Joulupäivänä 2012

Tänään on sitten joulupäivä ja Jeesuksen syntymäjuhla. Eilen oltiin välipojan luona iltaan saakka. Askarreltiin yhdessä jouluruuat pöytään, odotettiin pukkia, availtiin lahjat ja lopulta juotiin iltakahvit ja glögit. Minä tosin join maitoa.

Oli oikein mukava aatto. Lapset oli aivan ihania lahjansaantitohinoissaan. Silmät loistivat ja aahh-huudot kaikuivat ilmoille, kun availivat paketteja. Nellylle tärkein lahja näytti olevan Lego Friends -paketti, jota hän kanteli edestakaisin huokailleen: "Just tätä mä oon toivonu." Ja Hannes ajeli innoissaan traktorinkuljetusautollaan. Tosin loppuillasta vei kauko-ohjattava auto kaiken mielenkiinnon samaan aikaan, kun Nelly rakenteli Fazeri... eiku faster Iinan kanssa legoystäviä.

Meillä ei ollut tarkoitusta lainkaan hankkia joulukuusta sisälle, mutta kuopus oli ehdottomasti sitä mieltä, että kuusi on oltava. Aatonaattona käytiin Vaasassa siskojen luona ja vähän typykän asioilla. Siellä hän ylipuhui myös Munnin joulukuusisuotuisaksi. Käytiin Plantagenissa, josta kuuset oli jo loppu. Jossain oli vielä kuusen myyntiä, mutta hinta oli neljäkymppiä vaivaiselta kuuselta. Minä sanoin, että äkkiä Laihialle. Munni meinasi ajaa suoraan kotiin, sillä kello oli jo melkein seitsemän, mutta minä sanoin, että käydään nyt kuitenkin kylillä katsomassa, josko siellä vielä on kuusia. Ja toden totta Pirkan pihassa oli monta miestä vielä muutaman kuusen kanssa. Heillä oli leikattu öljytynnyri, jossa paloi nuotio ja raakussa kiikkui mustunut kahvipannu. Näytti tosi tunnelmalliselta siinä pakkasessa.

Kuusia oli jäljellä vielä joitan harvaoksaisia malleja. Tyttö löysi yhden rumimmista ja oli hellässä sydämessään sitä mieltä, että koska kukaan ei ollut sitä huolinut, se otetaan. Niin sitten tultiin kotiin kympin kuusen kera.

Elämäni vähiten kaunis kuusi.

Siellä se nyt sitten seisoo terassin oven edessä. Sattuneesta syystä en viitsi laittaa ihan lähikuvaa.

Tyttö viettää joulupäivää.

Käytiin Munnin kanssa aamukävelyllä mukavassa pakkassäässä. Luonto on niin ihmeen kaunis lumipeitteisine puineen. Kaikkialla on puhtaan valkoista, likaista lunta ei näy missään. On kuin koko maailma olisi puhdistunut. Se tosin lienee vain harhaa. Paljon on likaa ja valoa kestämätöntä. Näin jouluna on kuitenkin mukava ajatella, että valkoinen lumi peittää kaiken lian. 

Jesaja ennusti Jeesuksen syntymän jo monta sataa vuotta ennen kyseistä tapahtumaa.

Jesaja 9:5 "Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas."

Miika puolestaan ennusti edelleen satoja vuosia aikaisemmin paikan, jossa Jeesus oli syntyvä.

Miika 5:2 "Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista."

Eli sen keisari Augustuksen verollepanon piti tapahtua siksi, että kyseinen ennustus toteutuisi. Muutenhan Marian synnytys olisi tapahtunut Nasaretissa.

Siunattua joulun aikaa kaikille lukijoilleni! 

Jouluseikkailu - navigaattoriin ei kannata sokeasti luottaa

Tulipa päivä päivien joukossa, että meitä pyydettiin viemään joulukukka ja tervehdys kuudelle seurakuntamme vanhimmista jäsenistä. Yksi asuu aika kaukana kyliltä eli noin 30 km päässä. Saatiin netistä tulostettu kartta pastorilta, mutta otettiin varmuuden vuoksi navigaattori mukaan. Ja se oli iso erehdys. Ai että miksikö, no annapa kun kerron.

Päätettiin siis ensiksi ajella kauimpana asuvan seurakuntalaisen luo, jota emme tunne entuudestaan. Ajettiin ohjeiden mukaan Tampereen tietä hyvän matkaa, kunnes navi vaati kääntymään. Minä yritin sanoa, että kartassa lukee aivan toisenniminen tie kuin se, mitä navi ehdotteli. Sinnepäin kuitenkin lähdettiin ja minä edelleen tiirailen karttaa, että kun tämä tie ei ollenkaan tunnu oikealta. Mutta tottahan nyt navigaattori kaikki tiet tuntee ja osaa ohjata oikeaan. Niinhän sitä luulisi! Tai tietäähän se toki tiet, sen tulimme huomaamaan, kaikkein pienimmätkin, joita edes kartta ei tunne.

Ei aikaakaan, kun navi taas ehdotti kääntymistä ja sinnehän käännyttiin. Hieman oudoksutti tien laatu. Matkaa näytti olevan parikymmentä kilometriä jäljellä eikä tien laatu parantunut ollenkaan. Kyseinen tie ei ole nähnyt lumiauraa varmasti - siis aivan varmasti - koko talvena. Lunta oli arviolta 20 - 25 senttiä ja vain auton renkaiden jäljet tiessä onneksi! Niinpä sitten ajeltiin eteenpäin ja yritettiin pysyä tiellä. Ja ajettiin - ja ajettiin. Eikä tie parantunut. Minäkin istuin niska jäykkänä ja selkä irti selkänojasta ja jännitin, että pysytäänkö tiellä vai käydäänkö metsähallituksen puolella. Eikä tietenkään lumilapio ollut mukana takakontissa. Minä jo kyselin, että kenelle sitten soitetaan, jos jäädään kiinni. Kyllä rukous tuolla tiellä maittoi.

Valitettavasti kameran kuvassa ei oikein näy tuon tien kunto. Jos oikein tarkkaan tiiraa, voi nähdä auton renkaiden urat.

Tuskallisen hitaasti matka taittui, navi näytti jäljellä olevia kilometrejä ja pahalta näytti. Lopulta navin ilmoittama käännös läheni ja toivoin hartaasti, että vastassa olisi vähän parempi tie. Ja onneksi niin kävi. Kartan mukaan matkamme päämäärään pääsee useampaakin kautta, mutta tämä, ilmeisesti metsäautotie, ei ollut karttaan merkittynä. Onneksi tämä "uusi" tie löytyi kartaltakin ja olimme siis "kartalla" ja löysimme kyseisen osoitteenkin. Isäntä tuli juuri pyörällä kotiin ja niin ojensimme kukan  hänelle. Hän antoi ohjeet, miten päästä lyhintä kautta kirkolle.

Ei siis muuta kuin matkaan. Ensin vasemmalle ja palan matkaa eteenpäin, sitten vasemmalle ja vasta sen jälkeen oikealle. Selkeät ohjeet. Ihan huvin vuoksi laitoin navigaattoriinkin keskustan osoitteen. Ja jo lyhyen matkan jälkeen navi kehoitteli kääntymään oikealle, mutta mies oli kehottanut kääntymään vasemmalle ja samaa sanoi minunkin vaistoni karttaa tutkaillessani. Siispä sinne. Navi muutti reittiään ja ilmoitti matkan pituudeksi viisi kilometriä enemmän kuin tullessamme sitä kivaa metsäautotietä ja mies oli sanonut tämän olevan lyhin reitti. Mitä tai ketä tässä nyt oikein on uskominen? Mutta matka jatkui ja taival edessä lyheni. Taas navi kehotti kääntymään vasemmalle, minä sanoin, että ei kun oikealle ja onneksi Munni uskoi. Vasemmalla nääs oli määränpäänä Porintie ja sehän on selvästi poispäin Laihiasta. Mutta kas kummaa navin osoittama matka lyheni melkein puolella, mutta silti se kehotti vielä monen kilometrin ajan kääntymään takaisin. Me vain emme totelleet, koska tunsimme jo tien. Olihan sitä tullut ajeltua useampaankin kertaan Porintieltä Laihialle - jostain syystä.

Matkan opetuksen lienet jo arvannut. Ei todellakaan kannata sokeasti uskoa navigaattoria. Tämän olin kuullut jo joiltain muiltakin, mutta tulipa nyt kantapään kautta opituksi. Siispä edelleen tulostelemme netistä ajo-ohjeita.

Psalmit 23:3 "Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden."

Joulujuhla

Oli hyvä joulujuhla. Ohjelma oli sitä parasta laatua. Meillä on aivan mahtavia taitajia seurakunnassa. Laulajia, runonkirjoittajia, soittajia, laulajia ja näyttelijöitä sekä niiden kirjoittajia. Siis aivan mahtavaa pienessä seurakunnassa. Lupasin teille enkelikuvan ja tässä se tulee.

Tiinan ideoima seimiasetelma

Tässä juontaja hommassaan

Marian kiitosvirsi, kun hän saapui tätinsä Elisabethin luo, joka odotti Johannesta (Kastaja).

Luukas 1:46-55 "Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani; sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi. 

Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä, ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät. 

Hän on osoittanut voimansa käsivarrellaan; hän on hajottanut ne, joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään. 

Hän on kukistanut valtiaat valtaistuimilta ja korottanut alhaiset. 
Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.

Hän on ottanut huomaansa palvelijansa Israelin, muistaaksensa laupeuttaan Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niinkuin hän on meidän isillemme puhunut." 

Pulkkamäessä ja vähän muuallakin

Nelly ja Hannes viettivät lauantai-iltapäivän kanssamme. Mukavastihan aika meni muuten, mutta kun avattiin tv ja ryhdyttiin katsomaan dvd:tä, niin siitä ei tahtonut tulla loppua ollenkaan. Onneksi Nelly muistutti, että lupasin keittää suklaakiisseliä. Siitä tulikin menestys. Ei tainneet sanat lapsilla riittää kehua kiisseliä. Jostain vain tuli mieleen, että en ole vuosikymmeniin muistanut koko kiisseliä. Netistä vain resepti ja keittelemään. Ja niin helppoa. Tulee paljon halvemmaksi kuin suklaavanukkaat kaupasta.

Pimeän tultua lähdettiin pulkkamäkeen. Saatiin Hanneskin suostumaan, kun sanottiin, että saavat ottaa pikkuset led-taskulamput mukaan. Molemmilla oli pulkka mukanaan. Kivaa meillä oli. Nelly on aika huimapää, kun taas Hannes on hieman arempi. Eka kerran laskin hänen kanssaan, sitten hän uskalsi itsekin. Mutta ei tykännyt, kun lunta tulee naamalle ja siksi käänsikin päätä aina laskiessaan.

Kun Nelly laski jyrkemmästä mäestä, halusi Hanneskin kokeilla. Hieman kehnostihan siinä kävi. Poika kaatui ja alkoi itkeä. Ei kuitenkaan mitään vakavaa tapahtunut ja itkukin loppui, kun isu kävi lohduttamassa. Kun päästiin takaisin mäen päälle, Nelly kysi Hannekselta: "Sattuiko pahasti?" ja oli tosi osaaottavaisen näköinen.

Päiväkotivalokuvauksesta sen verran, että Hannes ei ollut suostunut yksilökuvaukseen, niin dagistäti hoksasi hakea Nellyn eskarin puolelta ja niin suostui poika kuvaan. Ja hyvä kuva tulikin.

Tässä pari kuvaa mäkikeikasta

Lähdössä yhteislaskuun

Hannesta "väsyttää"

Hannes yrittää vetää Nellyä ylös, mutta just, kun poika pääsi itse mäen päälle, lähti Nelly rymisten pulkalla rappuja alas. Ja se oli kivaa.

Tänään on seurakunnan joulujuhla ja valitsivat mut juontajaksi ja vielä pitää pukeutua enkeliksi. Enkelijuontaja. Saas nähdä, miten käy. Sisko-Liisaa pyysin etsimään kirpparilta mulle jotain vaatetta, tosi hienot siivet löytyi seurakunnan varastosta. Liisahan löysi vaatetta, mutta kun srk:n varaston siivouksen yhteydessä kävin läpi muutamaa laatikkoa, jonne oli tungettu kaikennäköisiä näytelmävaatteita, löysin kaksikin ihan ostettua ja ihan nättiä enkelivaatetta. Toisessa oli keltaisia koristenauhoja. Koska juuri se vaate oli vähän likainen ja sitä olin ajatellut käyttää, päätin pestä sen. Ei muuta kuin uuteen pyykkikoneeseen muiden valkoisten - pääasiassa mun alusvaatteiden - vaatteiden kera. Hupsista, mitä näinkään, kun pyykki oli valmis. Kaikki vaatteet olivat likaisen kellertäviä. Ja minä kun olin lapsena niin paljon kuullut siitä, miten pyykin pitää olla valkoista. Siispä laitoin kaikki uudelleen koneeseen Kloritepesuun. Vielä suurempi oli hämmästys, kun se koneellinen oli valmis. Kyseinen valkoinen vaate oli puhdas, eli päästänyt kaikki keltaisen värinsä ja se oli tarttunut entistä paremmin kaikkiin muihin vaatteisiin. Nyt sitten kuljetaan vaaleankeltaisissa alusvaatteissa. Hih.

Kun tästä kirjoittelin naamakirjassa, sain oivan neuvon. On kuulemma olemassa ns. värinsieppaajia, pieniä liinoja, jotka laitetaan pyykin kanssa koneeseen ja ne sieppaavat kaiken irtoavan värin ja niin vaatteista tulee kirkkaita eivätkä värit sekoitu. Kummallista! Mutta sellaisiahan on pakko ostaa ja kokeilla.

Ehkäpä saatte enkelikuviakin tänne pikapuoliin, saas nähdä.

Luukas 1:34-38 "Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?" 
Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. 
Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi; sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." 
Silloin Maria sanoi: "Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan." Ja enkeli lähti hänen tyköänsä. "

Joulun odotusta vai ei?

Joulu on aina ollut mun suosikkijuhla, mutta nyt jostain syystä en millään pääse oikeaan vireeseen. Joulukoristeet on laitettu, kuten aikaisemmista päivityksistä olet jo huomannutkin (ainakin mikäli olet lukenut niitä). Kuusi seisoo kauniina tuolla takapihalla olkkarin ikkunan takana, muut jouluvalot loistelevat mikä missäkin. Mutta missä se tunnelma viipyy? On vain jotenkin niin syvä sisäinen väsymys. Siis ei fyysinen, vaan henkinen. Ei, ei en ole masentunut, mutta vain niin väääsynyt sisältä.

Täytyy sitä kuitenkin jaksaa hommailla kaikennäköistä. Viime viikolla olin kolmena päivänä kirpparilla myymässä, tosin kolmantena vain runsaat kaksi tuntia. Viimeisenä päivänä olin niin puhki, että kun tyhjentelin ihmisten tuomia pussukoita, laahustelin vaatteiden ja tavaroiden kanssa paikasta toiseen, kun normaalisti käyn kuin Tikkakoski. Joka ei tiedä, mikä Tikkakoski on, kerrottakoon, että se on poljettava ompelukonemerkki. Sellainen oli meidän äidillä ja erinäisiä tunteja istuin koneen takana katselemassa, kun äiti ompeli. Sieltä ovat ne vähäiset ompelutaitoni tulleet. Kun pojat oli pieniä, ompelin heille talvihaalareista lähtien. Tyttärelle en mekon mekkoa enää ommellut, sillä oma äitini huolehti siitä ja mummikin ompeli yhden, jota Iina inhosi.

Tämä oli se leninki. Skannasin kuvan, joten en saa sitä isommaksi.

Saunassa on nyt uusi kiuas ja tuli toteennäytetyksi, että todellakin jotkut sähkövastuksista olivat rikki. Hassua on se, että huoltomies kävi kokeilemassa ja totesi kaikkien vastuksien lämpiävän. Illalla on sitten kiukaan testaus. Uusi pyykkikonekin on tilattu ihan vain puhelimella Gigantista. Helppoa kuin mikä.

En ole tehnyt vielä mitään ruokia jouluksi. Laatikoita teen vain lanttua ja porkkanaa ja vain itselle, miniät eivät tarvitse. Kalkkunanfilettä on tilattuna kolmisen kiloa - savustettua sellaista. Siinä se. Nåh, erilaisia kaloja kyllä laitan ja lohifile on jo pakastimessa. Nyt olis tarpeen halli Laihialla. Siis kauppahalli. Sais aattona hakea monenmoista kalaeinestä brunssipöytään. Tytär haluaa aattoaamuna brunssin. Siispä äiti laittaa! Niinhän se menee.

Jokin aika sitten kamariin sorvaamani ikkunaverhot ovat löytäneet tiensä takaisin kirpparille, kun viikolla löysin sieltä tosi nätit valmisverhot. Ihmetystä herättää miksi joku on sellaiset verhot kirpparille kiikuttanut. Mutta sehän toki on mun onni. Tummansini-beessiruutuiset ja yläosassa beessi noin 10 sentin kaistale, johon on tummansinisellä kirjottu kukkakuvio. Verhoja on neljä, sellaisia normaalia leveämpiä paneeliverhoja, mutta mulla ne on yhdessä ikkkunassa kaksi kummallakin puolella. Jess, hyvältä näyttää.

Oon tehny hopeaglitteritähtiä tänään - tai siis leikannut niitä 35 kipaletta. Torstaina tehdään Tiinan kanssa jouluasetelma ruksalle. Tiina on entisenä somistajana sen aivoitellut, minä vain autan toteutuksessa. Saatte kyllä myöhemmin nähdä kuvan siitä. Mutta ei ennen joulujuhlaa, joka on 16.12.

Luukas 1:30-33 "Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."

Arkiaskareita

Hehkuttelin tuolla naamakirjassa, miten hyvä vuokraisäntä meillä on. Ollaan saatu uusi jää-pakastinkaappi, laminaattilattia, vesimittari on uusittu, kun vanha veteli mitä sattuu. Nyt on saunankiuas vetelemässä viimeisiään ja maanantaina tulee uusi. Siinä oli kuitenkin hauska juttu, kun ilmoitin, ettei kiuas lämpiä normaalisti, oli täällä meidän poissaollessamme (olemme ilmoittaneet, että huoltomies saa käydä) käynyt joku ja jättänyt lapun, että kaikki kiukaan vastukset lämpiää eikä uutta saada. Matti sitten kokeili vielä kerran (minä olin jo aikaisemmin kokeillut) ja totesi, ettei kolmesta vastusrivistä keskimmäinen lämpiä ja soitti Vuokratalolle ja kertoi tämän. Nåh, uskoivat heti ja uusi kiuas tulee kuin tuleekin. Vähän kyllä mietitytti, miten se henkilö oli kiukaan vastuksia tunnustellut, kun väitti kaikkien lämpiävän.

Kun olin tätä retostellut siellä naamassa ja menin ottamaan pyykkiä pois koneesta, huomasin, ettei kone ollutkaan tyhjentänyt vettä. Ohjelma oli silti mennyt loppuun saakka. Ei taas auttanut muu kuin ottaa naisen logiikka käyttöön. Ensin mietin, että minnekähän veisin pyykin huuhdottavaksi ja lingottavaksi, mutta sitten hokasin. Avasin nukkasihdin sisältävän aukon ja päästin vedet sieltä ulos ja sen jälkeen linkosin pyykin. Siinä huomasin, että vesi vaahtosi mukavasti lattiakaivossa. Niinpä laitoin aukon kiinni, huuhtelut päälle ja jäin koneen viereen seisomaan. Kun huuhtelu oli tehty, avasin aukon, että vesi pääsi ulos linkouksessa. Näin pyykki tuli huuhdottua ja lingottua.

Miniä soitti ja sanoi heillä olevan noin kuuden vuoden ikäinen kone autotallissa, kun ostivat uuden ja isomman. Tässä nyt mietitään, haetaanko se, vaikka se on hieman iso meille kahdelle vai ostetaanko uusi. On kuuden kilon kone ja nykyinen meillä lienee neljän. Kuuden kilon kone tietenkin käyttää enemmän vettä kuin pienempi ja me kun ollaan ruvettu vedensäästäjiksi.

On sitä kerran tullut tehdyksi piparkakkutalokin,nimittäin vuonna 2007

Tämä en ole minä, vaan tyttäreni Catariina/Iina/Catzo

Tämä ei ole äitini eikä sisareni Kaarina, vaan minä ite

Tällaista me saatiin aikaan

Aivan eri luokkaa taas on miniäMian aikaansaannos :)

Kohta lähdetään ruksalle siivoamaan, on meidän siivouskuukausi.

Johanneksen evankeliumi 15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.

Eläkeläisen kiireitä

Josko sitä uskaltais riskeerata ja alkaa kirjoittaa tänne jotain, kun nopeudet on vielä aika alhaalla. Mutta rohkea rokan syö.
Viime viikolla oltiin kolmatta päivää ja kaksi yötä hoitelemassa esikoisen lapsia ja heidän eläimiään. Näin lahjoitettiin vanhemmille hieman omaa aikaa. Ja se on kuulkaa tärkeää muistaa parisuhteessa. Pitää olla sitä kahdenkeskistäkin aikaa. Sillä vanhempien suhde on se lapsen oikea koti.

Hyvinhän meillä meni, vaikka kyllä täytyy myöntää, että se jo tämän ikäisellä hieman venyttää jaksamista. Etukäteen hieman jännitin tuota jaksamista, mutta olihan siellä aikaa sohvallakin makoilla

Miten se lapsista onkin niin mukavaa peuhata aikuisten kanssa!

Cajsalla ja mulla on hauskaa, kun ville puhuu niin tosissaan puhelimessa mamman kanssa.

Kun on pitemmän aikaa lasten kanssa, saa paremmin tuntumaa heidän luonteisiinsa. Välillä sitä miettiin, että kunpa olisi osannut samalla tavoin miettiä omien lastensa luonteita. Mutta sitä on toiminut just niillä taidoilla ja tiedoilla, joita silloin oli.

Minä kyllä nautin noista lastenlapsistani. Jokaisesta! Ja niin ihanan erilaisia he ovat.

Cajsa rakastaa mansikkakiisseliä. Kun oli menossa kolmas lautasellinen, hän tuumasi: "Jag älskar det här." Kalle rakentelee pikkulegoista mitä hienompia tuotoksia. Ja Ville höpisee ihania. Ja välillä kipaisee ja halaa mun jalkoja, kun ei ylemmäksi ylety.

Lauantaina olin välipojan ja hänen lastensa kanssa Vaasan uimahallissa. Ja kyllä siellä oli kylmä. Vesikin oli lastenaltaassa aivan liian kylmää. Oli pakko käydä välillä saunassa lämmittelemässä eikä sekään paljoa auttanut.

Uinnin jälkeen tultiin meille syömään ja juomaan välipojan synttärikahvit. Vanha mummi oli mukana. Eli mun ex-anoppi. On mukavaa saada hänet aina välillä joukkoon.

Ei tullut otetuksi yhtään kuvaa heistä. Saatte siis tyytyä joulukuviin.

Tässä meidän tyylitelty seimi.

Munni joskus kauan sitten, kun oli vielä Vaasan kirkossa töissä, vei seimen ja sen saviset hahmot kirkkoon joulun aikana koristeeksi. Ja kuinkas sitten kävikään? Seimi hahmoineen tietenkin putosi ja monet hahmot meni rikki. Olen sittemmin tuunannut majan tällaiseksi.

Olen joskus ajatellut, että olis kiva tehdä itse oviseppele. Viime jouluna ostin erittäin kauniin sellaisen ja maltoin ottaa sen pois vasta joskus kesän kynnyksellä.

Tällainen tuli mun ekasta yrityksestä. Pohjavanteen kiersin katajan oksasta. Sitomiseen käytin ohutta kuparilankaa, mutta kyllä askartelurautalanka on parempaa. Se taipuu helpommin. Jostain olin joskus lukaissut seppeleenteko-ohjetta ja muistin siitä sen verran, että oksat kiinnitetään pieninä nippuina. Mulla on tuossa kolme pikkuoksaa nipussa. Olen ihan tyytyväinen tulokseen.

