Israelin nettipäiväkirja kansissa

Nyt se on sitten totta. Israelissa kirjoittamamme nettipäiväkirja kommenteineen on tulostettu ja laitettu kansiin. Tosin vain ohueen kansioon. Illalla maattiin isoM:n kera sängyssä ja mä luin sitä 12:een yöllä. Ei päästy aivan puoleenväliinkään. Mutta hauskaa oli. Miksiköhän elämä täällä kotona ei ole ollenkaan yhtä hauskaa kuin siellä kaukana? Eikä tuo Munnikaan ole yhtä mukava kaveri täällä kuin siellä. Höh.

Kiva muistella sitä aikaa. Vaikka sieltä paljon muistaakin, eivät kaikki pienet asiat ole pysyneet tallella muistilokeroissa.

Kirjoitin naamakirjaan, että jos viisi ihmistä tykkää viestistäni, lupaan kirjoittaa loppuviikon vain ruåttiksi. Ja tietenkin ne sen aiheutti, mutta tänne taidan kirjoitella vain tätä tutumpaa kieltä.

Pitäis ruveta kokoamaan koulutusmateriaalia syksyksi. Lupasin ja itse asiassa ite ehdotinkin, että pitäisin sellaisen pikkukoulutuksen seurakunnassa vapaaehtoistyöstä, lähinnä ystäväpalvelusta. Nyt sitten on pupu pöksyissä, kun pitäis ryhtyä aineistoa keräämään. Mutta kyllä se onnistuu, pyysin jo nykyistä ystäväpalvelun vetäjää kaveriksi.

Eipäs sitten muuta tällä erää!

Yökylää ja retkeilyä

Nelly halusi tulla yökylään eikähän meillä sitä vastaan mitään ollut. Illalla saunottiin. Minä istuin saunan lauteilla ja Nelly ammeessa lattialla vaahtokylvyssä. Kun Munni tuli sisään, Nelly katseli sitä mietteliäänä ja tuumasi sitten: "Munnilla on iso pää!" Lasten suusta ja niin edelleen. Naurattihan meitä. Yö nukuttiin kaikki samassa sängyssä, minä välillä jalkopäässä, mutta aika hyvin se meni.

Aamupuuron jälkeen lähdettiin ulos pienelle tutkimusmatkalle.

Leppäkertussa piti tietenkin kiikkua

Sitten ihmeteltiin vanhassa kannossa kasvavaa kääpää

Rentukat olivat parhaimmillaan kukassa

Sitten lähdettiin oikealle retkelle eväitten kanssa. Mentiin parin kilometrin päähän hienoon taukopaikkaa Fjärdskäretiin

Siellä leikittiin liukumäessä

Kiivettiin näkötorniin, mutta pituus ei aivan riittänyt...

näihin maisemiin. Siinä sai isu hieman auttaa

Sitten Munni sytytti tulen grilliin ja

makkara maistui

Lopuksi

haettiin jätsi Bernystä, jossa oli paljon porukka sekä baarin että ravintolan puolella

Mutta aivan lopuksi ajettiin kalakauppaan Fjärdskäretin kalasatamaan ja ostettiin savusilakoita. Oli tosi paljon ihmisiä samalla asialla. Maksoivat 6 euroa kilo. Savusiika oli 12 egee ja tuoreet silakat 2 e. Kannattaa hakea sieltä tuoreet kalat sunnuntaisin. Me nähtiin, kun kalastusvene oli nostamassa verkkoja ja sieltä suoraan purjehti satamaan niitä myymään.

Nyt sitten viimeisten poronlihapalojen kimppuun, kun välipoika perheineen tulee hakemaan typykkää ja saavat samalla hieman myöhäisen lounaan tai aikaisen päivällisen. Saa valita!

Israelin blogikirjoitukset kansiin

Sain just äsken valmiiksi kopioimalla ja liimamalla (niille, jotka eivät sitä ole tehneet, kerrottakoon, että ei siis oikealla liimalla, vaan tekstinkäsittely toita-toiminnolla ) siirretyt tekstit ja kuvat Israelin vapaaehtoistyön ajan blogikirjoituksista word-dokumenttiin. Tuli 138 sivua!!! Täytynee tulostuttaa ne jossain muualla, menee muuten tulostimesta kaikki värit, jos riittävätkään.

Olen iltaleski. IsoM lähti Nurmoohin.

Kurkkutautia ja kuumetta

Siis ei mulla, vaan tyttärellä. Lähdin aamulla viemään häntä seitsemäksi keskussairaalan laboratorioon kokeisiin. Tulokset luvattiin tunnin päästä. Iina soitteli sinne kymmenestä lähtien noin tunnin välein ja kun oli kolmannen kerran soittanut eikä vieläkään tuloksia löytynyt, minä otin ja kaivoin netistä sairaalan labran numeron ja soitin sinne. Sattui niin somasti, että puhelimeen vastasi sama labranhoitaja, joka oli aamulla kokeen ottanut. Hän sitten selvitteli, niin testaukseen ei ollut tullut lainkaan hänen ottamiaan kokeita!!!!! No ne löytyivät kylmäkaapista jostain ja sitten vain oli sanottu, ettei oltu ehditty niitä hakea. No oli syy mikä tahansa, tulokset luvattiin puolen tunnin päästä, mutta saatiin noin tunnin päästä. Huhhuh.

Ja tyttö on tosi kipeä. Kuumetta oli illalla vähää vaille 39 ja nyt aamupäivällä 38 ja kurkku niin kipeä, että puhuminenkin sattuu. No, tulos oli negatiivinen, mutta en tiedä mikä tulos. Oliko se kurkkutulehdus vai rauhaskuumetulos. Huomenna tulee viljely, joten kait se sitten oli se angiinakoe, koska rauhaskuume on virustauti. Tytön on nyt vain pakko pärjäillä huomiseen ainakin särkylääkkeillä. Voi rassua.

Samalla, kun olin kaupungissa, kävin hakemassa vähän perennoja, jotka nyt olen istuttanut. Ostin myös yrttien ja salaattien siemeniä, mutta niitä en vielä laita maahan, koskapa heitin taimikankaan roskiin viime viikolla.  Ja on luvattu kylmempää. Sipulit silti tökkäilin maahan. Ja valkosipulit on jo yli 10 cm mittaisia. Ovat ainakin kaksi vuotta sitten istutettuja. Olen käyttänyt vain varret, joten sipulit ovat aina jääneet syksyllä maahan.

Niin ja viikolla käännettiin vuorotellen isoM:n kera tuo pieni vihannesmaatilkku ja tänään muodostelin sinne penkit, joten puuttuu enää siementen sirottelu.

Eiköhän se siitä. Nyt on tosi hiki. Ei kait sitten tarvi lähteä lenkille, kun on harrastanut tuota hyötyliikuntaa.

Eilinen kello kolmen tee parvekkeella

 

Rukoushuoneen siivousta ynnä muuta

Aamulla yhdeksäksi ruksalle siivoustalkoisiin. Mun oli määrä olla yhtenä työnjakajan. Hieman jännitti mahtaako tulla porukkaa, kun oli niin hieno ilma, mutta se pelko oli turha. Ihmiset olivat alttiita ja saapuivat joukolla. Mukana oli vanhoja, keski-ikäisiä. nuoria aikuisia, nuoria ja lapsia. Miehiä ja naisia. Suomalaisia ja maahanmuuttajia. Hyvä me!

Mun oli määrä olla yhtenä työnjakajana ja hyvinhän se meni. Mun luonteella kun ei anneta toiselle huonoa hommaa, niin ite sitten pesin vessat . Nyt, kun tämän tässä tunnustan, ei siitä taivaassa tule mulle mitään kunniaa! Hih. Ette usko, miten hiki virtaili hienolla hipiälläni. Siinä kastui useampikin käsipyyhe. Olin pukeutunut lantiolle asti ulottuvaan hihattomaan paitaan ja Marimekon pitkähihaiseen sellaiseen. Tuo hihaton paika pyrki pituudestaan huolimatta kerääntymään makkaroiksi vyötärölle, niin että napa näkyi. Oli siis muiden mielenrauhaa ajatellen piilotettava helma housujen kauluksen alle.

Viisi tuntia, kun olin huhkinut, katosin takavasemmalle. Osa jäi vielä lopettelemaan hommiaan. No ei se koko viisi tuntia siellä vessassa mennyt, ehdin kyllä muutakin soosata: pestä lattioita, pyyhkiä pintoja toimistossa, siivoilla Arin kanssa toimiston kaappeja ja siinä sivussa heitellä paljon turhaa roinaa sieltä roskiin. Mitähän mahtaa toimiston käyttäjäAnja tuumata, kun maanantaina tulee työpaikalleen. Toivottavasti ei ammu meitä. Mutta se lienee hieman liioiteltu pelko, mehän ollaan uskovaisia.

Kun sitten katosin sinne takavasemmalle ja istahdin autooni, näytti lämpömittari +28,5 selsiusta - siis C-astetta. Eikä se siitä alentunut, vaikka lähdin liikkeelle. Siinä hikisenä ajaessani siunasin mielessäni auton ilmastointia. Mutta antakaahan olla, kun lähestyin Alskatia ja Lepikon leirikeskusta, rupesi lämpömittarin lukemat laskemaan: 21,5 - 21 - 20 - 19 - 18.5 - ja pysähtyi 18:aan. Kymmenen astetta kylmempää kuin viidentoista kilometrin päässä kaupungissa. Pah! Harmittaa asua näin pohjoisessa.

Vaikka toisaalta eilen, kun pyöräilin sellaiset kahdeksisentoista kilometriä tuonne Raippaluotoon, niin ihastelin noita maisemia tuolla sillalla kävellessäni. Ai että miksikö en polkenut siltaa ylös? Poljinhan kyllä menomatkalla, mutta tulomatkalla oli vastatuuli, olin väsynyt eikä yksikään auto antanut yhtään peesiä, kun tulivat vastaan eikä samaan suuntaan kuin minä. Menomatkalla oikein huomasin, miten peesi antoi vauhtia, kun isot autot hurahtivat takaapäin ohitseni. Raippaluodossa pysähdyin tankkaamaan vettä mukanani olleesta pullosta. Ihan ehtaa Mustasaaren vesilaitoksen toimittamaa sellaista. Niin ja ennen uutta sillan ylitystä, söin banaaninkin. Silti en jaksanut polkea mäkeä yhtään. Ja kun laskettelin siltaa alas tulomatkalla, ei vauhti noussut paljonkaan. Siispä se vastatuuli oli minua vastaan, vaikka tuulimittarin lukemat näyttivät vain vaivaiset 6 m/s. Oikeasti se oli varmasti paljon enemmän.

Nyt on grillattu lihapuikkoja, jotka nautimme kokoamani salaatin kera. Maha on niin täynnä kuin Turusen pyssy. Ei se varmaan se Turunen ollut, joka kidnappasi sen raharikkaan tyttären ja piti sitä oliko se nyt jopa kolme viikkoa kerrostaloasuntoon rakentamassaan pimeässä "majassa".

Nelly ja Hannes olivat meillä eilen, kun vanhemmat olivat ruokaostoksilla. En tosin tiedä mahtoivatko ostaa jotain muutakin. Nelly rakastaa Soihdut sammuu -laulua ja sitä piti ryhtyä soittamaan. Ja jokaisen käteen jokin musisointiväline: helistin, tamburiini tai riiseillä täytetty purkki. Jokaiselle riitti omansa. Ja sitten hypittiin pöydän ympäri ja helisteltiin soittimia. Ja kun laulu loppui, Hanneskin viittoisi kovaäänisen suuhtaan ja sanoi: "ööh, ööh.." Hannes näyttääkin olevan kiinnostuneempi noin yleisesti musiikista kuin Nelly, joka taas rakastaa kirjoja. Hannes ryhtyi myöhemmin tanssimaan yksikseen, vaikkei musiikkiakaan enää ollut.

No tässäpä tätä paasausta nyt oli, jos jaksoitte tänne saakka lukea.

p.s. lueskelin muuten tässä eräänä lähimenneisyyden päivänä Israelissa kirjoittamiani blogikirjoituksia ja voi, kun tuntui mahtavalta, kun muistot palautuivat tuoreina mieleen. Olen jo pitkään ajatellut, että tulostan ne sieltä järjestyksessä ja sidon vihoksi. Sitä on sitten mukava lukea. Täällä blogissa niitä on niin tyhmä lukea, kun vanhin teksti on viimeisenä.

