torstai 2. helmikuuta 2012

Metsontiellä


Voi hyvää päivää, kun tämä muutto tai paremminkin kaiken kuntoon ja paikoilleen saattaminen uudessa kodissa on rankkaa. Tänään on kuudes päivä, kun järjestelemme paikkoja. Nuorena kaikki tapahtui samana päivänä. Ihan totta! Mutta jos ei muusta, niin jaksamisesta huomaa vanhenevansa. Oon kyllä niin loppuun väsynyt, että... Suurin piirtein alkaa tavarat olla paikoillaan. Paljon jää yli pientä tillpehööriä. Joutunevat aikanaan kirpparille.


Kirpparista puheen ollen, on tainnut käydä ISO vahinko. Olin suunnitellut laittavani siniset (vähän keltaista) kappaverhot keittiöön. Mutta koska ne on tehty tankoon sopiviksi ja täällä on kiskot ja nipsut ja kunnon peitelevy vielä, niin ei ne kerta kaikkiaan istuneet kyseiseen systeemiin. No, eipähän mitään, seuraava vaihtoehto oli kauniit valkopohjaiset, joissa on kannuja, viinirypäleitä yms. kuviota. MUTTA toista verhoa ei löytynyt mistään. Oliskohan mahtanut käydä sellainen KAUHEA vahinko, että se olisi joutunut vahingossa kirpparille. Ja kaikkein kauheinta on, että olen vienyt sekä Vaasan Monitorille että tänne Laihian lähetyskirpparille. Jos se on täällä, on onni onnettomuudessa, mutta jos se on Vaasassa.....? Apua! Taitaa olla pakko lähteä Vähäänkyröön mikäsenvirmanniminytolikaan, mutta siellä on verhokankaita ja vuodevaatteita. Joku Tervapeite tai sinne päin. No olihan mulla vielä yhdet kelta-vihreät Marimekon Unikko-verhot, mutta ne on niin kapeat, etteivät näytä miltään täällä. Ja kun ei oo samanväristä pöytäliinaa. Mä kun tykkään pitää keittiön pöydällä liinaa. No, Helinähän sen tietää.


Iso- ja pikkusisko tulevat tänään käymään. Kivaa.


2.Korinttolaiskirje 3:18 ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.”


p.s. Nyt on pakko hieman lisätä tuohon edelliseen. En viitsi kirjoitusta muuttaa, vaan kerron jatkoa tässä. No. Jonkin ajan kuluttua menin hakemaan jotain makuuhuoneesta ja kas kummaa. Siellähän se kadonnut ikkunaverho aivan iloisena roikkui ikkunassa. Olin laittanut sen siihen, kun muuten kaikki näkyisi illalla ulos. Eli ei ollut joutunut kirpparille. Iloisena irrotin sen ikkunasta ja näin sai keittiö kaipaamani ilmeen.


Iloksenne tässä kuva eräästä vieraasta. Hänellä on uusi takki. Maten kutoma.


Ei kommentteja:

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...