Olin eilen niin väsynyt, etten meinannut jaksaa mennä nukkumaan. No kun sitten pääsin sänkyyn, nukuin 10 tuntia. Mutta laiskottelun mestari on aivan muualla. Kattokaapas tätä..
Puhumattakaan tästä...
Uma sen osaa. Tässäkin kuvassa kierähti vain ympäri eikä viitsinyt parantaa asentoa, vaikka pöydän jalka tuli eteen. Näin kunpa osais olla rentona ja jättää murheet sinne, minne ne kuuluu. Sillä "..murheellanne ja murehtimisellanne ette lisää elämäänne kyynäränkään vertaa..." sanoi Jeesus.
Nämä kissat on niin mukavia. Annetaan niiden olla joka päivä vähän aikaa sisällä - se on sellaista siedätyshoitoa meille ja meidän allergioille. Vielä ei ole tullut oireita. Aamulla annoin niille purkillisen kermaa (laktoositonta ruokakermaa; tiedoksi Iinalle). Oi kun ne tykkää siitä.
Huomenna ja tiistaina on pitkä päivä. Ensin omassa työssä, sitten harjoittelupaikkaan joksikin aikaa. No tuntejahan siitä tulee. Harjoitteluun mun pitää saada 127 tuntia kasaan. Mun ohjaaja on kaatunut ja käsi murtunut, joten tulen saamaan uuden ohjaajan, en vielä tiedä kuka se on vai onko useampia. Ilmeisesti joku sosiaaliohjaajista. Siinä ainakin saa nähdä ihan sitä työtä itteään.
Pidä
pääsi ja sydämesi oikeassa suunnassa,
niin sinun ei koskaan tarvitse huolehtia jaloistasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti