Elämää

Paljon olen viime päivinä miettinyt tätä elämän kulkua. Esimerkiksi semmoista, miten vanhempani tulivat heidän vanhemmistaan, minä omista vanhemmistani ja lapseni minusta ja heistä taas heidän lapsensa. Tämä sukupolvien ketju ulottuu kauas taakse ja me kannamme mukanamme monia asioita, jotka tulevat tästä ketjusta. Tietämättämme, ymmärtämättämme. Mutta kuitenkin.

Ensin ollaan lapsia

 Tässä olen teini-ikäinen.

Ei sitä tuossa vaiheessa tiennyt, minne elämä kuljettaa. Itehän niitä päätöksiä tein. Tässä seuraavassa muutama kuva seuraavista vuosikymmenistä:

Olen ehkä 15-16 ikäinen

Tässä taas siinä 18-19.

I

Tässä vähän yli 20 vuotta.

Tässä kuopuksen kanssa noin nelikymppisenä.

Viimeisin hääkuva. Siinä kuopus on mukana.

 Ja sitten kuvat, joiden väliä on nelisenkymmentä vuotta. Ekassa parikymppisenä ja tokassa yli kuusikumppisenä samalla rapulla.

Mitähän viisasta - tai vähemmän viisasta - sitä vielä kirjoittais. Nyt on ne kaikki hienot ajatukset kuin poispyyhkäistyt. Minne lienevät ajelehtineet?

Luopumistahan tämä elämä on. Sekä mulla että varmasti jokaisella. Tänne synnytään, eletään elämä, miten eletään ja sitten kuollaan. Siinähän se on tämä elämän kaari. Paljon tuohon elämäosioon kuitenkin yleensä mahtuu. Ainakin niillä, joilla kaari on pitkä. Jokaisessa vaiheessa on oma luopumisosionsa. Mulla tämä viimeisin - puolisosta luopuminen. Ja sen seuraukset. Joita ei ole ollenkaan vähän. Eikä vähäisempänä yksinäisyys. Välillä jo tuntui, että elämä voittaa, mutta ylä- ja alamäkeähän tämä kuitenkin on. Joskus tuntuu, ettei jaksaisi yhtään enää, sitten taas tulee parempi päivä ja yökin.

Ei yhtään innosta ajatella, että luopuminen jatkuu vääjäämättä ja lopulta, jos elämän päiviä riittää, on edessä terveyden menetys. Harvahan täältä terveenä lähtee! 

Ja se vanhuus ja yleensä kyvyttömyyskin. Kyvyttömyys moniin asioihin. Mihin kenelläkin. Muistan, kun rukoilin, ettei äidin tarvitsisi joutua sängyn omaksi. Neljä vuotta hän kuitenkin siinä makasi - sängyssä - kävelykyvyttömänä. Suuri toiveeni on, ettei mun tarttis, vaan saisin lähteä suhtkoht kykenevänä. Niin ja ettei lapsille jäisi isoa taakkaa selvittää mun jäämistöä - sekä materiaalista että taloudellista.

Saarnaaja 12:1-7 " Ja muista Luojaasi nuoruudessasi ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: 'Nämä eivät minua miellytä'; ennen kuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin - jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin, ja akkunoista kurkistelijat jäävät pimeään ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee ja noustaan linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät; myös peljätään mäkiä, ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii, ja heinäsirkka kulkee kankeasti, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla - ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ja vesiastia rikkoutuu lähteellä, ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon.

Ja tomu palajaa maahan niin kuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin."

Tutustuin naapureihin

Taas uutta tälle päivälle.
Olin parvekkeella ja kurkkasin seinän takana olevalle naapurin parvekkeelle. Siellä istui nuori nainen tupakka kädessä. Sanoin hei ja kysyin puhuuko hän ruotsia tai englantia. Pudisti päätään ja sanoi jollain kielellä - en muista/tiedä millä - hetkinen ja katosi sisälle. Tuli sitten miehensä kanssa takaisin. Mies puhui vähän englantia.

Siinä yritettiin hieman jutella. Sain selville, että ovat Ukrainasta ja asuneet tuossa naapuriasunnossa noin puoli vuotta. Ovat töissä sikafarmilla. Tosi hienoa, että ovat saaneet töitä. Mies on ollut täällä muistaakseni puolitoista vuotta. Vaimo ja lapset tulleet myöhemmin. Kaksi lasta seitsemän ja viiden vanhat. Tytär on seitsemän ja meidän välipojan luokalla. Muistan pojan kertoneen, että luokkaan tuli ulkomaalainen tyttö ja hänet ja tyttö pantiin vierekkäin istumaan. Hauskaa. Lapset oppivat nopeasti kielen ja nuoret ihmisetkin.

Olen viime päivinä monesti miettinyt, miten saisin lähempää kontaktia näihin maahanmuuttajanaisiin. Täällähän asuu paljon bosnialaisia ja vietnamilaisia. Hei tietenkin sanotaan aina, kun ulkona tavataan. Mutta naiset ovat usein kotona eivätkä opi niin nopeasti kieltä. Olisi tosi hienoa, jos täällä voisi olla jokin "kerho" meille naisille. Minäkin pääsisin sisään yhteisön elämään.

Oon tosi iloinen tänään/kin. Vuosien takaiset "tukilapset" kävivät aamupäivällä. Oli niin ISO ilo tavata heitä pitkästä aikaa. Ovat jo aikuisia ja hienoja ihmisiä. Pojalla on jo tytärkin ja kihlattukin oli mukana. Oli niin hienoa tavata. Pojalla on palveluyritys Vaasassa ja tyttö opiskelee sairaanhoitajaksi - molemmat ovat jo lähihoitajia.

Niin ja mulla on kiva parveke ja siellä on lämmin - ainakin, kun aurinko paistaa.

Elämä voittaa silti!!

Room. 8:28 "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka Hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut."

Tunnelin päässä valoa

Kolme kuukautta olen ollut leskenä. Eilen se alkoi. Eli rupesi näkymään hivenen valoa tunnelin päässä. Samalla tuntui, että voimat alkaa palautua. Sama on jatkunut tänään. Jospa tämä tästä vielä!
Toivossa on hyvä elää, sano lapamatokin. ;)

Käväisin eilen Laihialla ja uskokaa tai älkää, mulle tuli ikävä sinne. Kuitenkin tiedän, että on parempi asua täällä nyt. Olen lähellä poikien perheitä. Niin, eikä tässä asunnossa ole muistoja Matista. Enhän olisi taloudellisesti selvinnytkään edellisessä asunnossa. Saa nähdä, miten täällä selviän. Mutta selvittävähän on - jotenkin. Ja mitäs sitä eläkeläinen mitään erityistä tarvitsisikaan. Ja kirpulta löytyy kaikkea. Eilen löysin Laihian kirpulta itelleni housut - semmoset caprit. Maksoivat kokonaista 2 euroa.

Oli ihanaa tavata ystäviä ja kuulla kuulumisia.

Psalmit 43:3 "Lähetä valkeutesi ja totuutesi. Ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi."