maanantai 19. helmikuuta 2018

Hyväksyminen alkakoon!

Taitaapi olla niin, että tilanteeni hyväksyminen on alkanut. Viime viikolla eräänä päivänä totesin itsekseni, että voihan sitä yksinkin elää! En ole oikeastaan ymmärtänyt, miten kovasti Matin kuolema minuun sattui. On ollut niin paljon muuta vaikeaa ajateltavaa. Tästä on hyvä lähteä etenemään. Olen muuten aloittanut pitkään masennuskauteeni - nelisen vuotta - mielialalääkityksen. Saa nähdä onko siitä apua. Toivottavasti!

Vaikka Maalahti asuinpaikkana on vielä vieras, tykkään asunnostani. Tässä on hyvän kokoiset huoneet. Talo on rakennettu vuonna 1974, jolloin vielä tehtiin kunnon kokoisia huoneita. Keittiökin on ihan ok. Tässä kuvat joka huoneesta

Keittiö on ihan oikea eikä vain pieni komero!

Makkarissa tätä kirjoittelen.

Olkkari onkin sitten iso, tässä ei näy etuosa, joka vielä jatkuu.

Olenkin ajatellut, että sellainen tupakeittiö olisi oikein kiva. Kun tässä olkkarissa tulee oltua niin vähän. Iltaisin vain siinä istuskelen tv:tä katsoessani, en oikeastaan muuten.

Niin ja tuolla ikkunan takanahan on sitten pieni parveke. Ihan riittävä mulle.

Nyt mulla on ruoka tulossa. Jauhelihapihvejä uunissa timjamilla ryyditettyinä. Ja porkkanoita öljy-hunaja- mausteseoksessa hellalla kattilassa. Taidan käydä heittämässä sinne joukkoon keitetyt perunatkin. Niin siinä lienee sitten koko ateria.

1.Tim. 6:6-8 "Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä emmem ole maailmaan mitään tuoneet, emme myöskään voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin"

torstai 1. helmikuuta 2018

Sekalaista



Oli ihan pakko laittaa tämä kuva. Löysin sen vasta pakastimesta. Siinä on sisällä mustaviinimarjoja. Teippaus on Matin käsialaa - hänen huumoriaan. Ihana!

Yritin epätoivoisesti tallentaa puhelimesta toistakin kuvaa, mutta se ei monista yrityksistä huolimatta onnistunut. Toissasyksynä ihanat laihialaiset ystävät keräsivät meille puolukoita, kun me ei enää päästy metsään. Tai olisinhan minä päässyt, muttei Matti. Hän oli kova puolukoiden ja vattujen kerääjä. Niin, päätin laittaa toisen pakastimen pois päältä ja piti sieltä saada pakastetut puolukat pois eivätkä mahtuneet keittiössä olevaan pakastimeen kaikki. Niinpä päätin keittää sosetta. Jätin kattilan vahtimatta joksikin aikaa ja tulin koneelle. Kun palasin keittiöön, oli suuri osa soseesta hellalla. Ei kyllä naurattanut. Kauhalla kyllä otin siitä suuren osan talteen ja lisäsin soseeseen, loput piti pyyhkiä pois.

Olen tässä mietiskellyt tätä yksinäistä elämääni. Olen tulossa sellaiseen johtopäätökseen, että yksinkin voi elää. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Olen yrittänyt ajatella nyt enemmän niitä hyviä puolia. Saa tehdä mitä haluaa ja silloin, kun haluaa. Saa piereskellä ihan rauhassa - ei tarvi mennä vessaan tekemään sitä. Siinä ne sitten taisivatkin olla - ne hyvät puolet. Mutta tätä tilannettahan en voi muuttaa, joten parempi on vaan hyväksyä se. Ja sitä yritän.

En nyt muuta osaa kirjoitella. Hyvää kevään odotusta vaan kaikille lukijoille!

Hoosea 6:1-3 "Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä Hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, Hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät. Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä Hän meidät herättää, ja me saamme elää Hänen edessänsä. Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: Hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, Hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan."

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Odotusta ja rahan menoa kaupungissa

Mun rannekello pysähtyi viime viikonloppuna. Heti arvelin patterin loppuneen. Kun naamassa mainitsin, että täytynee lähteä sen takia käymään Vaasassa tai Laihialla, niin yksi petolahtelainen ystävä totesi, että kyllä Maalahdessakin eräässä video- yms liikkeessä vaihdetaan kelloon patteri. No minä sinne heti maanantaina. Mutta, mutta, ei se käynytkään noin vain. Mies käänteli vähän aikaa kelloa kädessään ja totesi, että kupera lasi. Ei meillä ole työkaluja patterin vaihtoon. 😒

Siispä piti odotella keskiviikkoon, kun oli asiaa kaupunkiin - enemmänkin asioita. Ensin ajoin Kivihakaan asioille ja kun siellä näkyi olevan Kultajousen liike, niin sinne sitten. Menin liikkeeseen ja mua ennen oli nuori naisasiakas, jolla oli kolme asiaa. Niissä tuntui menevän niin kauan, etten jaksanut odotella, vaan sanoin palaavani myöhemmin. Menin GW-centerissä olevaan kahvilaan ja tilasin laskiaispullan ja teen. Käväisin myös KappAhlissa ja käteeni tarttui neule kahdellakympillä. En yleensä tee semmosia heräteostoksia, mutta, mutta....

Sitten uudelleen Kultajouseen. Siellä myyjä katseli kelloani ja totesi, että on niin vaikea avata, että pitänee kellosepälle mennä. Toki olisin sinnekin voinut jättää, mutta odotusaika olisi ollut yli viikon. Hän myös totesi, että Leijona-merkkiset kellot on yleensä vaikeita.

Noh, kun olin käynyt pankkiasioilla - meidän pankin konttoria ei ole Maalahdessa, mutta Laihialla on 😊, siellä piti odottaa, kun oli kaksi asiakasta ennen mua. Parkkeerauksesta piti maksaa euro ja aikaa jäi vähän käyttämättäkin. Eihän sitä etukäteen tiedä, miten kauan asian hoitaminen kestää. Sitten ajoin Hoviseppiin ja maksoin taas parkkeerauksesta. Siellä kello otettiin vastaan ja sanottiin odotusajan olevan yli viikon. Sanoin vain, että en ole vaasalainen, että olisiko mahdollista saada se heti? Se kävi. Kesti viitisen minuuttia, kun patteri oli vaihdettu ja kello kävi taas.

Nyt mulla on käyvä kello ranteessa ja olo on kuin ennenvanhaan.

Jesaja 38:8 "... katso, minä annan aurinkokellon varjon siirtyä takaisin kymmenen astetta, jotka se jo on auringon mukana laskeutunut Aahaan aurinkokellossa." Ja aurinko siirtyi aurinkokellossa takaisin kymmenen astetta, jotka se jo oli laskeutunut."

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Vuosi 2017 meni jo

Vanha vuosi vaipui hautaan riemuineen ja murheineen.....
Ja uusi 2018 tuli tilalle. Ajattelin laittaa kuvia viime vuoden tapahtumista, mutta mutta, eivät olleet niin vain löydettävissä. Tässä nyt kuitenkin muutama:

Rakas Mattini

Näin siinä sitten kävi...

Muistokirjoitus Ristin Voitto -lehdessä

Tämäkin piti tehdä

Sitten tuli muutto Maalahteen

...ja tapaturma, nilkka murtui

 Leikkauksen ja kipsin poiston jälkeen

Siinähän niitä muutamia tapahtumia viime vuodelta on kuvina. Ovat kaiketi olleet täällä blogissa ennenkin, mutta nyt koosteena.

Maalahdessa asun edelleenkin. Yksinäistä vaan pakkaa olemaan. Paljon on päiviä, jolloin olen aivan yksin, käyn ehkä kävelyllä, mutta muuta kontaktia ei sitten olekaan, eikä usein sillä kävelylläkään. Mutta aika aikaa kutakin..... kuten vanha kansa tapasi sanoa.


Psalmit 132:13-14 "Sillä Herra on valinnut Siionin, halunnut sen asunnoksensa: 'Tämä on minun leposijani iankaikkisesti; tässä minä asun, sillä tänne on minun haluni ollut.'"


lauantai 6. tammikuuta 2018

Ahkera päivä

Tänään olen ollut ahkera. Imuroin ja pesin lattioita eli siivosin ja vaihdoin lakanat. Nyt tuntuu pyykkikone olevan valmis lakanoiden pesun kanssa. Eli kuivamaan vaan.

Aika kummallista, miten sitä hikoaa paljon enemmän siivotessa nyt kuin nuorempana. Hih! Hiki suorastaan virtaa kasvoilla. Onneksi on saunaan aika neljältä. Jos se nyt on silloin vielä lämmin! Kaksi kertaa on käynyt niin, että saunassa on ollut vähän yli 30 astetta lämmintä, kun olen sinne mennyt. Olen ollut päivän ensimmäinen saunoja - kuten tänäänkin. Laitoin kyllä varauslistaan toivomuksen, että olisi lämmintä. Toivossa on hyvä elää. Näinhän se lapamatokin sanoi. Toisella kerralla, jolloin mennessäni saunaan, siellä oli 39 astetta lämmintä, lähdin pois ja odotin tunnin ja menin uudelleen. Silloin oli melkein ok. Onneksi seuraava tunti oli varaamatta, muuten en sitä olisi voinut tehdä.

Huomenna menen esikoisen luokse mm. syömään ja olemaan. Tänään on loppiainen ja siivosin joulun pois eilen. Yksi tavara jäi. Aina jotain jää, vaikka miten yrittää tarkistaa joka huoneen. Mutta ei se haittaa, laatikot ovat tuossa sisävarastossa, joten on helppo sinne laittaa. Mietinnässä on ollut, että vienkö joulutavarat ulkovarastoon vai annanko olla täällä sisällä. Saa nähdä, miten käy.

Sananlaskut 12:27 "Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara."




maanantai 1. tammikuuta 2018

2018 eka postaus

Olenpahan minä ollut laiska kirjoittamaan viime vuonna. Toisaalta vuosi oli niin täynnä vaikeita ja jotenkin traumatisoiviakin tapahtumia. Mutta näillähän sitä vaan on mentävä, kun muuta ei ole annettu.

En oikein tiedä, mitä kirjoittaisin. Kun aamulla leivoin, niin tuli mieleen asioita, joita haluaisin kirjoittaa, mutta mutta - en muista niitä enää. Aika kummallista. Enkä kuitenkaan koe, että mulla mitään muistisairautta olis. Ennemminkin neurologisia muistiaukkoja. Niitähän on.

Ajattelin lisätä joitain kuvia ja hoksasin, että puhelimestakin voi tänne lisätä. Mutta ei siellä ollut semmosta, jota lisäisin. Eli saatta jälleen vaan tekstiä, vaikka vanhan sanonnan mukaan yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Kummallista vaan, että se näyttää puhelimessa olevan kuvia, joita siellä ei todellakaan enää ole. Höh!

Olet jo varmaankin huomannut, ettei mulla oikein ole sellaista asiaa, mitä viitsisin kirjoittaa tänne. 😆

Ehkä voisin jonkun sanan sanoa yksinäisyydestä. Se on sekä negatiivista että positiivista. On vaikeaa olla näin paljon yksin, kun ei koskaan ennen elämässään ole elänyt yksin. Toisaalta tähän on jo sen verran tottunut, että voisi olla vaikeaa, jos aina olis joku muukin läsnä. Illat on vaikeimpia. Istun ja surffailen tv-kanavilla. Eikä sieltäkään läheskään aina tule sellaista, mitä viittis kattoa. Eniten katselen kait Taivas-tv7:aa. Niin ja sit Ylen ykköstä. Joskus joku leffa alkaa kiinnostaa esim. Herolla. Niin ja joitain ihmedokumentteja eli kadonneitten etsintää ja lentoturmatutkintaa.
Paljon on ollut mietinnässä, missä oikein on mun paikka. Ehkäpä se nyt on tässä, kun ei muutakaan ole tullut esiin.

Tärkeintä on kai odottaa, milloin kello lähenee yhdeksää ja voi ruveta kattelemaan sänkyyn päin.

Saarnaaja 11:8 "Niin, jos ihminen elää vuosia paljonkin, iloitkoon hän niistä kaikista, mutta muistakoon pimeitä päiviä, sillä niitä tulee paljon."




sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Ei menny niinku Strömsössä...

Elämä on todellakin ihmeellistä. Eilen mulla oli saunavuoro klo 17 - 18 ja kun tulin saunaan, siellä oli lämpöä noin + 30 astetta. Lienee sauna laitettu liian myöhään päälle - tai sitten kiuas oli rikki. Äsken kävin kirjoittamassa saunan varauslistaan asiasta. Toivon samalla, että ensi viikolla tilanne olisi parempi. Aikaisemmin ei ole ollut tällaista. Kyllähän virheitä sattuu meille kaikille.

Noh samalla tein erään huomion. Edelläni meni nuori nainen valkoisesta ovesta ja minähän kurkkasin sinne myös. Siellä oli kylmäkomeroita. Asiasta ei mulle ole sanottu, kun tänne muutin. Oli myös tyhjiä komeroita. Viime syksynähän en tietenkään olisi voinut mitään säilöäkään, kun oli tuo nilkka murtunut. Mutta jos tässä asun, aion kyllä ensi syksynä tehdä toisin. Voisin keittää mehua ja tehdä säilökkeitä. Tosin mun maha ei kestä etikkaa, mutta jos lasten perheitä varten. Katsotaan, mikä tilanne on ensi syksynä.

Luukkaan evankeliumi 3:11 "Hän vastasi ja sanoi heille: 'Jolla on kaksi ihokasta antakoon toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, tehköön samoin.'

Hyväksyminen alkakoon!

Taitaapi olla niin, että tilanteeni hyväksyminen on alkanut. Viime viikolla eräänä päivänä totesin itsekseni, että voihan sitä yksinkin elää...