keskiviikko 10. elokuuta 2011

Keskiviikko on keskellä viikkoa


Nutrilett-kuurin 11. päivä menossa ja 3 kiloa kevyempänä. Ei tämä kyllä mikään helppo kuuri ole, koko ajan on nälkä. Joka päivä olen syönyt hieman raastettua keräkaalta, porkkanaa, tomaattia ja jopa raejuustoa sekoitettuna edellä mainittuihin. Siis vain vähän. Että miksikö aloin pussikuurille? Olisihan paino tippunut kaikista helpoiten karppaamalla! Niinpä niin. Mutta kun oli pakko saada tuota mahalaukkua hieman kurotuksi pienemmäksi. Suurin ongelmani on liian suurten annosten syöminen. Mutta eiköhän se tällä nälkäkuurilla muutu. Toivossa ainakin on hyvä elää.


Ihan säälittää ihanat marjat pakkasessa, kun en niitä saa popsia. Eilenkin poimin kypsimmät mustaviinimarjat ja suoraan pakkaseen. Sieltä sitten talvella otan, soseutan, sokeroin ja puuron päälle. Oihhh...sitä nautintoa! Puhumattakaan vatuista.


Olenkohan kertonutkaan, miten Munni on saanut lakkoja ja vattuja? Eräs suomalaisen srk:n pappi ja lähetyssihteeri tulivat jokin aika sitten ja toivat 5 kg ihania, juuri poimittuja lakkoja Munnille sanoen, että omantunnon mukaisen maksun saa suorittaa Japanin lähetin kannatukseen. No, tokihan se tehtiin. Eikä mitään, taas jonkin ajan kuluttua tuotiin 3 litraa vattuja ihan vain kaupan päälle. Hih. Ei ole ihmisten hyväntahtoisuudella rajaa. Ainakaan joidenkin. Itsekin on vattuja löydetty nelisen litraa. Mustikat on jäneet metsään meidän osalta. Mutta onhan sitten vielä mansikoita, joten selvittäneen tuleva talvi.


Mehua en oikein kehtaa keitellä, kun ei taida enää vuodenvaihteen jälkeen olla kylmiötä, jossa niitä säilyttää. Tosin punaisista viinimarjoista keitin vielä 11 litraa mehua, joista 9 sain mahdutetuksi pakkaseen. Maanantaina toinen miniä tulee lasten kanssa keittelemään omista marjoistaan mehua, kun meidän mehumaija ei toimi heidän hienolla induktiohellallaan. Pitäisi kuulemma olla magneettinen.


Niin sitten lauantaina yhdessä sukulaisten kanssa saimme Kaisa-mamin tuhkat laitetuksi isän ja äidin jalkopäähän Kortesjärven hautausmaalla. Ihan hyvä muistotilaisuuskin oli. Muistelimme erilaisia tapahtumia elämän varrelta ja sitä minkälainen ihminen mami oli. Se tuntui hyvältä. Tuli esiin sellaistakin, jota en ollut itse huomannut mamissa. Ihana ihminen hän joka tapauksessa oli.


p.s. Yksi mieluinen asia - laihtumisen lisäksi - on ilmennyt tämän dieetin aikana. Olen joka yö nukkunut heräämättä aamuun saakka. Normaalisti herään JOKA yö vähintään kerran, usein pari kolmekin kertaa ja pitää käydä vessassa. Saa nähdä palaavatko yöheräämiset takaisin dieetin loputtua. Toivottavasti eivät.


Josko yhden kuvankin tähän laittais ihan vain lukijoiden iloksi.




Salomon korkea veisu 1:1-2 ”Hän suudelkoon minua suunsa suudelmilla. Sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viini.

Ei kommentteja:

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...