Sadekeskiviikko

Istuskelen täällä seurakunnan toimistossa ja odottelen, että kello tulee kymmenen. Ai miksikö? No siksi, että silloin aukeavat kaupat.

Muuten asiasta toiseen. Sain pari päivää sitten uuden näppäimistön tähän läppäriin ja nyt toimii hyvin. Minä jo olin aivan hermoromahduksen partaalla, kun oli kulunut pari kuukautta siitä, kun otin yhteyttä myyjään ja luvattiin tilata uusi näppis. Välillä jo kerran soittelin ja kyselinkin, mitä asialle mahtaa kuulua. Silloin vain rauhoiteltiin, että kyllä he soittavat, kun se tulee.

No, minä lopulta heitin meilin sinne ja silloin alkoi tapahtua. Sieltä soitettiin, että huolto oli kyllä tehnyt näppistilauksen, mutta se oli seuraavalta portaalta jäänyt tilaamatta. Heh heh... toimitusaika on kuulemma 3 päivää. Ja mä odottelin pari kuukautta. Mutta hyvää kannatti tässäkin tapauksessa odottaa. Näppis toimii kuin unelma. Minä jo siellä huollossakin sanoin olevani niin pettynyt koko koneeseen, kun siinä oli jotain muutakin, mistä en tykänny. Mutta sekin laitettiin kuntoon. Joten heijjaa kaikille huoltomiehille ja -naisille. Se toimii sittenkin.

Nyt siis sataa kuten nokkelimmat osasivat päätellä jo otsikosta. Mietittiin tulomatkalla isoM:n kanssa, että kun tämän sateen jälkeen on luvattu lämmintä, niin johan on kohta viherrystä puissa ja muuallakin luonnossa. Aaahhh...kesä. Ihanaa! Vaikka tykkään talvestakin, niin kesä on ylitse muiden vuodenaikojen.

Tytär sai kesätyöpaikan Terranovasta, joka on Merenkurkun luontokeskus ja sijaitsee Pohjanmaan Museon tiloissa. Taitaa tulla tytöstä vielä luontoihminenkin. Kuka tietää!

Asiasta kolmantee - taas. Kiinnostaisiko pari kuvaa taannoisesta vierailusta vanhimman sisaruksemme Kaarinan luo?

Olli-kullan (Kaarinan poika) kanssa junassa

Ja tässä kaikki siskokset koossa. Helinä, Kaarina Marja-Liisa ja minä itte. Liisalla nyt sattuu olemaan pieni irvistys, mutta se on muuten ihan nätti - niin ja pienin meistä.

 

Kasvihuoneruokailua

Käytiin äitienpäivänä, siis eilen, syömässä Närpiössä kasvihuoneella.Siellä kasvoi kaikenlaisia yrttejä, kukkia, paprikoita ja tomaatteja.

Katso lisää kuvia täältä.

Ruoka oli konstailemattoman hyvää, alkuruokana lohirulla, pääruoka lankkupihvi ja jälkkärinä mansikka-kermakakku kahvin kera. Tarjoilu tosin oli hieman hidasta, saimme pääruuan tunti pöytään istumisemme jälkeen. No, sehän oli kuitenkin hyvää.

Aamulla sain avoimen kirjeen tyttäreltäni. Tuntui todella hyvältä lukea se, vaikka niin monta monituista kertaa olen tuntenut itseni tosi huonoksi kasvattajaksi. Täytyykin sanoa, että minusta huolimatta lapsistani on tullut todella hienoja ja rakastettavia ihmisiä. Kiitos, että juuri te olette lapsiani. Ja mitkä ihanat lastenlapset olette minulle antaneetkaan. Aivan upeaa!

Terassikauden avajaiset

Näin terassikausi avattiin meillä menneellä viikolla.

Punaista viinimarjamehua saunapuhtaana.

Olihan ihanaa. Aurinko paistoi ja oli lämmintä vielä illalla.

Lahjapaita

Ei ole lahjahevosen suuhun katsominen sanottiin ennen vanhaan. Mitäs nyt sitten sanotaan, kun Ulpu osti mulle tosi ihanan värisen paidan ja väittää siinä olevan jotain henkilökohtaista viestiä.

Huutaa hep, joka on samaa mieltä!