Lauantaina oli meidän vuoro siivota ruksa (lue: rukoushuone). Kaksi tuntia meni ja mä olin ihan poikki. On puolitoista viikkoa jonkinlainen mahavaiva vaivannut. Mutta sehän nyt ei mun kyseessä ollessa ole mitenkään outoa. Nimittäin mahavaivat. Täytynee vain odottaa ohi menemistä.

Nyt on siis ensimmäinen adventti eli odotusaika. Aamulla jo laulettiin Hoosianna. Se on aina yhtä tunteikasta. Minä sitten rakastan joulun aikaa. Jo keskiviikkona meille tuli joulu. Koti on joulukunnossa, terassilla ja etuovella valokuuset. Että joulun sopi siis tullakin!

Luukas 1:13-14 Mutta enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Sakarias; sillä sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes. Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään. 

Konsulinnan kahvihuoneessa

Pöh...arvatkaapas harmittaako, kun kirjoitin aika pitkästi jo juttua tänne ja sitten rupesin lisäämään noita kuvia, niin joko yhteys tai kone rupes tökkimään. Kesti ja kesti ja kesti ja niin keskeytin toiminnon, mutta en päässytkään enää takaisin kirjoitustilaan, vaan kuvalisäystila jäi päälle eikä millään sieltä päässyt pois tekstit säilyttäen. Niinpä joudun nyt sitten kehittelemään aivan uudet tekstit. Harmittaa niin vietävästi. Nyt otin toisen Internet-selaimen käyttöön ja tämä näyttää toimivan aivan hyvin ja nopeasti. Eli oliko vika sitten selaimessa vai missä, kuka tietää.

Niin, lähdettiin siis Vaasaan. Munnilla oli vain halu päästä käymään entisten työkavereiden pakeilla ja mulla aivan oikea tarve. Täältä kun en ole vielä löytänyt digitaalisia kuulokojepattereita, niin pakko hakea Finfonicilta, jossa patterit maksaa ylipaljon. Pakko mikä pakko.

Tuntui tosi hyvältä katsella niitä miljoonia tavaroita, joita ilman tulee toimeen. En tiiä oonko tullut vanhaksi vai mitä, mutta enää ei kiehdo kaikenlaisen tavaran hankkiminen. Olen ihastunut kierrätykseen yhä enemmän. Kirpparillakin on niin tosi mukavaa olla töissä, vaikka painan aina töitä hullun lailla koko viisi tuntia ja olen sitten aivan poikki illalla. Mutta nautin siitä, että saa perata ihmisten tuomia tavaroita ja järjestellä myytäviä. Eilisen jälkeen rupesi oikea jalka vihottelemaan. Aikaisemmin sitä on tehnyt vain vasen. Mutta suon sen siitä, että saan tehdä siellä töitä.

Haahuilin siis yksin kaupungilla ja nautin tulevan joulun tunnelmasta. Pakko sanoa, että nautin hieman myös Vaasan keskustassa kävelemisestä. Varsinkin Hallin ilmapiiri kiehtoi. Se on niin retroa niin retroa että. Sitten tuli nälkä ja oli tehtävä päätös, minne syömään. Halliin vai Loftetiin. Jälkimmäinen vei tällä kertaa voiton. Menusta valitsin kana-pekonipadan bulgurilla. Enpä kyllä ole aikoihin syönyt mauttomampaa ruokaa. Se ei siis maistunut juuri miltään, eli aivan sama kuin olisi syönyt kosteita sahajauhoja. Ja kuitenkin kana-pekoniyhdistelmästä on mahdollisuus saada todella maistuvaa. Ehkä kokki ei ollut maistanut teoksiaan. Jälkkäriksi ostin appelsiini-suklaatortun palan. Eikä sekään oikein kunnolla maistunut. Eikä teekään ollut yhtä hyvää kuin Keisarin morsian, vaikka oli jotain konsulinnaa. No niin olisi pitänyt syödä omaa ruokaa eikä valitella tässä.

Mutta ympäristö. Wau! Se on aivan mahtava. Otin hieman kuvia sieltä, ellet ole siellä sattunut pistäytymään. Söin konsulinnan kahvihuoneessa, joka  ymmärtääkseni on aika lailla alkuperäisessä kuosissaan. Seinissä tammiset puolipanelit ja muutakin tammesta tehtyä koristetta hyllyjä yms. Lattia kuvioitua tammiparkettia. Tapetti oli kartongin paksuista ja kohokuvioista. Paksuuden näin yhdestä reiästä, joka tapettiin oli tehty ikkunaverhon taakse.

Tässä kuvia

Oli pakko ottaa kuva tuosta ikkunan sulkijasta. Ajattelen ikkunoidenkin olevan alkuperäisiä.

Pöydällä oli Muumikaruselli kynttilä yllä.

"Loftetin talo on yksi uuden Vaasan vanhimpia rakennuksia. Talo on asemakaava-arkkitehti Carl Axel Setterbergin piirtämä, samoin kuin  Vaasan komeat maamerkit, hovioikeus ja kaupungin kirkko. Talo valmistui 1860-luvulla kaupungin keskeisimmälle paikalle. Talon omistajat ovat olleet ahkeria liikemiehiä. Yksi merkittävimmistä oli John Edward Moe, joka oli osakkaana monessa perinteikkäässä vaasalaisessa yrityksessä. Moen toinen vaimo, englantilais-norjalainen Tulla, oli 1900-luvun alussa talon emäntänä. Hän oli yksi kaupungin tärkeimmistä seurapiirihahmoista. Korkeasta asemastaan huolimatta Tulla oli erittäin suosittu kaikkien kansankerrosten parissa ystävällisyytensä ja reippautensa vuoksi. Kaupunkilaiset ihailivat esplanadilla ratsastavaa ylvästä Tullaa ja palvelusväki kertoi juttuja Tullan hienoista juhlista. Lapsille Tulla saattoi tarjota limonadia ja pitää balettitunteja tai näytelmäkerhoa." 

Tässä on kuva Tulla Moesta.

Mutta olihan taas ihana tulla kotiin. Huomenna sitten lähdetään kolmeksi päiväksi hoitelemaan esikoisen lapsia, kun vanhemmat lähtevät viettämään omaa aikaa risteilyllä Tukkiholmaan. Miniä on antanut hyvät pärjäämisohjeet, joten kyllä me pärjätään. Eihän siinä muuta ihmeellistä olekaan kuin eläinten kanssa pärjääminen. Mutta kyllä me pärjätään. Ihan varmasti. Saatte selonteon sitten myöhemmin.

Johanneksen evankeliumi 7:38 "Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."

Ps. Kun olin julkaisemassa tätä tekstiä, huomasin, että se edellinen teksti olikin tallentunut luonnoksena. Hih! Vaikka kone väitti, ettei ole voinut tallentaa.

Enkeleitä ja kristallia

Jo kauan olen katsellut tuota ihanaa, isän ja äidin perua olevaa kristallikruunua, että se pitäisi puhdistaa. Väliin olen siitä huiskinut hämähäkinverkkoja menemään. Tänään sitten tuli se HETKI! Nyt sen putsaan. Ryhdyin siis irrottelemaan prismoja. Muutaman irrotettuani kysäisi, että pantaisko tiskikoneeseen kuitenkin niin kuin Kaj on tehnyt. Ei innostunut siitä Munni. Sitten menin koneelle kurkistelemaan, miten Martat ynnä muut pesevät ristallejaan. Keskusteluissa kävi ilmi, että kunnon puhdistamiseen suosittiin prismojen irrottamista. Toiset pukivat käsiinsä puuvillahanskat, jotka kastoivat astianpesuaineella terästettyyn veteen ja niillä sitten puhdistivat jokaisen prisman erikseen. Toiset tykkäsivät puhdistussuihkeesta. Yksi ehdotti Kaj'n konstia eli astianpesukonetta. Heti sen jälkeen oli ilmeisesti jonkin tasoisen asiantuntijan varoittava kirjoitus, ettei missään nimessä pidä mennä laittamaan tiskikoneeseen.

Nåh, kun kerran oli aloittanut prismojen irrottelemisen, jatkoin sitä. Niitä oli 169 kappaletta. Osaa ei saa irti, joten ne puhdistin paikoillaan mikrokuituliinalla, joka oli kastettu astianpesuaine-etikkaveteen, jossa prismat lilluivat. Tai siis eiväthän ne lilluneet, vaan olivat aivan upoksissa. Aitoja kun ovat.

Mutta niistä enkeleistä. Etikkapullo on koosta johtuen sijoitettu keittiön yläkaappiin ja koska olin päättänyt lorauttaa sitä pesuveteen, oli pullo ensin saatava kaapista ulos. Eikun kiipeämään keittiöjakkaralle - ja mua kun huimaa jo siinä korkeudessa. Mutta ei nyt huimannut. Kun olin saanut pullon käteeni, unohdin olevani tikkailla ja astuin alas. Ymmärtänette, että askel oli aika pitkä lattialle. Niinpä rojahdin selälleni lattialle. Pakko uskoa, että enkeli laittoi kätensä väliin, sillä minulle ei käynyt kuinkaan. Kiitos Jumalalle!

Muutaman hetken jälkeen, kun Munni oli käynyt moitteitten kera nostamassa minut ylös, tuli heikotus. Kädet vavisten jatkoin prismojen nostelua vedestä pyyheliinan päälle. Pikkusen tuntuu kyljessä, mutta se on vain pientä lihasten venäytystä ja ihan pientä. Mutta ajatella, miten olisi voinut käydä ilman sitä enkeliä? No niin, Helinä, nyt ei sitten mitään saarnoja kaivata! Munni jo antoi ne. Vaikka eihän se vahinko tule kello kaulassa. Vai onko jollekin tullut?

Pääasia, että ristallit loistaa

Onhan se kaunis!

Tai siis ihan tärkein pääasia on, ettei mulle käynyt kuinkaan, vaikka mahdollisuudet isoonkin vahinkoon olivat olemassa.

Psalmit 91:10-12 "Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi."

Tätipäivä

Ollaan ryhdytty viettämään sisarusten kanssa tätipäivää, kun meillä on yksi kolmesta vielä elossa olevasta tädistä Vaasassa. Kolme kertaa on jo tavattu ja tänään olimme meillä. Tosin pikkuveli ei päässyt mukaan, mutta ehkä ensi kerralla.

Menu: kreikkalainen pyttipannu ja lakkakiisseli. Tässä pyttiksen resepti. On kyllä niin hyvää, että meinaa viedä kielen mennessään. Kylmä kastike kruunaa sen.

Kreikkalainen pyttipannu

(6:lle)

1 kg               possun ulkofileetä

Marinadi lihalle

1,5 dl             öljyä

1,5 tl             sambal oelekia (chilipasta)

2 rkl              soijaa

1 rkl              inkivääriä (käytin tuoretta raasteena)

                      suolaa ja pippuria maun mukaan

3                    pilkottua valkosipulin kynttä

Muut aineet

1 kg               lohkottuja perunoita (käytin perunaa, lanttua ja porkkanaa)

3                    punasipulia lohkottuina

3                    tomaattia lohkottuina

1                    keltainen paprika paloina

1                    punainen paprika paloina

0,5                 kesäkurpitsaa paloina

100 g             fetajuustoa (ripotellaan päälle viimeiseksi)

Kylmä kastike

2 dl                ranskankermaa

2                    valkosipulin kynttä puristettuna

0,5                 limen mehu

1 maustemitta mustapippuria ja suolaa

Näin se käy:

1.  Sekoita kaikkia marinadin ainekset astiassa tai kaksinkertaisessa muovipussissa.

2.  Paloittele liha annospaloiksi. Laita liha marinadiin ja anna marinoitua vähintään 6 tuntia, mieluiten yön yli.

3.  Sekoita kastikkeen aineet keskenään, mausta maun mukaan ja laita se kylmään odottamaan ruokailua.

4.  Kuori perunat (ja muut juurekset) ja leikkaa lohkoiksi. Jos haluat valmistaa kaiken yhtä aikaa uunissa, keitä juureksia noin 5 minuuttia.

Muuten perunat vaativat hieman enemmän aikaa uunissa kuin muut ainekset.

5.  Laita uuni 225 asteeseen lämpiämään.

Laita juurekset korkeareunaiseen uunipannuun. Kaada päälle liha ja marinadi ja sekoita.

6.  Pilko punasipulit kapeiksi lohkoiksi. Lohko paprikat, tomaatit ja kesäkurpitsa. Laita vihannekset peruna-lihaseoksen päälle.

7.  Laita uunipannu uunin keskiosaan ja paista 25-30 min.

Minä laitoin ensin folion pannun päälle ja paistoin noin puoli tuntia, otin folion pois ja pidin uunissa vielä vajaan puoli tuntia. Mutta kypsyydenhän voi tarkistaa aina välillä.

8. Ripottele valmiin pyttipannun päälle fetajuustokuutiot. Tarjoile kylmän kastikkeen kanssa.

9.  Yhtä hyvin possunlihan sijasta voi käyttää broilerinfilettä, tai mikseipä molempiakin yhtä aikaa.

 Kattaus. Tuo vesikannu pilaa sen. Munni kun särki kalustoon kuuluvan kannun. Nåh ehkä sen korvaa se, että tuo kannu on minun vanhemmilleni 60-luvulla ostamasta ruokakalustosta.

Kolossalaiskirje 3:23 "Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille."

Kanakeitto a'la Heeka

Aamurukokoukseen menolle oli kaksi vaihtoehtoa: kävellen tai autolla. Jos menisimme kävellen, tarkoittaisi se 2 x 40 minuutin sauvakävelyä. Jos autolla, niin rukoilun jälkeen olisi matka uimahallille uimaan. Pidän nääs kuntoilupäiväkirjaa. Päätettiin jo kävellä, kun yhtäkkiä kello olikin niin paljon, ettei ehdittäisi. Siispä uimakassi valmiiksi Raamattulaukun viereen ja autoon.

Minä sitten nautin uimisesta ja varsinkin siitä jälkitilasta. Mikään muu kuntoilumuoto ei ole ainakaan vielä saanut minulta yhtä paljon pisteitä kuin uiminen. Mutta EI luonnonvesissä. Siellähän voi olla piilossa vaikka mitä; ahvenruohoa, kaloja, verkkoja ja ties mitä otuksia. Onneksi uimahallin allas on olemassa. Uin tänään kilometrin ja on taas niin auvoinen olo että.

Kotona oli ensimmäisenä tehtävänä ruuanlaitto, sillä Munnin piti kiirehtiä auttelemaan maanviljelijäystäväänsä. Kuten jo aikaisemminkin olen hehkuttanut, on tämruuanlaitto nykyään niiiiin helppoa. Toista se oli ennen! Munnin ruokavalion takia ei voi ajatellakaan keittää mitään perunakeittoa, eikä pinaatti- tai sienikeitto nyt napannut. Siispä olin päättänyt keittää kanakeiton. Yritin äkkiä nappaista netistä hieman vinkkejä, mutta se oli taas loukkaantunut jostain syystä eikä antanut nopeutta juuri mitään. Siispä vain omat aivonystyrät käyttöön. Kattilaan vettä, sekaan heittelin mm. kanaliemikuution, makaroonia pari kourallista, pakastevihanneksia sisältäen (tätä muotoa inhoan: sisältäen höh) parsa- ja kukkakaalin nuppuja ja porkkanaa. Paistoin broilerinpalat ja heitin joukkoon, samoin pilkotun, freesatun sipulin. Entäs sitten mausteet? Suolaa, paprikajauhetta, mustapippuria myllystä, chilijauhetta, ja kun vihdoin pääsin nettiin, hoksasin, että sinne voi laittaa myös kurkumaa ja näin tuli kauniin keltaista keittoa. Niin eikä sovi unohtaa, että pilkoin mukaan myös muutaman siivun tuoretta inkivääriä. A vot ja hyvää tuli. Kokeile vaikka! Tuunaa lisää, jos haluat.

Kuopuskin on saanut vakituisen työpaikan Yleltä, jossa on toiminut jo yli vuoden X3M-radiokanavan nettitoimittajana. Sai myös ylennyksen nettitoimituksen vastuulliseksi henkilöksi. Hienoa, että lapset osaa tehdä töitä ja pärjää. Olen jo kauan sitten lopettanut toivomasta, että lapset pääsisivät mahdollisimman korkeaan asemaan. Se ei mielestäni ole mikään tavoittelemisen arvoinen asema. Pääasia on, että työ on mielekästä ja siitä saa tarpeellisen toimeentulon. Että sill viisiin.

Kyselin, minkä Raamatunpaikan tähän laittaisin. Tuli mieleen tuo keskimmäinen jae. Laitoin "täytteeksi" jakeen edeltä ja jäljestä.

Galatalaiskirje 5:14 Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi."
5:15 Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
5:16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.

Yskityttää

Mulla on aivan kaamea yskä. Mistä lie tullut? Tosin ajatuksia siitä on: kirpparityöskentelystä tai liiasta kynttilöiden polttamisesta. Tai sitten ihan jostain muusta, esimerkiksi jokin pöpö on iskenyt kyntensä limakalvoihini. Mene ja tiedä! Mutta kamalaa tämä on. Äskenkin sain nojatuolissa istuessani sellaisen kohtauksen, että siitä on oksat pois. Oli pakko mennä keittiön altaan ääreen varmuuden vuoksi. Kohtaus kesti monta minuuttia. Samanlaisia tuli yöllä pari-kolme. Ja lisäksi useita pienempiä. Eipä siis paljon ole uni silmiä rasittanut.

Ulkona on tosi kurja ilma. Sataa taas ja on kuraista. Onneksi huomiseksi on jo luvattu hieman kylmempää. Josko se talvi sittenkin pian tulisi! Varaston etupuoli jo kovasti odottaa

Hyllynkannattimille uusi käyttötarkoitus

Netti on taas tökkinyt tavallista enemmän. Yhtenäkin päivänä jouduttiin menemään ystävän firmaan hoitelemaan verkkopankin asioita, kun ei omalla koneella päässyt mihinkään.

Epä tässä muuta kuin käpyjä keräämään :)

Ilmestyskirja 3:20 "Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani."

Kamariin verhot

Ulkona satelee pieni lumihiutaleita. Miten mukavaa. Tämä syksyn pimeys ja kuraisuus eivät lainkaan miellytä sisintäni.

Meidän kamari eli työ- ja vierashuone on ollut murheenkryyninäki alusta saakka. Ikkunoissa on roikkuneet vanhat - siis ikivanhat eli yli 10 vuotta - verhot ja sohva on huono ja nopeasti tarpeeseen hankittu. Sen tilalle haluaisin joko vanhanaikaisen sivustavedettävän, mutta ovat niin vietävän kalliita. Sen pitäisi sitäpaitsi olla valkoinen eikä meillä ole tiloja itse maalata. Ja mieluiten vielä hieman kulunut sellainen.

Nyt tosin olen ihastunut metalliseen sohvasänkyyn. Sillä tämän huonekalut tulee täyttää kaksi asiaa. Siinä pitää voida istua ja sen pitää saada kahdelle nukuttavaksi. Ja vielä niin, että siinä ihan oikeasti on hyvä nukkua. No niin. Tässä tämä toivomus on nyt kaikkien lukijoiden ihmeteltävänä.

Mutta verhoistahan mun piti puhua. Menin eilen auttelemaan kirpparille, kun sinne oli viikonloppuna - maanantaisinhan se on kiinni - tullut mahdoton määrä tavaraa. Siinä sitten jälleen kerran katselin verhoja ja muita kankaita. Tarkastelin uudelleen jo aikaisemmin hylkäämääni sini-valkoruudullista verhoa. Harmi, että sitä oli vain yksi. Mutta sitten ajattelin, että mihin nyt sitten ovat tuunaustaitoni hävinneet? Ja kas, löysin ruudulliseen sopivaa kukikasta kangasta - tai oikeammin ilmeisesti paneeliverhoja kaksi kipaletta.

Siltä seisomalta päätin, että halkaisen ruudullisen verhon ja ripustelen sen kukikkaan kanssa rintarinnan. Ja tällaista siitä tuli.

Tässä kuvassa on kummalliset värit, todellinen väsi on alemmassa kuvassa. Mutta malli näkyy.

Nämä värit ovat luonnolliset.

Kaikenlaista sitä kaapeista ja laatikoista löytyy, kun vain jaksaa etsiä. Ei siis ole ollenkaan turhaa olla hieman hamsterintapainen. Kamarin sohva on tummanpunainen, peitin sen tummansinisellä sängynpeitteellä. Ja vot, hyvä tuli. Uusi ilme huoneeseen. Tosin edelleen haluaisin sen metallisängyn esimerkiksi tällaisen http://www.jysk.fi/4/751/3103909/a/catalog

Tosin tuo peite ei ole mistään kotoisin - mun mielestä

No nyt se lumisade jo lakkasi. Ei ehtinyt tulla maahan paljon mitään.

Naapuririvitaloon on muuttanut valkoinen kissa perheensä kanssa. Kissa on paljon ulkona ja tuppaa aina tulemaan sisälle, kun ovet vain joko jäävät auki tai tuuletetaan. Kissa on hieman varauksellinen. Antaa jo silittää itseään, mutta ei yhtään tykkää, kun sanon sille: olet naapurin kissa, et saa tulla meille. Väkisin vain tuppautuu sisään.

Söin juuri lounasta. Yleensä emme syö näin aikaisin, mutta aamulla riisijuomaan keittämäni riisihiutalepuuro ei tunnu oikein pitävän nälkää. Mutta kun Munni ei saa syödä tavallista kaurapuuroa, niin pitää jotain aina välillä keksiä. Niin siihen lounaaseeni. Kerron teille nyt salaisuuden. Luulen, ettei kukaan muu syö sellaisenaan sitä, mitä söin. Rakastan nimittäin kananmunaa. Ja joskus teen kolmen munan munavoita. Nytkin. Söin sen juusosiivulla kruunatun hapankorpun kera. Että voi olla hyvää. Jälkkäriksi tein turkkilaisesta jugurtista vadelmasellaista. Hyvää oli sekin.

Nyt on pakko taas mennä sulkemaan RadioDei. En kestä tuota metallirämpytysvingutusmusiikkia. Niin ja jälkkärin jälkkäriksi on tulossa keisarinmorsianteetä ja sen kanssa nautiskelen suklaakakkua gogreenvaahdon kera. Mumsista.

Edellistä päivitystäni kommentoi eräs ystävä, jonka blogia käväisin lukemassa ja laitoin sen blogilistalleni. Täällä löytyy http://riihipirtti.blogspot.fi/ . Että joku voi kirjoittaa kauniita sanoja. Ihan hävettää nämä riipustukseni, jotka ovat niin maanläheistä ja jokapäiväistä turinaa. Mutta onneksi saamme jokainen olla juuri sellaisia kuin olemme - sikäli mikäli olemme kutakuinkin terveitä persoonia. Ja jos emme olekaan, niin silti saamme olla sellaisia kuin olemme. Tulikohan tämän nyt ymmärretyksi oikein?

Mutta nyt lähden juomaan teetä ja syömään suklaakakkua.

Roomalaiskirje 14:17 sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Tiaisia

Saatiin lintulauta ripustetuksi keittiön ikkunan eteen. Siitä on tosi hauska seurata lintujen ateriointia. Lepikossa se oli meille suurta huvia.

Taidan minäkin olla mukana tuossa kuvassa. Ostin joskus kauan sitten eräällä Kuusamon matkalla joltain huoltoasemalta luontokirjan ja sen avulla olen oppinut tunnistamaan jo monia lintuja. Tiaisista en ennen tuntenut kuin talisellaisen ja senkin ilmeisesti usein väärin. Nyt erotan tali- ja sinitiaisen toisistaan. Ovat aika lailla samannäköisiä. Samoin ovat hömö- ja kuusitiainen. Nyt erotan nekin. Eli on tullut opituksi neljä tiaislajia. Hih!

Viime viikon voin aika huonosti. En koko viikolla ulkoillut lainkaan. Oli noita sisäelinvaivoja ja kummallista väsymystä. Piti iltaisin mennä sänkyyn jo yhdeksältä. Yhtenä yönä sitten valvoin melkein neljä tuntia. Mutta eihän se nyt eläkeläiselle mitään haittaa, vaikka en päikkäreitä harrastakaan. Eilen oli eka päivä, kun tunsin taas olevani kunnossa. Hiphiphurraa!

Kävin eilen ex-anoppini 90-vuotispäivillä Rudolla. Olipahan mukava tavata 40 vuoden takaisia tuttuja; kummityttö, työkaveri, hänen vaimonsa, naapureita, ex-mies ja hänen veljensä ja vaimonsa. Tietenkin puhumattakaan ex-anopista, vaikka häntä olen jo aikaisemminkin käynyt tapaamassa ja sain kutsun sekä kehotuksen tuoda Matinkin seuraavalla kerralla.

Illalla olin kauppaopiston aikaisen luokan tapaamisessa. Ei meitä ollut siellä kuin kuusi 34:stä. Mutta oli hauska muistella vanhoja aikoja. Pekka muisti ihmeellisesti kaikenlaisia asioita, joita minä en muistanut alkuunkaan eivätkä tuntuneet muutkaan niin hyvin muistavan. Sekin oli hauska huomata, että kouluaikana (kaksi vuotta yhdessä) he olivat minua paljon nuorempia, mutteivät enää. Minä olinkin luokan vanhus = äitihahmo ja Pekka minua hitusen nuorempana isähahmo. Sain muuten häneltä mukavan kiitoksen. Hän kertoi, että kun olin opiskellut kauppakorkeassa vuoden, olin soittanut hänelle ja kehottanut tulemaan myös sinne, että helppoa on. En sitäkään ollut muistanut, nyt harmaasti se kajastaa tuolla takaraivossa - nimittäin se puhelu.

Kohta lähdetään sauvakävelylle, illalla on Raamattu- ja rukouspiiri taas meillä. Aion tarjoilla syksyn ensimmäiset glögit ja piparit. Itse ollaan jo pari kertaa nautittu näistä antimista.

Jesaja 41:10 älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi: minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.

Höyrykone mullakin käytössä, vaikkei oma

No niin Helinä ei pääse enää ylpeilemään höyrykoneellaan, minäkin olen nyt sitten sellaista käyttänyt. Taisi kuitenkin olla hivenen erilainen kuin hänellä. Elikkä lainasin ystävältä höyrypesurin pestäkseni kosteat paikat kotona, eli vessan, pesutuvan ja saunan.

Kerran aikaisemminkin olen Lepikossa sellaista käyttänyt ja samaan tulokseen tulin tälläkin kertaa. Ei yksin höyryllä pärjää. Ainakaan minä. Pakko oli muitakin konsteja käyttää, että sai puhdasta. Vessan liat sai kyytiä eilen, pesutupa ja sauna tänään.

Kaakeleihin kone on erinomainen - tai siis kaakelien saumoihin. Tulevat kyllä puhtaiksi, jos vain jaksaa joka sauman käydä läpi. Minä en jaksanut ylempää, vain seinän puolestavälistä. Hih.

Saunassa ajattelin aloittaa lauteiden alta ja kömmin sinne pesurin irrotettavan käsiosan kanssa. Heti työn alettua hoksasin, että istumapenkkihän lähtee irti. Siispä eikun pois lauteiden alta ja nostin penkin irti. Huhhuh, alla olevat parrut olivat osin aivan lahoneet. Eikä höyry puhdistanut likaa puusta - tosin käyttöohjeessakin sanottiin, ettei sovi käsittelemättömälle puulle - mutta pitihän sitä kokeilla. Siispä eikun sankoon vettä ja juuriharja käteen. Sillä ne lauteet puhdistuivat. Pakko oli kuitenkin jättää penkki pystyyn ja laittaa sauna päälle, että varmasti kuivuvat kaikki palkit. Ehkä lienee paikallaan nostaa penkki jokaisen saunomisen jälkeen kuivamaan. En missään nimessä halua mitään remonttia nyt enää - tai ainakaan pitkään aikaan tänne. Vaikka nuo märkätilat tullevat remonttiin tässä jossain vaiheessa, näin meinasi päällikkö tänne muuttaessamme ja tarkistusta tehtäessä.

Tarvinnee vielä perjantaina puhdistaa keittiön kaakeleiden saumat. Nyt en jaksa. Oli pakko mennä pesusession jälkeen suihkuun, kun hiki virtasi joka paikasta. Olen muutenkin ruvennut hikoilemaan naamasta aivan vietävästi. Tuntuu välistä siltä, että kaikki hikirauhaset on siirtyneet sinne.

Huomenna on mulla kirpparipäivä kymmenestä kolmeen. Se on mielestäni tosi mukava päivä. Saa kaivella ihmisten tuomia pussukoita ja lajitella niiden sisältöä. Myydäkin ennättää aina välillä, vaikka meidän asiakkaat ovat niin itsenäisiä, etteivät tarvi apua kuin maksun vastaanottamisessa. Ette kyllä usko, miten paljon sitä tavaraa tulee, se on aivan uskomatonta. Vajaa kuukausi sitten haettiin iso kuorma Viroon ja taas tällä viikolla, tosin ei yhtä paljon. Ja roskaa tulee myös paljon. Ihan kaatopaikkatavaraa. Joskus ajattelee, miten ihmiset kehtaavat. Mutta he jättävätkin pussukat oven eteen kiinnioloaikana.

Viime kerralla ostin Iinalle villakangastakin, mustan. Oli melkein käyttämättömän näköinen, duffelimallinen, jossa iso, hieno huppu. Lähetin sen neidille. Tänään tuli viesti, että tuli parahiksi.  Neiti oli eilen vihoitellut nahkatakissaan kylmyyttä ja tänään sai laittaa päälleen lämpimämmän takin. Hyvä niin!

Vielä mulla olis ulkona yksi kukkapurkki, jota en malttanut viimeksi vielä laittaa pois. En ole kolmeen päivään ollut ulkona, enkä tiedä viitsinkö tänäänkään mennä. Tai saattaapi olla, että illalla kävellään rukouskokoukseen, saa samalla hyötyliikuntaa. Mutta eipä tänään tämän enempää.

Onnelliset ja tyytyväiset siskokset Natanian hotellin aulassa

Muistatteko tämän? Voi, kun pääsis uudelleen!

Aina noita siskosten kuvia. Tässä meidän turvamies!

Iloksenne kuvat kahden viikon Israelin matkalta syksyltä 2010.

Psalmit 91:7 Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu.
91:9 Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani." - Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi.

Sunnuntaiaamuna

Ihanaa, talvi on tullut. On tämä paljon mukavampaa kuin märkyys ja pimeys. Tosin vielä lienee pelättävissä takasyksyn tulo. Jos on takatalvi, miksei myös takasyksy, tai takakesä, tai takakevät? Kysyn vaan?

Eilinen päivä kului esikoisen lapsia kaitsiessa. On niin mukavaa seurata noiden viiden lastenlasten kehitystä; jokainen on aivan oma lukunsa, niin erilaisia ovat. Jokaisella oma erityisyytensä ja jokainen yhtä rakas. Pikkuherra Ville 2 vee on aivan ehdoton sydänten murskaaja. On kuulemma kietonut jo päiväkodin täditkin sormensa ympärille. Aivan hymyilyttää vieläkin, kun muistelen niitä tötteröhuulia. Isosisarusten parissa oppiikin aivan eri lailla asioita kuin yksinäinen lapsi. Ville osaa jo laskea, tuntee melkein kaikki värit, tiesi mikä on ympyrä ja nelikulmio!! Kaksi vuotta! Mutta mitä isot edellä sitä pieni perässä. Niinhän se menee.

Oltiin ulkona ihanassa auringonpaisteessa puolitoista tuntia. Miniä varusti meille fiikakorin ja käytiin naapurin autiotalon varastosuojassa glögillä ja pikkuleivillä. Mukavaa oli.

Tässä nämä nökönenät

Kelkkaakin vedettiin. Cajsa vain ei tahtonut näyttää itseään kuvassa. Just ja just isoäiti jaksoi vetää.



Ennen kuin lähdin kotiin, toi välipoika Nellyn Cajsan kaveriksi yökylään.

Tänään on sitten äänestyspäivä. Meillä on ollut yleensä tapana äänestää ennakkoon. Niin teimme nytkin. Matilla on siis varmana ainakin kaksi ääntä. Taitaa tulla jännittävä ilta, vaikka ei hän ole erityisemmin hanakka valtuustoon menemään. Ei ole siis luvannut pettyä, vaikkei pääsisikään. Tulikohan tuo nyt oikein sanotuksi? Olisi kai parempi sanoa; on luvannut olla pettymättä, tai lupasi, ettei pety. Mun kun aina pitää miettiä voiko noin tai noin sanoa. Siitä on ollut aikoinaan paljon riesaakin, kun jotain kirjaa lukiessa tuntuu, että kieli on liian huonoa. Nåh siitä olen kyllä jo aika paljon kasvanut ulos. Jokainenhan saa sanoa juuri niin kuin haluaa.

Illalla laitoin yhteyden ylläpitäjälle tekstarin, että jo kolmas viikonloppu, kun nopeudet on melkein nollassa. Tarkoittaa sitä, ettei ole paljon nettiin asiaa. Ilmeisesti oli jotain häikkää, sillä kohtapian oli nopeuksia tarpeeksi, kuten nytkin on. Tämä tekniikka on edelleen niin ihmeellistä.

Ajatelkaapa sitä, miten paljon on tapahtunut meidänkin elinaikanamme - 66 vuotta. Lapsena tuijotin ison radion vihreää silmää kuunnellessani Kalle Kustaa Korkkia. Puhelin oli erityinen kapistus siellä seinällä. Nyt sellainen on joka taskussa. Miten sitä oikein on edes kestänyt tämän kehityksen? Vai ollaanko me kestetty? Kaikki menee niin vinhaa vauhtia eteenpäin - vai onko se yleensäkään eteenpäin menoa - ettei meinaa mukana pysyä. Ja monethan sitä kelkasta putoavatkin. Tuli tässä mieleen, että miten monen masennukseen tämäkin vaikuttaa? Tähän nykyiseen kansantautiimme. Siinäpä olisi oiva tutkimusaihe jollekin.

Mutta kohta lähdetään rukoushuoneelle kokoukseen. Tänään julkistetaan Jukka Harjulan kirja Elämä kuin palapeli - lähetyslääkäri Jukka Harjulan värikäs kutsumus. Vaasassa julkaisutilaisuus on klo 15. Eli meillä ensin! Hih! Asuivathan Harjulat täällä ennen Vaasaan muuttoa, joten aivan oikeutettua.

Mutta lukemisiin ja Jumalan siunaus elämääsi seuratkoon!

Joh. 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

3:17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.

Netti tökkii

Ei ole ollut paljon haluja kirjoitella tänne, kun netti on tökkinyt viime aikoina vähä paljo. Signaali on heikko ja nopeutta ei paljon mitään. Nyt on kuitenkin pakko yrittää saada aikaan jotain, etteivät kaikki kaksi lukijaa karkaile muualle.

Viime viikko oli lasten syyslomaviikko. Keskiviikkona olin Petossa hoitelemassa kipeää Villeä, että vanhemmat sai tehdä töitänsä.

Cajsa ja Ville antavat Kallelle hierontaa. Olispahan mukavaa olla tuossa hierottavana itsekin.

Torstaina oltiin Maalahdessa Nellyä ja Hannesta hoitamassa. Keksittiin, että lähdetään perjantaina Ähtäriin eläinpuistoon, reissu jäi nimittäin tekemättä kesällä. Lapset tulivat meille yöksi ja heti aamiaisen jälkeen lähdettiin. Ajoaikaa kertyi parisen tuntia. Eläinpuiston reitti oli 3 km pitkä ja meiltä sen kulkeminen kesti 3 tuntia. Pysähdyimme kaksi kertaa syömään eväitä. Onneksi olin ymmärtänyt ottaa sellaista mukaan. Tosin makkaraa en hoksannut ostaa. Paljon oli nähtävää ja koettavaa. Tässä kuva parista lumileopardista.

Hannes ja Nelly lumileopardeina

Mattoasiat ovat nyt järjestyksessä, mutta se vaati paljon ajatustyötä ja aikaa. Pestiin kesällä kaikki meidän räsymatot täällä hienolla maapesupaikalla. Jo kuukauden kuluttua keittiön matto, joka oli tiskipöydän edessä, oli aika ränsistyneen näköinen - tai siis likainen. Kun meillä nyt siis on se uusi lattia, ja tämä keittiön maton paikka oli katsottava uusiksi, aiheutti se paljon päänvaivaa. Mutta ei hätää. Helinä-siskolla on mattoja vaikka muille jakaa ja niin päädyinkin heidän autotalliinsa ja sieltä lähdin vaalea, iso räsymatto kainalossa. Kiikutimme sen Finnvaconiin pestäväksi.

Sitten oli vain keksittävä sille paikka. Olin tullut siihen tulokseen, että keittiön matto saa tästä lähtien sijaita pöydän alla. Hupsista! Siellä mulla ei olekaan koskaan ennen matto sijainnut. Kokeilin sinne ensin omaa isoa räsymattoa. Ei muuta kuin mattorulla pöydän alle ja minä sinne perässä kontilleni. Nostin pöytää selälläni niin, että päädyn molemmat jalat nousivat sen verran, että sain maton sinne alle ja sama temppu toiseen päähän. Sitä mattoa katselin siinä päivän pari, mutta ei se sinne sopinut. Seuraavaksi kokeilin sinne pesulasta haettua mattoa. Mutta se oli aivan liian vaalea. Mun keittiössä pitää olla värejä.

Kävi jo mielessä, että onko pakko lähteä uudelle kirppiskierrokselle sopivaa mattoa etsimään. Mutta sitten. Heureka! Iltayöstä sain sängyssä herätyksen. Eteisen kaksi vihreää mattoa vierekkäin keittiön pöydän alle - tosin jätin muutaman sentin raon mattojen väliin, ettei joku luule mun yrittävän niillä esittää isoamattoa. Ja se Helinältä saatu vaalea matto, jossa on mustat loimilangat, eteiseen. Jess. Ja tosi hyvä tuli. Ei oikeastaan voisi olla paremmin. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Antaa nyt kuitenkin lukijoitten mielikuvitukselle tilaa, siispä en laita tänne kuvia. Sen sijaan saatte kuvan keittiön ikkunalaudalla olevasta kukka-asetelmasta.

Asetelma oli pakko siirtää pöydälle, kun ikkunaa vasten kuva ei olisi onnistunut. Eivätkö menninkäiset olekin veikeitä?

Johanneksen evankeliumi 14:1 "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
14:2 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? 14:3 Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.
14:4 Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte." 



Tadaa sauna on tyhjä

No niin, lattiaremontti on saatettu päätökseen. Meillä oli tosi ahkera ja taitava mies. Sanoi eka kertaa saaneensa nuhteita työnantajalta, kun on liian nopea töissään. Tässäkin remontissa olisi pitänyt mennä viikko, mutta  poika hoiti sen kolmessa päivässä. Teki töitä koko ajan, vain pari kahvitaukoa ja ruokatunnin piti.

Lattiahan on ihan hieno, mutta niin kovin uuden näköinen. Ja minä kun tykkään vanhasta - niin kuin tuosa ukostakin. Hihii! Jotenkin nyt mun ihanat räsymatot ei näytäkään yhtä hyviltä kuin vanhalla lattialla. Tämä lattia varmaan vaatis sellaisen kokovalkoisen kalustuksen, joka nykyisin on niin in. Mutta minäpäs tykkään väreistä enkä aio valkoiseen vaihtaa.

Olihan siinä hommaa. Melkein kuin muutto. IsoM hoiteli kirjahyllyn täyttämisen. Laatikoita oli seitsemän. Sellaisia isoja. Taisi kestää nelisen tuntia. Mutta hyvä tuli. Minä hoitelin enempi tuota astia- ja koriste-esinepuolta.

Kamariin pitäisi saada/hankkia uudet verhot. Ei enää löytynyt omasta kaapista sellaisia, jotka olisin kelpuuttanut. Täytynee tarkistaa Halpa-Hallin valikoimat.

Nyt saatte pärjätä ilman kuvaa, en viitti ruveta etsimään ja lataamaan. No olkoon haetaan nyt pari kuvaa

Tässä pikkusiskon kanssa kälyn synttäreillä

Isosisko ja veljentyttärentytär

Markuksen evankeliumi 5:36 Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan."