Turinaa

Vaihdoin keittiöön vaihteeksi ikkunaverhot. Vaikka edellisistäkin tykkään paljon, vaihtelu virkistää.

Meillä on viikon ollut esikoisen perheen kaksi melko pientä koiraa hoidossa. Paljonhan ne muuttavat elämänrytmiä. Kaikki matot on pois lattialta - lukuunottamatta kamareja, johin koirilla ei ole asiaa, paitsi täällä saavat olla silloin, kun täällä on joku. Ensimmäinen homma aamulla on viedä ne pissalle. Ja ulkoilutus muutaman kerran päivässä. Onneksi naapurin tytöt ovat ihastuneet niihin ja tulevat välillä hakemaan niitä ulos. Kotonaan koirat saava olla vapaasti, kun asuvat niin luonnon helmassa. Eivätkä ne siellä edes karkaa. Täällä pari kertaa nuorempi Pöpi on livahtanut oven raosta ulos, mutta kun menee perään Fanny hihnassa, tulee Pöpikin kiltisti takaisin. Fanny jos lähtee yksin ulos, niin se tulee aina huutamalla takaisin. Sillä on maailman ihanin koiraluonne. Pöpi on vielä teini-iässä kuten miniä sanoo ja se on sellainen pössöö, hyppii ja huohottaa kaiken aikaa ja kiusaa Fannya.

Tänään kävi valokuvaaja ottamassa meistä kuvia Vuokratalot-yhtiön esitteeseen ja muuhun mainontaan. Kuvaaja halusi välttämättä koirat mukaan kuviin, vaikka kerrottiin, etteivät ne vakisti täällä asu. Harmittaa vaan, kun olkkarikin oli ilman mattoa. Se matto tosin on pesulassa.

On vaikeaa huomata itsessään sellaista, mitä ei ole ennen nähnyt eikä tunnustanut, jos joku on sellaista ehdottanut. Minäkö muka tuollainen? En ikinä! Mutta mitä teet, kun keskusteluissa yhtäkkiä huomaatkin, että just sellainenhan minä oon. :(  Ei oo kivaa myöntää itsessään sellaista, mitä ei halua olevan. Pakko ryhtyä muutoshommiin. Se tosin on vaikeaa ja pitkällistä - saa nähdä riittääkö siihen ikä.

Muuten, vain Laihialla voi nähdä tällaista

Merkki jalankulku- ja pyörätiestä ja kas vain, tie päättyy kymmenen metrinä päässä. Ei ollut varaa rakentaa pitempää. Tämä ihme on tuossa meidän vieressä olevalla asuntoalueella. Hauska juttu!

Kesä on ollut työn täyteinen. Paljon on ollut hommaa: lastenlasten hoitoa, vieraita, koiria yms. Jotkut sanovat, että on ollut pitkä kesä, mun mielestä se on ollut lyhyt. Syksy tuli yhtäkkiä just, kun rupes olemaan vähän enemmän aikaa itselle.

Kotimiehen jalka on ollut kipeä viisi kuukautta. Lääkäröity on ja saatu kortisonipiikkiäkin sekä lähete fysioon, jossa käyty 10 kertaa - tai siis hän on käynyt, en minä. Akillesjänteen tulehduksena sitä on hoidettu. Koko ajan olen sanonut, ettei se sitä oo. Tai ainakin puolet ajasta. :)  Tässä päivänä muutamana pyysin häntä ottamaan yhteyttä tk:een ja pyytämään labroja, että nähtäisiin missä tilassa munuaisvaiva on. Lääkäri oli laittanut myös kihtikokeen ja kas, ne arvot olivat tosi korkealla. Kihtihän on häntä vaivannut jo vuosia ja lääkitystä siihen menee koko ajan, sillä se vahvistaa myös munuaisia. Nyt kotimies lisäsi tätä lääkitystä ja mitä tapahtuikaan? Kivut jalassa rupesivat lievittymään. Lieneekö sittenkin koko ajan ollut kyse kihdistä? Kysyn vaan! Naapurin asukkaalla on myös nilkka ollut kipeä monta kuukautta ja hän on juossut sen kanssa lääkärissä eikä mitään syytä kivulle ole löytynyt. Sanoin, että pyytää hänkin otattamaan tämän kihtikokeen. Jospa vaikka!!! Saas nähdä.

Mutta mennään nyt näillä eteenpäin.

Ilmestyskirja 21:1 "Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole."

Helsingin matka

Käväisin pienellä matkalla tyttären luona Helsingissä. Kun en nyt jaksa kirjoittaa - vaikka olishan sitä asiantynkääkin - niin tehdäänpä tällainen kuvakavalkadi

Tyttären kissa Quentin on vielä pentu ja jäänyt äitinsä hylkimäksi. Imemistarve on jäänyt vajaaksi ja kissalla oli tapana yöllä tulla etsimään hiusten joukosta nisää. Jos löysi korvannipukan - yleensä peitin sen peitolla - niin sitäpä imeskelemään samoin se imi sormenpäätä. Tässä tytär yrittää syöttää maitoa tuttipullosta.

Käytiin Tove Janssonin näyttelyssä Ateneumissa.

Yksinkertainen on kaunista. Asunnon lähellä on Hakaniemen halli, josta haimme graavia lohta ja siikaa sekä uusia perunoita ja maissia. Lisäksi munaa ja maustettua ranskankermaa. Nam.

Käytiin kappelissa makealla levioksella. Olihan siellä hienot lamput. Välillä ulkona tuli vettä kuin aisaa ja aivan maahan asti kuten äidilläni oli tapana sanoa.

Kauppatorin reunalla on tuo kuuluisa pissaava poikapatsas. Minusta aika söpö ja sympaattinen. Mutta kylmä oli tuuli

Helsingin rautatieasemalle oli ilmestynyt komeat istutukset.

Junamatka kului ristikoita ratkoen. Vähän ennen Seinäjokea veturista lähti virta karkuteille eikä sitä löytynyt. Piti odotella uutta veturia ja kun sen avulla matkaa oli taitettu vähän aikaa, pysähdyttiin taas. Vanhan veturin jarrut olivat lyöneet päälle ja ne jouduttiin irrottamaan. Lopulta päästiin Seinäjoelle noin 2,5 tuntia aikataulusta jäljessä. 

Siitä matka jatkui bussilla Vaasaa kohti. Minä jäin tien varteen Laihialla ja kävelin kotiin runsaan kilometrin sateessa 12 kilon kassien ja sateenvarjon kera. Ilmankos oli niska seuraavana päivänä kipeä. Mutta matkalla on mukava olla!

Psalmit 127:1 "Matkalaulu: Salomon virsi. Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.

Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa."

Reissun päällä

Päätettiin me eläkeläisetkin pitää vähän lomaa. Onkin ollut työntäyteinen kesä. Mutta niin antoisa. Onhan syntynyt uusi, ihana ihmistaimi, Wilma Elvira. Mulla sydän taas kerran joutui koetukselle, kun sain tämän ihanuuden nähdä eka kerran ja pitää sylissä. Ei sitä vaan jaksanut muistaa, miten pienestä ihminen alkaa tämän maallisen elämän.

Niin siitä lomasta. En oo saanu Munnista irti juuta ei jaata, että mennäänkö ja jos niin minne päin. Nåh, aikanaan sekin sitten selvisi. Päätettiin käydä Munnin tyttären perheen luona tuolla naapurimaassa. Vaasasta yli Uumajaan ja siitä eteenpäin. Eka yö oltiin vankilassa - ihan kirjaimellisesti.

Olihan raskas sellin ovi

Yleisnäkymää vankilasta

Sellin ainut kiinteä peti, mulla oli lisäsänky

Olenhan minä toki ennenkin vankilassa käynyt - ja useastikin - vankilalähetin ominaisuudessa Vaasan lääninvankilassa. Tämä toki oli hotelliksi muutettu vankila.

Uumajassa oli tosi hienot kukka-asetelmat.

Vaasan ystävyyskaupunki

Hiljainen mies

Uumajasta ajoimme Höga kustenin eli Korkearannikon kautta Sollefteåån, jossa Katriina asuu. Yhtenä päivänä kävimme paikallisessa maauimalassa ja se oli mahtavaa.Uin kilometrin kahdessa erässä.

Siskot eivät hyväksyneet, että olisin täällä heittänyt talviturkin, siispä oli pakko mennä illalla Ångermanälveniin kastautumaan

Sinne se meni - talviturkki

Kahden yön jälkeen lähdimme ajelemaan Keski-Ruotsia kohti. Aika pian tuli kyltti, jossa luki Lappland. Lappi alkaa naapurissa paljon alempana kuin meillä. Maisemat oli aivan henkeäsalpaavan hienoja, tässä pari esimerkkiä, tosin korkeuseroja ei kuvassa nää.

Ajettiin Åselen kautta Vilhelminaan, johon ihastuin ikihyviksi. Sinne haluan mennä uudelleen. Asuimme Kyrkstadissa, joka koostuu vanhoista rakennuksista - vanhimmat rakennettu 1700-luvulla - jotka nyt ovat vierasmajakäytössä. Ne on aikoinaan rakennettu perheiden yöpymistä varten kirkko- ja markkinareissuilla. Talot omistivat niistä huoneita. Jossain vaiheessa toinen puoli rakennuksista paloi perustuksia myöten ja rakennettiin uudelleen. Onneksi on ymmärretty säilyttää nämä ihanat rakennukset.

Näkymä Kyrkstadista

Yksi talo em. paikassa

Tässä talossa vietimme yhden yön

Vilhelmina on tosi viehättävä kaupunki kahden järven välissä. Kun lähdetään Kyrkstadista, joka muuten nykyään on kaupungin omistuksessa, keskustaa kohti, on matkalla tällainen näkymä

Vilhelminassa vietetyn yön jälkeen ajoimme Bjurholmenin ja Lyckselen kautta Uumajaan ja laivaan, joka toi meidät Vaasaan. Kotiuduimme puolenyön jälkeen, koska laiva oli sekä lähdössä että tulosatamassa purkauksessa puoli tuntia myöhässä teknisten ongelmien vuoksi. Jokin ulosajoportti ei meinannut toimia. Kun ajoimme vihdoin laivasta ulos, oli vastassa pari paloautoa - varuiksi. Onneksi kaikki meni hyvin.

Pakko todeta, että "borta bra men hemma bäst", kuten jo koulussa opittiin.

Jesaja 55:12 "Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä."