä näyttää. :/

Johanneksen evankeliumi 4:13 - 14 "Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ´Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.' "

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Naapurin Karjalassa

Sain viettää ystävien kanssa kolme päivää naapurin Karjalassa. Oli tosi hieno matka. He pitivät Lahdenpohjassa seminaarin Nehemiasta. Laitan pari kuvaa heidän rukoushuoneestaan, joka on mahtava.


Rukoushuoneessa oli tällainen huone - toimisto - siinä minä nukuin kolme yötä. Onhan vähän hieno?


Tässä kuva ruksan takaosasta.


Tässä on video rukoushuoneelta.

Rukoushuoneen ovat rahoittaneet ja suunnitelleetkin - niin ymmärsin - ruotsalaiset. Haluan kertoa lisää tuosta takaseinän aivan mahtavasta teoksesta. Se on kuulemma savea ja se on tehty lusikalla, haarukalla ja veitsellä. Näin kertoi tulkkimme. Joku taiteilija on ollut kuulemma asialla. Se on tosi hieno.

Nukuimme kyllä muuallakin, mutta en kaikista paikoista aio kuvia laittaa. Eka yö nukuttiin Tohmajärven ruksalla. Matkan jälkeen nukuttiin seuralaisteni ystävien kotona Hoilolassa ihan rajan pinnassa. Sen jälkeisen yön nukuin ystävien luona Lahdessa.

Tällaisessa veneen puolikkaassa seminaari pidettiin. Kuvassa ystävä Juhani sekä tulkkimme Aili.

Tämä tulkkimme kertoi ihmeellisen asian. Hän on koulutukseltaan erityisopettaja eikä hänellä ole arvosanaa mistään kielestä. Hän osasi vain venäjää. Asui pienellä paikkakunnalla, jossa ei hänen koulutuksellaan ollut työpaikkoja. Sitten hän täyttyi Pyhällä Hengellä ja sai samalla Jumalalta viestin, että hänestä tulee tulkki. Hän ei sitä oikein voinut uskoa, kun ei osannut kuin yhtä kieltä.

Sitten tuli Suomesta ryhmä, joka tarvitsi tulkkia. Hänelle sanottiin, että hänen olisi tulkattava. Hän kielsi ja sanoi, ettei hän osaa suomea eikä niin ollen voi tulkata. Asiaa vaan hänelle väännettiin, että hänen pitää tulkata. Lopuksi hän totesi, että voihan puhuja pitää puheen ja hän pitää omansa. Kun hän sitten asettui tulkiksi, hän yhtäkkiä ymmärsi kaiken, mitä suomalainen puhui ja tulkkasi sen venäjäksi. Suomenkielen taito on jäänyt hänelle pysyväksi. Tämä tuntuu aivan ihmeelliseltä. Kysyin häneltä vielä ennen lähtöämme, onko hän opiskellut suomen kieltä. Hän kielsi sen. Hän oli muuten tosi hyvä tulkki. Tulkkasi myös simultaanina mulle suomeksi venäjänkielestä. 

Tämä kuva on Lahdenpohjan ruksan tontin rajalta otettu.


Tämä laatuiset rakennukset ovat ihan yleisiä siellä. Nämä lienevät autotalleja.

En halua laittaa kaikkia ottamiani kuvia tänne. Tässä kuitenkin on yksi, joka näyttää, minkälaista siellä on rakennusten suhteen. On muutaman kymmenen vuotta jäljessä meitä. En kyllä omasta lapsuudestani muista, että näin huonoa olisi ollut.

Ja tiet ovat asia sinänsä. Aivan kammottavia. Kuoppaisia. Todella kuoppaisia. Niin ja tie Lahdenpohjaan oli niin mutkainen, etten sellaista ole ennen kokenut. Olisi mielestäni voitu rakentaa hieman suoremmiksi. Mutkat olivat  yllättäviä ja ainakin 90 astetta. Ihan pelotti.

Tässä on Suomen aikaisen Jaakkiman kirkon rauniot.

Kävimme myös yllä olevan kirkon raunioilla. Kirkko on rakennettu vuonna 1850 ja se on palanut 1977, sinne mahtui noin 3000 ihmistä kerralla. Oli hienot rauniot. Pakko sanoa, että hienommat kuin Vanhan Vaasan kirkon rauniot. Mutta eihän näitä ole mitenkään suojeltu eli ovat ihan palon jälkeisessä tilassa tai kaiketi vielä pahemmassa kunnossa.

Minäkin sain mieleeni rauhaa tällä matkalla. Olen ajatellut aivan vääränlaisia ajatuksia - antanut niiden vallata mieleni. Yritän päästä niistä eroon. Olenhan kuninkaan tytär. :)

Psalmit 45:14 "Ylen ihana on kuninkaan tytär sisäkammiossa, kultakudosta on hänen pukunsa."

tiistai 8. toukokuuta 2018

Uni

Ihan oikeasti näyttää siltä, että uni on todella tärkeää.

Olen viime päivinä voinut todella huonosti. Nukkuminen on mennyt huonoksi. En tiedä milloin olen nukkunut enemmän kuin 6 tuntia yhteen menoon - tai yleensä edes tuon 6 tuntia. Heräilen parin tunnin välein. Ja aamulla väsyttää karmeasti ja pitää loikoilla sängyssä vielä aamiaisen jälkeenkin. Niin ja itkua pukkaa joka päivä. Ja on raskas ja kurja olo. Ja lopulta unikaan ei enää illalla tahtonut tulla.

Kunnes eilen illalla päätin, että ensi yönä sitten nukutaan. Niinpä kaivoin Munnin unitabletit esiin ja nappasin puolikkaan. Nukahdin puoli kymmeneltä ja heräsin puoli kuusi!!!!!!!!!!!!! Jee, kuusi tuntia yhtäjaksoista unta. Vessakäynnin jälkeen nukuin vielä pari tuntia. Eikä tarvinnu enää aamiaisen jälkeen mennä takaisin sänkyyn. Olen pukeutunut ja ihan pirteä. Kuvia vaan ette nyt saa, kun en tykkää niistä selfieistä. Jostain syystä ne on niin huonoja nykyään. ;)

Psalmit 127:2 "Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin Hän antaa  ystävilleen heidän nukkuessansa."

torstai 19. huhtikuuta 2018

Kevät on tullut

On tosi ihanaa, kun on kevät. Tuntuu tosi hienolta kävellä tuolla ulkona, kun jalkakäytävätkin (joo on niitä täällä) on siivottu sorasta ja aurinko paistaa. Vaikka ensi viikoksi onkin luvattu kylmempää. Saas nähdä.

Maalahdenjoen jäät on lähdössä.

Tuon kuvan jälkeen alkoi yläjuoksulta tulla jäätä, joka kulki keskellä virtaa. Naapurin "nuori"mies kuvasi sitä. Hän tapaa käydä ulkona tupakalla ja kahvia juomassa ja kuvailee aina välillä samalla.

Olen ollut hieman huonossa kunnossa. Olin varma, että haimatulehdus taas jyllää (mullahan on autoimmuunihaimatulehdus), mutta ei se onneksi ollut sitä. Kyseessä oli lääkärin ja TT-kuvan mukaan ohutsuolen pään limakalvon ärtymistila tai tulehdus. Mutta kipeä olen ollut. Sain kahta kipulääkettä lääkäriltä. Siis reseptit.  En sitä toista vahvempaa hakenut heti ja siinä tein virheen. Kaksi päivää kipuilin ja yritin pärjätä sillä toisella (Litalgin) ja Panadolilla. Mutta eilen oli pakko soittaa välipojalle, että hän hakis sen vahvemmankin (Trampalgin) lääkkeet apteekista mulle. Ja kas kummaa, kun sitä otin, niin kivut ovat ollet poissa. Toki kävellessä ylävatsassa tuntuu jotain. Jopa nukuin ihan ok viime yönä, kun illalla otin vahvempaa kipua taltuttavaa.

Kävin tänään kävelyllä pitkästä aikaa. Siinä kävellessä ja tuntiessani pitkästä aikaa hyvää oloa mietin, miten emme osaisi arvostaa hyviä aikoja ilman niitä huonoja. Mieleeni tuli jälleen kerran yksi vanha laulu, jonka lauloi Ragni Malmsten. Riepumatto. Laitan linkin juutuubiin tähän, jospa joku haluaisi kuunnella. "Jos nuo tummat raidat ottaisimme pois, ei niin kirkkaita nuo vaaleatkaan ois."


Eipä muuta tällä kertaa.

Saarnaaja 1:13 "Ja minä käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa."



maanantai 9. huhtikuuta 2018

Runua ja muuta

Mitähän tästä päivästä tulee?
Mikään ei huvita.
Pitäiskö sitten huvittaa?
Kuka sen tietää?
Ei aina voi tehdä jotain
eikä aina osaa olla tekemättäkään.
Siinäpä se.
Elämä menee menojaan
päivä kerrallaan.


Ajattelin laittaa - ja laitoinkin Pellisen Paavon ja Helvin katraasta kuvan. On otettu joskus 50-luvulla Halmeella, Kortesjärven Pellisen kylässä, metsässä kotimme takana.

Vasemmalta takarivissä: Antti, Kaarina, Esa ja äiti
Edessä: isällä sylissään Helinä ja Tuomo, minä seison vieressä ja Liisa mun vieressä.

Oon aika muttusen näköinen. Mahdoinko olla tommonen aina? Enpä usko. Vaikka nykyään kyllä tiedän, että olen melankolinen luonne. Helposti masentuvaista sorttia. Isäkin oli. Oon kai aika paljon tullut häneen. Äiti oli niiiiiiin positiivinen ja iloinen ihminen. Mutta isän kanssa hänestäkin tuli hieman eristäytynyt. Ei halunnut lähteä oikein minnekään isän kuoleman jälkeen.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------

Naapurin vietnamilainen mies soitti ovikelloa ja antoi mulle puhelimensa. Ja jos oikein ymmärsin - hän ei osaa ruotsia kuin muutaman sanan - niin hän olisi halunnut, että poistan tulleen puhelun, johon hän ei ollut vastannut sekä viestit. En löytänyt paikkaa, mistä poistaa puhelu. Poistin kaikki viestit, mutta en tiedä ymmärsikö hän oikein, kun kysyin saako ne poistaa. Luulin hänen tarkoittavan niitä, mutta hän tarkoitti ilmeisestikin sitä puhelua. Kummallista, ettei löytynyt paikkaa, josta sen olisi voinut poistaa. Hänellä oli vanhan mallinen puhelin, mutta kyllähän mullakin on niitä ollut, joten osasin kyllä sitä käyttää. Kädestä hän kiitti, vaikkei saanut sitä apua, jota etsi. Hän asuu poikansa kanssa, mutta poika ei tainnut olla kotona, kun hän tuli apua pyytämään.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Olen tutustunut kolmeen tämän rapun asukkaaseen - tai oikeastaan neljään, jos lasketaan tämän vietnamilaisen poika mukaan. Heitä on: Ruotsista yksi, nämä vietnamilaiset ja yksi suomenruotsalainen. Tätä suomenruotsalaista olen paljon auttanut. Sitten on vielä kaksi perhettä Bosniasta tässä rapussa. Mutta en tunne yläpuolellani asuvia bosnialaisia. Tällä alueella asuu paljon maahanmuuttajia. Alue on hyvä ja asuntoni tosi hyvin suunniteltu. Täällä on kyllä jotain, mikä häiritsee. Tunkkainen haju, välillä tulee liesituulettimen kautta naapurien ruuanlaitonhajut tänne. Eilen tuli jälleen, sitä ennen ei pitkään aikaan. Parvekkeeni vieressä olevalla parvekkeella käy ukrainalainen nuori nainen tupakalla. Eli olkkarin ikkunaa ei oikein voi pitää auki, ellei halua tupakansavua sisälle. He ovat asuneet täällä toista vuotta. Heillä on kaksi lasta. Tyttö on Hanneksen luokalla ja poika päiväkodissa. 

Pakkasella keittiön ja makkarin ikkunan alaosat on aina ihan märät ja kerran ollut jopa jäässä. Eli ihan niin kuin ennen vanhaan. Talohan on rakennettu 1974 eli vanha on. Niin ja rappukäytävässä on ajoittain todella paha haju. Siivooja käyttää raikastussuihketta! Minä ja joku muukin tapaa laittaa alaoven auki. En tiedä, mistä haju tulee. Jostain asunnostako vai?

Tämän päivän uskonkirjojen päivän sana sopinee tähän.

Sananl. 19:17 "Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja Hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa."

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Aloin lukea kirjaa...

... pitkästä aikaa


Tätä aloin lukea. En ole varmaan pariin vuoteen kyennyt lukemaan yhtään mitään - oikeastaan. Nyt aika tuntuu sopivalta. Tämän kirja on siis kirjoittanut Kinnusen Saara - vaasalainen, eläkkeellä oleva perheasiainneuvottelukeskuksessa työskennellyt terapeutti. Olen hänen luonaan käynyt useita kertoja eri kriisien yhteydessä terapiassa. Kirja sisältää myös tyttäreni kirjeen minulle ja minun vastaukseni hänelle. Jos kiinnostaa, niin lue. On mielenkiintoinen kirja.

Psalmit 139:14-15 " Minä kiitän Sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä."

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Lomaa Yyterissä

Ei, en ottanut yhtään kuvaa, siispä taas kuvatonta tekstiä.
Sain siis Maaseudun Terveys- ja lomahuollolta Omaishoitajien liiton kautta hoidettavansa menettäneille omaishoitajille tarkoitetun viiden päivän loman (täysihoitoineen) Yyterin kylpylässä ihan vaan omakustannushintaan eli 100 euroa koko juttu.

Oli oikein mukavaa. Lomaa isolla L:llä. Olihan siellä vertaistukikeskusteluja joka päivä kaksi kertaa, mutta en oikein kokenut saavani vertaistukea itelleni. Huonetoverini oli mulle hyvä tapaus. Tosin jouduin holhoamaan häntä koko ajan, kun hänellä oli muisti niin huono. Mutta ei se mua haitannut. Kaikkein mukavinta oli mennä valmiiseen pöytään kolme kertaa päivässä ja käydä uimassa tai vesijuoksemassa tai -jumpassa.

Kyllä, kävin vesijuoksussa. En koskaan oo tykänny koko asiasta, mutta nyt oli hyvä ohjaaja ja totesin, että sehän onkin tosi tehokasta liikuntaa. Tehokkaampaa kuin uinti. Hih!

Olin matkalla omalla autolla, joka edellisenä päivänä näytti huonoa tapaa. Eli vitosvaihde ei millään meinannut mennä päälle. Soitin jo Jaakollekin asiasta. Hän totesi, että sitten pitää ajaa nelosella. Rukoilin kuumeisesti illalla ja kas, kun piti ajaa sinne Yyteriin, vaihteet toimivat moitteettomasti. Samoin kotimatkalla. Eli nyt olen jo kotona ja olen purkanut laukutkin. Se oli Matille tosi tärkeää. Eli laukut piti purkaa heti kotiin tultua, vaikka oltais tultu yöllä. Tosin yhden kerran sanoin, kun tulimme yöllä kotiin, että puretaan laukut vasta aamulla. Ja se onnistui! Nyt Matin ei tarvi enää laukkuja purkaa. Hän ylistelee Herraa korkeuksissa - tai missä se paikka nyt sitten onkaan.

Psalmit 103:1-2 "Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki, mitä minussa on, Hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa Minun sieluni. äläkä unhota, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt,..."

Ruskeaa vettä

Tekis niin mieli keittää sitä omaa maitokahvia, kun vihdoinkin voin tehdä sen joka päivä ilman seuraamuksia mahassa. Mutta, mutta, vesi on i...