maanantai 10. maaliskuuta 2014

Pelottava muistinmenetys

Ajatteles tätä: odottelet rakasta ystävää ruokaa laittaen, otat hänet vastaan, lähdet autolla kuntosalikurssille ja rehkit siellä tunnin, minkä jälkeen lähdet autolla kotiinpäin. Matkalla alat voimaan huonosti ja pysäköit kylmähuoltoasemalle juuri ennen vilkasta valtatietä ja soitat ystävälle, että hakee sut kotiin, koska voit huonosti etkä oikein tiedä, mistä tulet. Seuraavaksi tiedostat ympäröivän maailman noin kuuden tunnin kuluttua, jolloin huomaat elämäsi edellisen kymmenen tunnin ajan kadonneen tietokoneesi eli aivojesi muistista kokonaan - ihan muutamia hataria mielikuvia lukuunottamattat.

Näin mulle kävi viime torstaina. Aika pelottavaa. Tehtiin kattavat - ainakin mun mielestä - tutkimukset; ct- ja magneettikuvaus päästä sekä lukuisia labratutkimuksia. Lääkärin mukaan radiologi oli magneettikuvan lausunnossaan erityisesti maininnut, että aivot ovat kuin 30-kymppisellä. Olis pitänyt pyytää se kirjallisena itselle. Hih! Ei siis mitään selitystä siltä suunnalta. Eli dg:ksi jäikin sitten TGA eli ohimenevä muistinmenetys. Eivätkä nuo kadonneet tunnit ole palanneet. Onneksi läheiset ovat kertoneet niiden sisällöstä.



Ensiksi diagnoosin löysi/teki miniäni, joka oli googlannut ja tullut samaan tulokseen kuin lääkäri myöhemmin. Kohtauksella ei kuulemma ole tapana toistua eikä se nykytiedon mukaan enteile dementiaa. Nämä olivatkin tärkeitä tietoja. Silti edelleen mietityttää, miksi päätä ja niskaa taas särkee. Mutta siihen lienee sitten aivan toiset syyt.

Psalmit 139:16 "Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut."

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi selvisit säikähdyksellä.
t. ystävä

marumummeli kirjoitti...

Kyllähän tuollanen tilanne säikähyttää ku äkikseltään tullee. Mut hyvä juttu että siitä selevisit pian, eikä ollu mikään pysyväinen olotila, vaan täysin ohimenevä.
Kyllä se näin on että turva ku on Jumalasa turvasa on paremmasa. Tuli mitä tuli,Isä tietää ja pittää huolen. Aika ihimellinen ja erikoinen muuten on se HS-lehen juttu. Koskaan ei voi tietää miten Jumala johattaa ja millon tarttuu kenenkin elämään käsiksi. Senpä takia meijän uskovien tulis kulukia kuulevin korvin ja avoimella sydämellä, vaikkei se aina niin heleppookaan oo.

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...