maanantai 14. tammikuuta 2019

Blogiherätys

Joo-o on sen saanu. Oon tässä lukenut vanhoja kirjoituksiani ja siitä kait se herätys tuli. Enhän ole paljonkaan viimeisinä vuosina kirjoitellut. On ollut muuta hommaa eikä tämä mielikään ole niin virkeä ollut kuin aikaisemmin. Pitäisköhän joku kuva keksiä tähän?

 Tämä teksti on niin mahtava.


Nythän asun Vaasassa vinosti uimahallia vastapäätä ja sairaalan lähellä. Siispä olen kävellyt tuolla Kustaanrannassa (lapsena sanottiin Kustaspori  eli oikea nimihän on Gustavsborg). Sinne on joku ihku ihminen tehnyt patsaita, tässä yksi niistä. Sitten siellä on lintujen ruokintapaikkoja kolmisen kipaletta.


 Tämä kuva on muisteloita Laihian ajalta.


Tämän haluan lisätä siksi, että se on niin hyvä. Kun se on sitä vasempaa kieltä, niin käännänpä niille, jotka ei sitä osaa: Tiedäthän, että olet arvokas, olet tärkeä tässä ja nyt. Että olet rakastettu itsesi takia, sillä kukaan toinen ei ole niin kuin sinä. Ajattele se omalle kohdallesi. Olen sen lähettänyt lastenlapsille ja kertonutkin heille. Pitäisiköhän omillekin lapsille lähettää? Lukekoon täältä. Kyllä se koskee eritoten heitäkin. Mutta myös sinua. Usko pois!

Minä sitten tykkään talvesta. Äsken kävin sairaalassa labrassa kokeissa ja röntgenissä luuston tiheysmittauksessa. Olipahan erimoinen kone. Piti riisua melkein alasti. Sitten sain päälleni leikkauspaidan, joka sidotaan takaa niskasta. Muuten tarvi vain maata. Kuvaus taisi kestää noin 15 minuuttia. Kun mulla on tuota kroonista haimatulehdusta ja olin ennen joulua sairaalassa osastolla siitä, ja olen syönyt kortisonia kolmatta vuotta. Toki astmaan olen sitä hengitellyt jo yli 20 vuotta. Nyt halusivat testata mahtaako mulla olla osteoporoosi. On nimittäin mennyt 10 vuoden sisällä molemmat nilkat ja polvilumpio murtumaan. Ja osteopenia todettu polven murtuman jälkeen työterveydessä. Nythän oon ihan eläkkeellä, eli ei ole enää sitä työterveyttä mulla. Tieto tullee, kun ehtii. Joko soittona tai kirjeenä. Eipä väliä.

Lähden tänään vähän matkalle. Ei kai sitä saisi tänne kirjoittaakaan, mutteihän tätä mun blogia monikaan lue. Linkitän sen kyllä naamakirjaan, joten älkää kaverit yrittäkö tulla mun luo. Helinällä on avain ja hän käy silloin tällöin.

Ulkona sataa lunta, silleen hiljaa ja pieniä hiutaleita. Melkein kuin vesisateen tihku. Nyt mulle tuli nälkä, joten taidan lopetella tän kirjoittamisen ja mennä laittaan syötävää. Eilistä vaan lämmittelen. Ei sen kummempaa.

Psalmit 34:11 "Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu."

Ei kommentteja:

 Alla oleva kirjoitus oli paikallisessa Ylöjärven Uutisissa mielipiteenä: Pohojalainen Pirkanmaalla Oon vähä miettiny tätä elämää ja sitä,...