Aamuni alkoi anivarhain tänään. Heräsin painajaisunesta puoli kuusi ja pyöriskelin patjalla tunnin verran, kunnes päätin nousta ylös. Jotenkin oli sellainen olo, että tänään aloitetaan uusi elämä - isolla Eellä. Siispä ulkoiluvaatteet niskaan ja ulos, vaikka sataa tihuutti hienokseltaan. Sauvat komerosta käsiin ja menoksi.
Reissu alkoi saunasta, jonka napsautin päälle. Sitten suunta Köklotiin päin. Lintujen liverrys hiveli kuuloelimiä ja tihku imeytyi poskiin. Aijai, kun tuntui mukavalta. Eikä tielläkään ollut juuri muita kulkijoita vielä noin anivarhain.
Mutta mikäs tuossa on keskellä tietä? Suolikasa! Mahtaakohan olla entinen sammakko? Seuraavat viisi voi jo tunnistaa sammakoiksi. Mikä selällään, mikä mahallaan oli kokenut maallisen vaelluksensa pään ilmeisestikin auton pyörän ruhjomana. Yhden onkomadon pelastin asfaltilta tien reunalle pehmeämpään alustaan. Siitä on tullut mulle melkein harrastus - siis siirrellä asfaltille eksyneitä onkimatoja takaisin pehmeään multamaahan. Ihan totta!
Lenkki kesti 40 minuuttia ja tänä aikana näin nuo aikaisemmin mainitsemani kuusi sammakonraatoa ja ohitseni huruutteli kahdeksan autoa. Ei paha!
Takaisin tultuani muu väki, mikä tarkoittaa isoM:ää ja Kattaa, vielä hornasivat. Minä tälläydyin saunamatkakuntoon ja kiiruhdin lämpimään löylyyn. Se tuntuikin ihanalta.
Kaurapuuro sai jäädä keittämättä, sen sijaan vatsaani helli turkkilainen jugurtti, jonka sekaan lisäsin monenlaisia siemeniä ja pähkinöitä. Keisarin morsian on must joka aamu, muuten ei päivä ala.
Kun isoM heräsi ja ylpeänä kerroin käyneeni jo lenkillä ja saunassa, oli kommentti: "Illallahan meidän piti mennä saunaan!" Että silleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti