Koivuhalkoja

Tänään olen kantanut kaksi lavaa pilkottuja koivuklapeja sisään Lepikon saunamajan puuvarastoon. Hyvä minä! Näin paljon niitä oli

Huom! siinä on kaksi riviä.

Isäntä sen kun puhui puhelimessa ja autoa peseskeli. No eipähän tarvinnu lähteä lenkille.

Joululeivontaa

Porkkanainen joululeipä näyttää armon vuonna 2009 tältä

Ja joulupulla tältä

näitä leivoin neljä

sisältä näyttää tältä

arvaas vaan oliko hyvää....naminami...

Leipää ja hammasta

Aamu alkoi loistavasti hyvin nukutun yön jälkeen. Eilisestä mahataudista vain muistot jäljellä. Ei kun vääntämään leipää uudella reseptillä. Välissä vähän kudottiin, mutta enpä kerrokaan mitä, kun joulun alla ei saa olla utelias

Leivistä tuli komeat ja korkeat ja koska mun oli pian lähdettävä kaupunkiin hoitamaan Kallea siksi ajaksi, kun äitinsä on naprapaatilla, päätin syödä vain nopeasti siivun lämmintä leipää. Parin kolmen nautinnollisen haukkauksen jälkeen tuntui jotain kummallista hampaissa. Lähtikö pala vai mitä se oli - leipähän on pumpulinpehmeää. Siihen jäi se syöminen, sillä asiaa tutkittuani huomasin yhden paikatun poskihampaan haljenneen. Siinä se sisäpuolinen hampaanpuolikas roikkui ikenen varassa. Onneksi Sepänkylän hammashoitolasta yleensä saa akuuttiajan nopeasti ja mullekin järjestyi jo puoli kolmelta. Mian puolen tunnin naprapaattiaika oli puoli kaksi, joten arvelin ehtiväni hyvin.

Kalle nukkui autossa ja minä siinä istuskelin häntä ihaillen. Kyllä lapset ja lastenlapset on maailman kauneimpia. Mia tekstasi viittä vaille kaksi, että hän istuu vielä odotushuoneessa. Mulle tuli hätä. Soitin hammashoitolan tädille, joka ei ole niitä maailman ystävällisimpiä asiakaspalvelijoita ja kerroin hankalan tilanteeni ja kysyin voisiko aikaa mitenkään siirtää. No ei tietenkään, sillä se on päivän viimeinen aika. Eikä mitään muuta! Mulla ajatus vipatti sinne tänne, ketä nyt pyytäisin apuun. Mian äiti on töissä ja isän puhelinnumeroa mulla ei ole ja hänkin lienee töissä ja Iina on Hesassa eikä Matilla ole autoa, kun se on mulla. Kääk....mitä mä teen? No hädässä ystävä tutaan. Soitin siskoLiisalle ja hän heti avuliaana lupasi tulla hätiin. Samassa Kalle heräsi ja rupesi itkemään. Vaikka yritin miten lohduttaa ja ottaa syliin ja mennä ulos ja kaupassakin käymään, ei itku vain lakannut.

Tekstasin Mialle, miten jouduin toimimaan ja samassa Liisa tulikin. Pyysin häntä puhumaan Kallelle ruotsia ja niin he menivät autoon sylikkäin istumaan ja minä Sepänkylään. Ja tietenkin siellä oli lääkärit aikojen suhteen jäljessä, joten pääsin sisään vasta 20-15 vailla kolme. Eli jos vähänkään asiakaspalvelija olisi halunnut olla avuksi, hän olisi voinut kertia sen, kun tiesi tilanteeni. No, Kalle oli lakannut itkemästä, kun Liisa lauloi hänelle. Onneksi! Harmitti kyllä niin vietävästi.

Hammaslääkäri oli nuori, nätti nainen, joka oli tosi tehokas ja hyvä. Hän kertoi, että ellei voi paikata, täytynee hammas poistaa. Hän puudutti ensin eikä se tuntunut melkein ollenkaan. Pala oli aika iso, kiilamainen ja oheni ikenettä kohti eikä onneksi ollut hermo paljastunut. Lääkäri sanoi, että sen kyllä voi paikata ja katsotaan sitten, miten se kestää. Oli ilo seurata hammashoitajan ja lääkärin yhteistyötä, se sujui niin hienosti. Ja lääkäri työskenteli varmoin ja tehokkain ottein. Oli tosi turvallinen olo, vaikka en minä koskaan ole hammaslääkäriä pelännyt.

Tämä oli jo toinen hammasvaurio mulle tänä syksynä. Aikaisemmin lohkesi hampaasta ennen ekaa poskihammasta päästä pala, mutta se korjattiin vain hiomalla. Mitenkähän sitä sais itelleen uudet ehot hampaat? Ihan omat sellaiset. Luin jostain, että Amerikoissa on pystytty kasvattamaan hampaita. Mahtaiskohan tuosta tulla apu mullekin jatkossa?

Nellyllä on menossa roolileikit ja kaikki ovat saaneet häneltä uuden identiteetin. Iskä on kuningas kolmonen. Kun iskä kysyi, kuka on ykkönen, Nelly vastasi, että Munni. Mamma on kuningatar jä hän itse prinsessa. Isu on kuulemma enkeli. Munni jo tänä aamuna hersytteli mun moitteille, että hän onkin kuningas ykkönen ja minä vain enkeli. Täytynee totutella tähän uuteen rooliin.

Yökylää ja muuta mukavaa

Katseltiin just jälleen kerran Tuntematon sotilas Edvin Laineen versiona. Aina se on yhtä koskettava ja herättää joka kerta erilaisia ajatuksia. Ei ole ihme, että miehet ja rintamalla olleet naisetkin saivat elinikäisiä sielun vammoja noissa kauheissa koettelemuksissa.

Hieman iloisempiakin asioita on tapahtunut. Nelly 3 v 2 kk ja Hannes 10 kk olivat meillä yön ja kaksi päivää hoidossa. Kovaa meininkiä se pakkaa olla tuo vauvan hoitaminen. Kun ei uskalla hetkeksikään jättää valvomatta. Poika toimii nopeasti kuin ajatus ja kun ei vielä ole ymmärrystä kehittynyt tuohon pieneen ikän, täytyy aikuisen toimia ymmärryksenä. Minä hoitelin pääasiassa Hanskia ja Munni leikki Nellyn kanssa. Kyllä heillä olikin monia eri leikkejä. Muistipelissä Nelly oli lyömätön, Munni sai vain muutaman parin, kun Nelly kahmi melkein kaikki. Hyvä Nelly!

Eka ilta meni hieman itkeskelyksi Hanneksella. Piti loppujen lopuksi nukuttaa kärryihin ja siitä sitten nostin yöunille retkisänkyyn. Nelly nukkui "Munnin välissä" ja minä jossain vaiheessa tovin valvottuani käännyin jalkopäähän nukkumaan.

Mukava näin omat lapset jo kasvattaneena seuraita noita lastenlapsia ja miten eri luonteisia he ovat. Omien lasten kasvaessa elämä oli niin kiireistä, ettei sitä kait ehtinyt kiinnittää huomiota moniin sellaisiin asioihin, joita nyt noissa pikkuisissa katselen. Kaikki neljä ovat omia, ihani persooniaan.

Jaa-a, tälle viikolle ei ole kalenteriin merkitty YHTÄÄN mitään. Hihhei....saan tehdä mitä haluan. Saas nähdä, mitä vielä keksin. Mutta joulun allahan ei saa olla utelias, joten en kerro enempää. Jotain kivaa kuitenkin - niin ainakin itse uskon.

Iina oli meidän srk:n hienossa lastenjuhlassa reportterina ja aikoo kirjoittaa ekan freelancer-juttunsa siitä. Tosi hieno idea järjestää lapsille itsenäisyyspäivän juhlat pöytiin tarjoiluineen.

Hyvää joulun odotusta kaikille lukijoille!

p.s. Tein muuten eka kerran lanttu- ja porkkanalaatikot valmiista kaupasta ostetusta soseesta. Ja tuli aivan yhtä hyviä kuin alusta alkaen ite tehtynä ja paljon helpommalla. Toki käytin voita ja 38 %:sta kermaa...kaikki maun tähden

Ruåttinmatkaa ja muuttoa

Käväistiin opiskelukavereiden kanssa Uumajassa opintomatkalla. Torstaiaamuna starttarsi RG Linen "upea" laiva Vaasasta kohti Holmsundia, josta bussi vei meidät Uumajaan hotelli Winniin. Ihan kelpo hotelli. Ainut huono puoli oli tosi ruma taulu, jossa miehen kasvot naamallaan moposilmäsuojat. Otin taulun seinältä ja laitoin nurinpäin kirjoituspöydälle. Myöhemmin kuulin muidenkin maun olleen samansuuntainen, yksi oli jopa laittanut taulun sängyn alle. No, muuten ihan hyvä hotelli. Minä en muuten vieläkään tiedä, missä se hotelli sijaitsi, vaikka se oli ihan keskustassa. Oli se sen verran kummallisessa paikassa.

Uumaja oli kumman hiljainen sekä iltapäivällä että perjantaina aamupäivällä. Mutta, kun kello tuli kolme, oli yhtäkkiä ihmisiä aivan joka paikassa. Torstai-iltana käytiin syömässä kiinalaisessa, jossa oli korttiautomaatti rikki, joten saimme maksaa euroilla suhteessa 1 euro = 10 kruunua. Ruoka menetteli, muttei ollut lainkaan kiinalaisen makuista. Jopa soijakastike oli mautonta.

Toisin oli The Bishops Arms -pubissa, jossa pienellä porukalla söimme perjantaina. Pub oli täysin englantilaistyylinen, tosi kodikas ja viehättävä vanhalla tavalla. Tällaiset annokset pistimme poskeemme

ja hyvää oli - myös riittävästi.

Matkan kohokohta oli vierailu poliisilaitoksella sosiaalipäivystyksessä, jossa ryhmänohjaajamme tytär työskentelee. Sanoinkin, että jos olisin nuorempi, niin juuri tuollaista työtä haluaisin tehdä.

Eilen sitten Iina muutti serkkunsa Linnéan kanssa yksiin - viidenteen kerrokseen. Minä lupauduin auttamaan, mutta kantamaan en suostunut. Järjestelimme Sanniksen kanssa tavaroita kaappeihin. Aamulla kävin pesemässä lattiat. Oli muuten törkeät. Pesin olohuoneen lattian kolmeen kertaan eikä se vieläkään tullut puhtaaksi. Vanha, huokoinen muovimatto, johon oli imeytynyt kaikenlaisia jälkiä. Olisi pitänyt ehtiä konttia se harjan kanssa ja sitten vahata. No muut lattiat pesin kertaan tai pariin ja olin aivan hikimärkä. Ja sitten kiireellä kampaajalle, jonne tulin aina henkin hapatuksissa ja punaisena. Ihan hävetti. Noora, joka opiskelee kampaajaksi, leikkasi hiukseni ja hyvin sen tekikin. Hyvä kampaaja tulee vielä. Tosin en pääse tykkäämään siitämikäsenytonkaan suoristusrauta tai sellainen (multa katoaa nykyään ihan tavallisetkin sanat saati sitten vähän uudemmat). Illalla kävin saunassa ja tutut paplarit päähän ja niin tuli oman mielen mukainen tukka.

Lopuksi vielä kuva kaveruksista, jotka lämmittävät toisiaan.

Tehdään mekin samoin!

p.s. en kotiutunut niihin uusiin silmälaseihini millään. Hiippailin optikolle ja kerroin sen. Niin valitsin uudet pokat ja sain ne takuuseen. Hitsi, mikä hieno juttu. Ehkä jatkossa näytän uudetkin lasini blogissani.

Nyt se on sitten tehty

Niin mikäkö? No esitetty opinnäytetyö tietenkin. Mua jännitti eilen ja tänä aamuna ihan hirvittävästi. Aamupäivällä tarkensin vielä PowerPoint-esitystäni ja tulostin ties monennenko kerran muistiinpanosivut. Siirsin esityksen kahdelle tikulle varmuuden vuoksi, jos toinen ei toimisi että sellaista luottamista.

Kun toiseksi viimeistä työtä opponoitiin (mun oli siis viimeinen), hoksasin, että olisin voinut pyytää jonkun läheisen tulemaan kuuntelemaan, kun Munni ei päässyt työtilanteensa vuoksi. No, nopeasti tekstaria Ulpulle, joka erinäisten viestittämisien jälkeen innosta vikisten lupasi tulla.

Mua ei sitten enää jännittänyt yhtään ja esitys meni tosi hyvin. Mielestäni kaikki tärkeät asiat tulivat hyvin kerrotuiksi enkä unohtanut mitään. Tosin olihan mulla ne muistiinpanosivut mukana. Opponoijaltakin tuli kehuja, mutta myös kritiikkiä asioista, joista olin jo maininnut näille läheisille. Eli tutkimusmenetelmiä olisi pitänyt kuvata tarkemmin ja vieraskielinen aineisto puuttui. Yritin yhtä ruåttinkielistä kirjaa lukea, mutta en saanut mielestäni siitä oikeaa asiaa irti, joten päätin riskeerata ja jättää kokonaan pois vieraat kielet.

Jälkeenpäin yksi ryhmätoveri tuli kiittämään ja sanoi, että aivan kuin olisi ollut luennolla ja muutama muukin kävi kiittämässä hyvästä esityksestä. Eli ilmeisesti olin sitten osannut kertoa oikeita asioita asiasta, joka ei läheskään kaikille ole tuttu. Työni nimenä on Omaishoitajan jaksaminen. Haastattelin siihen neljää mustasaarelaista omaishoitajaa. Mielenkiintoinen aihe ja opin paljon.

Huomenna vielä opponointi ja sen jälkeen käyn huuhtomassa koulun pölyt uimahallin veteen. No, tosin sitten on vielä puoli yhdeltä se kyspyysnäyte eli aineen kirjoitus opinnäytetyön aiheesta.

Oih, jos olisin tiennyt tämän työn määrän, en kyllä olisi opiskelemaan lähtenyt. Toisaalta sehän on vain hyvä, kun ei tiedä huomista, kun ne huomisen voimatkin tulee vasta huomenna.

Hyvää yötä Jeesus myötä, eikä unohdeta lähetystyötä!

Kihlajaispäivällinen

15.11. tuli 18 vuotta siitä, kun matkustettiin Iinan kanssa Ruåttiin yllätysvierailulle tulevan ukkomiehen luo. Ja sitten mentiin kihlakauppaan. Iina istui auton takapenkillä, kun pujotimme Matin kanssa kihlat toistemme sormiin.

Tottakai täytyi myös tyttären olla mukana myös näillä päivällisillä.

Ruokaa oli riittävästi, ei nyt mitään erikoisen hyvää, mutta ihan ok, kuten sanoimme tarjoilijalle.