Aamulla anivarhain...

lähden junalla porhaltamaan kohti Hesinkiä. Menen Kaisa-mamin luokse päiväksi ja sieltä illan korvalla Inkooseen Liian luo. Ihan mukavaa vaihtelua.

Mutta arvatkaapas mitä? Multa jäi ennen joulua uimapuku uimahalliin ja eihän sitä enää löytynyt sieltä jätettyjen tavaroiden kaapista. Kummallista, että joku viittii viedä mummomallisen, topatun uimapuvun. Tänään kävin Anttilassa ja löysin tasan kolme uimapukua, joista yksi oli kyllä kaksiosainen, mutta yläosa oli pikkuhameen mallinen. Se kyllä harmittaa, kun nykyään sovituskopeissa on niin huonot peilit. Ne lyttää kuvaa kasaan niin, että menee ihan makkaroille. Ennen oli sentään kunnon peilejä. Ja ne uimapuvutkin oli kummallisen mallisia. Rinnat ei kunnolla sovi sisään, pursuaa kainaloista ja yläreunan yli. On se ihme, ettei enää osata tehdä edes kunnollisia uimapukuja. Kyllä ennen sentään osattiin. Täytynee ostaa lahkeellinen ja hihallinen uimapuku. Miksei samantien mene uimaan pitkähihaisessa t-paidassa ja leggingseissä niin kuin Holudi , joka on siellä vanhainkodilla hoitajana.

Nyt pitäis vielä silittää vähän pyykkiä ja sitten nukkumaan. On aikainen herätys. Juna lähtee klo 5.53.

Ai niin. Jussi oli perheensä kanssa täällä ja Iina. Laskettiin pulkkamäkeä, grillattiin ulkona makkaraa ja kaiken kukkuraksi paistoin sen jälkeen litrasta lättyjä. Olipa mukava ilta ja hyvää syötävää. Ihan napa tutajaa.....

Bloggailemisiin....

Projektiraportti tuli valmiiksi

Väännettiin Ann-Marin kanssa projektiraporttia kurssin päätöstehtävänä tänä iltana kolme tuntia ja aikaisemmin oli mennyt ehkä saman verran aikaa. Aluksi tuntui, ettei ajatus kulje millään, mutta saatiin kuin saatiinkin se valmiiksi. Huomenna vien opettajalle. Kunhan sais edes kolmosen. Oli kyllä niin kova vääntö, että.

Kävin sit saunassa ja Munni vei A-M:n kotiin Vaasaan.

On ollut ihania kevätilmoja, toivottavasti on huomennakin, kun on vapaata. Tai mähän menen kampaajalle leikkaan tukkani ja käyn Askelklinikalla hankkimassa uudet pohjalliset, kun vanhat jo retajaa.

Eipä muuta kuin hyvää yötä Jeesus myötä eikä unohdeta lähetystyötä...

Ulkoilun filosofiaa

Ulkoilu on terveellistä. Senhän kaikki tietää ja varmaan hyväksyykin. Mutta ulkoilua ulkoilun vuoksi, sitä en saata sisäistää. Kävellä vain kävelemisen ilosta - tai vielä pahempaa juosta. Ei, kyllä ulkoilulla on oltava jokin päämäärä, tavoite ja lähisellainen. Tai sitten sen tulee olla hauskaa. Varmaan juokseminen on monenkin mielestä hauskaa, ja se on tietenkin ok. Mutta minä en millään löydä pelkästä lenkkeilystä mitään iloa. En sitten vaikka miten yritän. Tykkään toki olla ulkona, mutta mun vartalolleni sopii se, että sillä on jokin lähitavoite, tarkoitus. No, vaikkapa lumen luonti. Tai pulkkamäki lasten kanssa. Niin tai kesällä pihan rapsutus - vaikka se onkin kyllä tylsää. Mukavampaa olis vaikkapa etsiä jostain ladosta tai ulkorakennuksesta kaikenlaista vanhaa, kivaa tavaraa ja kunnostaa sitä. Tai pelata mölkkyä tai miksei pesäpalloakin. Mutta että vain kävellä tai juosta. Se ei sovi mulle.

Että tällaista on mun ulkoilun filosofiani. Tai yleensä liikunnan. Uiminen on mielestäni kivaa, mutta ei vesijuoksu. Miksikö uiminen, vaikkei sillä ole mitään tarkoitusta. No, se nyt vain tuntuu mukavalta. Liukua pitkin veden pintaa. Ah, mikä nautinto. Kun vaan viittis lähteä uimahalliin. Niin ja luonnonvesissä uimista pelkään. Joo, mulla on rapakunto. Kun asuttiin Koulukadulla, kävelin töihin ja silloin pysyi jotenkuten kunnossa. Niin, sillä kävelyllä oli selkeä lähitavoite - päästä joko töihin tai kotiin. Mutta muutto tänne Alskatiin muutti työmatkat autoiluksi. Ja sehän ei kuntoa kohenna, ellei nyt sitten istumalihasten.

Saara kertoi naamakirjassa, että Pilvilammella on Hellevin polku. Joku työkaveri mainitsi siitä aikaisemminkin. Pitäis kyllä käydä kattoos ihan omaa polkua. Hellevi-nimi kun ei ole niitä kaikkein yleisimpiä, niin olen kyllä asiasta yllättynyt. En koskaan vielä ole nähnyt mm. nimimukia omalla nimelläni. Kun siitä vuosia sitten marmatin, Iina maalautti mulle sellaisen joululahjaksi. Vieläkin se tuolla kaapissa hymyilee.

Muistathan rukoilla....tosissasi...saatat saada vastauksen.

Onneksi ei ollut norovirus

Eilen lounaan jälkeen aloin voida tosi huonosti ja olin varma, että nyt se norovirus on mut saavuttanut. Vasta kuudelta pystyin syömään jotain ja kas, se helpotti. Nyt aamulla hyvin nukutun yön jälkeen olo on kutakuinkin normaali.

Kohta pitäis lähteä kaupunkiin ruokaostoksille. Liisa ja Kaj tulevat viideltä syömään. Alkupaloiksi syödään mateenmätiä ja pääruuaksi poronkyljyksiä. Jälkiruoka on vielä mietinnässä, ehkä vain kahvia. Ei yhtään huvittais lähteä kaupunkiin ajamaan.  Heti nyt kauppa tänne Alskatiin. Mä en muutenkaan tykkää käydä ruokakaupassa. Mutta pakko mikä pakko.

Yritin eilen etsiä meille matkakohdetta jostain päin. Olis mukava lähteä täältä Vaasasta, muttei ainakaan vielä löytynyt sellaista.

Kattelin eilen huonovointisuudessani vanhoja videoita ihan niiltä ajoin, kun tuon Munnin tapasin. Iina oli 9-vuotias. Kiva kattoa häntä. Munni oli kuvannut Iinan ja mun kotia Asevelikylässä, voi kun oli nostalgista ja nättiä olin saanut aikaan. Sitten Ruotsista ja sama juttu. Pieni nätti koti. Jaakko ja Jussikin kävivät siellä 20- ja 18 ikäisiä olivat. Ai kun oli mukava kattoo lapsia nuorena. Jussin ylioppilasjuhlat oli videoitu. Niin ja isää ja äitiä oli pitkät pätkät. Voi, kun elämä on niistä ajoista muuttunut. On mukava nostalgisoida aina välillä.

Yöllä näin unta mm. Umasta. Taitaa ihan oikeasti olla sitä ikävä. Pitäis käydä tapaamassa Iinan luona.

No niin, tässä tämänaamuiset turinat.

Yksi eläkepäivä helmikuussa 2009

Yöllä haahuilin ylhäällä, kun varpaat oli vuorotellen pystyssä suonenvedosta. Lopulta sekoitin suolavettä ja join sen. Se auttoi. Sitten piti ottaa päänsärkyyn lääkettä. Nukuin puoli yhdeksään, mikä ei ole kovin tavallista. Aamiaiseksi jälleen päänsärkytabletti. Toivotin Munnin matkaan seitsemän paikkeilla. Sillä menee koko päivä kaupungissa ja illalla on meno Seinäjoelle.  Olen siis yksin kotona koko päivän, mutta ei haittaa. Radio on classic-kanavalla, kun en kerta kaikkiaan jaksa kuunnella Radio Dein päivämusiikkia. Se yksinkertaisesti ei sovi mun hermoille.

Aamulla lueskelin palveluohjauksesta kotitenttiä varten. Sitten into loppui ja kävin ulkona lykkimässä kevyttä puuterilunta, kun en halunnut lähteä pitemmälle kävelemään. TV:stäkään ei tule mitään, mitä viitsisi kattoa. Niskaakin särkee. Mahtaako jokin flunssavirus jyllätä ja yrittää päihittää mua. Ei onnistu!

Esikoinen lähti eilen perheineen Helsinkiä kohti päämääränä Ruotsi, mutta auto teki uunot Parkanossa. Onneksi vaari asuu Tampereella, joten pikkuperhe yöpyi siellä. Välipoika vei illalla auton osan Petolahdesta Parkanoon ja niin menopeli saatiin kuntoon. Tänään matka jatkui ja toivottavasti loppu menee onnellisesti.

Pikku Hannesta pitäis käydä tapaamassa viikonloppuna. Nelly on ollut meillä kahtena iltana viikon sisällä, joten se puoli on hoidossa.

Koettakaa pärjäillä, ellette, niin soitelkaa...

Polttaa rintaa...

En jaksa kirjoittaa. Polttaa rintaa. Somac ei auta. Väsyttää. Nukuin huonosti viime yönä. Nelly oli täällä. Aih...kun polttaa.... Ei enää edes cappucinoa. Kokeilen sitä mahajugurttia mikäsenniminytolikaan...en muista. Viljasellaista. Sit nukkumaan.

hei då...

Ihana alkutalvaen päivä

Mikä ihana auringopaiste tuolla ulkona onkaan. Kävin aamulla kävelyllä enkä meinannut jaksaa kävellä takaisin. Mikä lie takapakki tullut....

Olen ollut kovasti huolissani hollantilaisesta vapaaehtoistyöntekijästä, joka oli kanssamme Jerusalemissa kuukauden. Hän oli paljon kanssamme, täytti juuri 22 vuotta. Opiskelee kriminologiaa ja valmistuu ensi kesänä. Olen meilannut hänelle pari kertaa. lähettänyt joulukortin ja valokuvia, kun en saanut kuvia menemään meilillä. Olin jo melkein varma, että hänelle on tapahtunut jotain, asuu nimittäin Hells' Angelsien naapurissa. Tosin en sitä silloin vielä tiennyt. Sit laitoin vielä kerran pikku meilin, että anna nyt kuulua edes jotain itsestäsi. Ja niin sain häneltä viestin. Oli yrittänyt meilata, muttei ollut lähtenyt minnekään, nyt vastasi mun meiliin, niin jopa tuli perille. Kyllä helpotti.

Munni lähti miesten iltapäivään, joten saan nautiskella yksinolosta. Vaikkei se aina niin herkkua olekaan. Yskä on paljon parantunut ja Uma ei oikein ymmärrä, miksei se saa juoksennella vapaasti, vaan pitää olla hihnassa. Ehkä viikon kuluttua se muuttaa Petolahteen, jos nyt Iina malttaa siitä enää luopua. Kyllä me ollaan Munnin kanssa kaivattu sitä.

Ei pelkää uma ahventa...

Nyt lähden laiskottelemaan, kun olen ollut niiiin ahkera tänään..... tai pitäis ehkä hieman kattoo lopputyön suunnitelmaa, kun viittis. Olkoon, nythän on lauantai-ilta.

Uudet ikkunaverhot

Hairahduin Minimanissa käydessäni ostamaan aulaan ilmestyneestä uudesta kangaskaupasta ikkunaverhokangasta keittiöön. Ompelin ne aamulla. Nooh... edullista kangas oli....menettelee verhonakin. Edelliset verhot maksoivatkin tosi paljon. Noh on niitä käytettykin jo kolmena vuonna. Vaihtelevasti. Viime keväänä ostin HobbyHallista Marimekon keltaista unikkoa keittiöön ja samanlaisen vahakankaan pöydälle. Huono ostos. Vahakangas oli viikon käytön jälkeen mustissa kulumajäljissä pöydän reunoissa. Reklamaatiooni vastattiin vain, että Marimekko on päällystänyt kankaan ja se on niin kuin se on. Sikakalliitkin ne oli. Mä en ole vuosiin käyttänyt kuin kankaista pöytäliinaa ja tuli kyllä niin huono maku tuosta, etten hetkeen Marimekkoa osta.

Munni on kaupungilla työmaalla ja mulla on hirmu nälkä. Eikä ole ketään, joka laittais ruokaa. Otin aamulla poron jauhelihaa joten pitäis kai ite ruveta kokkaamaan. No, yleensäkin minä meillä kokkaan, Munni sitten tekee muita hommia kuten siivoaa ja pesee ikkunat yms. jota nyt voi miehelle uskoa .

Ostin eilen myös uusia leikkikaluja - en itselleni siis - lastenlapsille tänne kotiin. Nellyn kanssa sitten istuttiin ja juotiin kaffia, jota hän keitti ja kaatoi sinne vielä suklaatakin. Niin ja muovailtiin vahalla, heitettiin Muumi-tauluun tarrapalloja. Mutta eniten kuitenkin tehtiin musiikkia - marakasseilla ja tamburiinilla ja tanssittiin. oli hauskaa.

Kylpyammekin raahattiin ja typykkä käväisi kylvyssä. Se isua huolettaa, kun prinsessan nenä on ollut tukossa jo pari kuukautta ja nyt tulee keltaista räkää. Nenän alusta on punainen ja ärtynyt. Mutta hienosti Nelly niistää. Mistäköhän tuo nenän tukkoisuus mahtaa johtua? Alkoi jo ennen joulua.

Nyt pakko mennä laittamaan jotain murkinaa....

Hups..tais tulla paineita

Siivottiin Munnin kanssa, kesti kolme tuntia. Ei olekaan tässä huushollissa aikoihin niin perusteellista siivousta tehty. Nyt on tyytyväinen olo. Nelly tulee illalla hetkeksi tänne, kun välipoika menee Raippikseen pelaamaan kaukalopalloa. Munni on tehnyt leirikeskuksen takapihalla kovasti töitä. Tällä viikolla sinne tulee taas iso ryhmä päiväkotilapsia. Siellä on hieno pyllymäki ja kaksi isoa lumikassa, joissa voi kiipeillä. Ja kenttä on aurattu komeaksi. Jospa illalla lasketeltais Nellyn kanssa.

Illalla taas kouluun, tosin olen vain kuuteen saakka. Meillä on luovia asiakastyön menetelmiä. Aivan ihana opettaja Tytti. Tänään pitää ottaa mukaan muutama esine, jotka ovat olleet elämässä merkittäviä tai suuntaa antavia elämän eri vaiheissa. Mietin kauan, mitä ottaisin ja sitten lopulta se oli aivan itsestään selvää. Äiti on säilyttänyt mun morsiusdiadeemin - siis kun 18-vuotiaana menin Markun kanssa naimisiin - otan sen ja sitten vielä hääkuvan. Mutta se kaikkein tärkein esine on luonnollisesti Raamattu. Se on antanut elämälleni aivan uuden suunnan ja on tärkein tavarani. Sieltä ja sen kautta löytyy apu joka asiaan.

Asiasta kolmanteen. Mulla on ihan liian pitkät kynnet, on vaikea kirjoittaa. Leikkaan ne tosi usein, kasvaa aivan liian nopeasti.

Nyt pitää ryhtyä valmistautumaan lähtöön. Seurailemisiin...

Jo oli aikakin...

Nimittäin kirjoittaa tänne. On kulunut jo viikko edellisestä kirjoituksesta. Tänään Uma muutti pois meiltä. Mutta paljon on tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen. Uma sairastui - tai on sairastanut kait jo tovin. Vähensi koko ajan syömistään, juoksi ulos-sisään-ulos-sisään. Ei kunnolla enää leikkinyt ja kerran tuli hieman löysää ripulia. Ei siis voitu antaakaan sinne, mihin oli suunniteltu. Ja sielläkin päässä oli tulossa mahdollisesti sellaisia elämänmuutoksia, ettei ollut lainkaan varmaa voidaanko sinne Umaa ottaakaan. No tänään Iina kävi lääkärissä kisun kanssa ja toden totta jonkinlaisesta virussairaudesta Uma kärsii. Lääkärin mukaan kärsinyt jo pidempään, sillä leukosyytit olivat alkantissa. Epäillään kissaruttoa, jota saattaa olla esikoisen tilalla, sillä siellä on kissat myös sairaina ja joku jo siirtynyt kissojen taivaaseenkin. Jos se on ruttoa, kuten lääkäri epäili, siihen ei ole lääkitystä, vitamiinia nyt annettin ja katsotaan miten käy. Vaikuttaa kuitenkin toivorikkaalta.

Uma on nyt Iinan luona ja jos paranee, rokotetaan ja siirtyy sieltä esikoisen kissojen ja muiden eläinten joukkoon ja saa kuulemma olla siellä elämänsä loppuun saakka. Vaikea meidän oli kuitenkin Umasta luopua, ehdittiin jo kiintyä kovasti. Munni kuitenkin sanoi rakastavansa mua sentään enemmän, joten mulla on toivoa .

Yskä ei ole yhtään parantunut, viime yönä taas heräsin yskimään oikein kunnolla. Torstaina tehdään kunnon suursiivous kaikille pinnoille ja lumipestään matot ja tuuletetaan kunnolla. Silti kuulemma kissan epiteelit - ne ihosta lähtevät eritteet, jotka aiheuttaa allergiaa - säilyvät tosi pitkään, kukausiakin. Mutta eiköhän tästä selvitä, on sitä selvitty pahemmistakin asioista. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamatokin.

Pikkumies on saanut nimen - Hannes. Hieno nimi ja suomalaiseksi hieman erikoinenkin. Vuonna 2007 oli tuon nimen saanut 13 ruotsinkielistä poikalasta. Eli nimi on molempikielinen. Niin sitä vain minäkin sain kolmen vuoden aikana neljä lastenlasta. Ei voi kuin iloita.

Pitäis vielä vääntää projektitehtävää, mutta jääköön tältä illalta.....

Lukemisiin ja kirjoittamisiin...

Uma on saanut kodin...

Nyt Umalle on löytynyt uusi koti. En tiedä vielä, milloin haetaan. Tiedän vain sen, että se on Kruunupyyssä (Kronoby) ja siellä on talli ja hevosia. Sinne miukumaija sopiikin hyvin. Tosin kiisseli ei osaa edes naukua kunnolla, pikkuisen vain miukaisee. Uusi omistaja on luvannut tulla peräkärryn kanssa hakemaan kissan ja talon. No Munnihan tässä vähän väliä kissan kanssa leikkiessään sanoo, että kyllä me taidetaan laittaa tuo isu sinne peräkärryyn  että sellaista lähimmäisenrakkautta aarrhhhgggg...

No eiköhän tuollekin asialle ratkaisu löydy.

Koettiin verkot tänään, yksi made tuli ja se on jo keitetty. Värkkäsin kolmesta mateesta ison keiton ja nyt odotellaan Riittaa ja Karia ja Ykää syömään.

Tässä Munni avaa avantoa....

Näin sotkuun made sai verkon. Ei saatu millään sitä selväksi. Made toki irtosi verkosta.

Eilen kävin molempien poikien perheiden luona ja tapasin ex-miehenikin. Pikkumies oli niiiiin ihana, aivan sydän löi ylimääräisiä lyöntejä. Hyvin on Nelly suhtautunut ainakin tähän saakka. Kutsuu vauvaa Miniksi. Saatiin kyllä tietää jo nimikin, en nyt sitä kuitenkaan vielä tänne kirjoite. Hyvä nimi on. Esikoisen luona leikin Cajsan kanssa pallolla ja meillä oli niin hauskaa. Kalle istuskeli ja pyöriskeli siinä seassa. Iso ja ponteva poika ja aina yhtä hymyä.

Pikkukilikin oli varsin suloinen. Pieni, niin pieni..... ja kaunis naama.