Ruokapuuhia

Eilinen päivä vietettiin sairaalan käytävillä ja lastennurkassa Cajsan ja Kallen kanssa. Vielä ei vaavi suostunut tulemaan maailmaan. Lastennurkkauksen liukumäki oli ehdoton suosikki. Kun leikit eivät enää kiinnostaneet, mentiin syömään jätskiä. Loppuajaksi tein hienon keksinnön: istutin molemmat lapset pyörätuoliin ja huristelin heidän kanssaan pitkin käytäviä. Saimme aikaan monta hymyilevää naamaa

Oletteko muuten koskaan syöneet kaalimaitoa? Se oli meidän äidin favoriittiruoka  uudesta kaalista, samoin kuin maitoperunat uusista perunoista. Kaalimaito on ensimmäinen kaaliruoka, jota olen suostunut edes maistamaan. Kammosin nuorena jo pelkkää kaalin keittämisestä syntyvää hajua, nyt en sitä edes huomaa. Kuriositeettina mainittakoon ehdoton ruokasuosikkini: ex-anopin keittämä kaalikeitto. Voi kun joskus vielä saisi!

No, tuota kaalimaitoa mun on tehnyt monta kertaa mieli ja tänään sitten ryhdyin tuumasta toimeen ja keittää täräytin tuon mainitun keiton. Tein siihen luonnollisesti hieman omia kiemuroita: äitikin luultavasti laittoi voita, joten minäkin tossautin aika kimpaleen (hieman huonolla omallatunnolla tosin, kun Munni ei saisi kovia rasvoja nautiskella), äidin reseptin lisäksi suurustin maitoa hieman ja lisäsin valkopippuria, maustamatonta tuorejuustoa ja persiljaa. Oi miten hyvää se oli. Jos nyt tämän jälkeen haluaisit myös maistaa tuota ihanaa keittoa, tee näin: pienistä kaali (käytä niin paljon kuin arvelet syöjien syövän, minä laitoin keskikokoisesta kaalista puolet meille kahdelle) ja laita se suolalla maustettuun veteen kiehumaan. Vettä vain niin paljon, että kaalit juuri peittyvät. Keitä kaalit pehmeiksi. Lämmitä maito mikrossa kiehuvaksi, kaada kaaleista vesi pois ja lisää tilalle maito. Kiehauta ja tee nuo edellä mainitut temput: suuruste, voi ja mausteet, suolaa unohtamatta. Nauti esimerkiksi Fäbod Knäcke -leivän tai jonkun pehmeän suosikkisi kanssa.

Ruoka on siirtynyt parempiin suihin!

Tuo ruåttalainen näkkileipä on tosi hyvää. Saatiin maistaa sitä ystävien luona käydessämme ja ostimme mukaan viisi pakettia. Suureksi iloksemme näin kyseistä leipää myytävän myös Kauppahallissa ja vielä suuremmaksi ilo tuli, kun huomasin sitä löytyvän myös Kivihaan CM:sta. Elikkä kipikapi ostelemaan ohuen ohutta ja hyvältä maistuvaa ruåttalaista näkkileipää.

Tässä nyt sitten elellään kassit pakattuina ja odotellaan kutsua. Toissayönä heräsin kolmelta ja Munni neljältä. Kuudelta päätimme nousta ja keittää kaurapuuron. Sen jälkeen uni maistui vielä yhdeksään. Viime yönä sitten tuli ennätys. Puolen yön maissa kumpikin vielä kiehnäsi ja odotteli unta. Munni puki sanoiksi juuri päähäni putkahtaneen ajatuksen. Miten se sen sieltä lukikin? Niinpä nousimme ja nielaisimme kumpikin puolikkaan nukahtamispilleriä. Monta kertaa yöllä heräsin, mutta aina uudelleen uni saapui ja heräsimme aamulla vasta vähän ennen yhtätoista. Sitä ei ole tapahtunut aikaisemmin 18-vuotisen liittomme aikana. Olemme molemmat mieluummin aamu- kuin iltaihmisiä. Vielä pitkään heräämisen jälkeen oli tökerö olo, nyt se on jo poistunut. Mikä liekin peikko, joka välillä tuota unettomuutta aiheuttaa. Luulenpa itse kohdallani, että mieleni meni "liian lujaa", jäi niin sanotusti päälle. Mutta kaikesta sitä aina selviää.

Mun pitäisi ihan pakosta kirjoittaa pari juttua, mutta en vain saa aloitetuksi. Ja syksyn vapaaehtoiskoulutuksen materiaaliakin pitäisi jo ryhtyä työstämään. On vain niin perin saamaton olo. Haluaa vain nauttia oleilusta, vaikka onhan tähän sisältynyt myös lasten kaitsentaa, ettei nyt aivan oleiluksi ole mennyt.

Mutta... tällaisin eväin tänään! Hymyillään, kun tavataan ja vaihdetaan kuulumisia!