Onko kaamosmasennusta oikeasti olemassa?

Minä ainakin olen epäillyt, ettei sitä oikeasti ole. Mutta nyt on pakko uskoa. Kärsin nimittäin siitä ihan itse koko talven ennen lumen tuloa. Ja diagnoosi on aivan ite tehty. Koko musta syksy oli sellaista pikku hiljaa kasvavaa alakulon aikaa. Se vain paheni, mitä pitemmälle talvi kului. Loppuvuodesta nukuin myös tosi huonosti. Heräilin monta kertaa yössä (kaksi kertaa lasken vielä normaaliksi) ja aamusta aikaisin en enää saanut unta, vaan piti nousta ylös. Onneksi naapuri halusi lainata mulle kirkasvalolampun ja sen valossa sitten istuinkin aamiaisella tunnin verran.

Yllä mainitun diagnoosin tein sen jälkeen, kun joulun mentyä jäi muutama aamu ilman valohoitoa. Jostain syystä. Ja arvata saatattekin, että heti alakulo ja melkein jo masennukseksikin sitä nimittäisin, palasi - oli niin huono olo. Koko elämäkin tuntui jo turhalta. Tämähän on jo nähty -tyyliin. En jaksanut oikein mitään, kaikki tuntui vain liian raskaalta.

Kunnes sitten

kaivatut saapuivat: lumi ja aurinko. Sen jälkeen ei ole ollut alakuloa, päinvastoin, mieli on aurinkoinen ja iloinen.

Psalmit 11:7 "Suloinen on valo, ja silmille tekee hyväänähdä aurinkoa."

Suosikkituotteita

Olen pitkään etsinyt ja kokeillut erilaisia näkkäreitä löytääkseni suosikkini. Mutta ei! Tai no, yhden olen löytänyt jo kauan sitten. Se on tosi hyvää, mutta pakkaus on niin epäkäytännöllinen, että ihan vain sen takia en sitä enää osta - tai no ehkä senkin takia, ettei sitä saa täältä Laihialta. Tai en ainakaan ole huomannut. Kyseessä on ruotsalainen Leksandin Fäbodknäcke eli tämä

Ajattele nyt, tuollainen valtavan kokoinen ja pyöreä pakkaus. Eihän se mihinkään kaappiin sovi niin, että sinne muutakin sopis. Mutta leipä on hyvää ja siitä löytyy tummakin versio.

Eilen Halpa-Hallissa kierrellessäni silmäni hoksasivat tällaisen paketin

Pakkohan se oli ostaa ja - ihme - siellä oli ihania, ohuita, pyöreitä näkkäreitä. Ja tosi hyvän makuisia. Ainut huono puoli on hinta. Yli 3 euroa paketti.

Sitten toinen suosikkilöytö. Jo yli kymmenen vuotta olen vannonut teejuomissa Keisarin Morsiamen nimiin. Ja irtoteen, ei mitään pussiteetä. Juomme sitä joka aamu ison mukillisen. Eikä mielestäni parempaa teetä ole vielä löytynyt. Kunnes! Oltiin rukousillassa Lauran ja Markun luona ja lopuksi oli kahvitusta - ja teetä tokikin. Lauralla oli todella hyvää teetä. Vaikka on pussissa. Oli pakko mahdollisimman pian ostaa itselle ja voipi olla, että ylittää jopa tuon ensiksi mainitun maussa.

Maku on aivan mahtava ja mikä hienointa, siihen sopii lisäksi maito, joka ei sovi mun makunystyröille ainakaan Keisarin Morsiamen kanssa. Vahinko vain, etten ainakaan vielä ole löytänyt tätä teetä irtona. Tarkoitus on kyllä kysyä maahantuojalta, onko sitä edes olemassa.

Suosittelen molempia tuotteita!

Johannes 10:9 "Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen."

Talvisateenkaari ja Mutti-tomaattimurska

Blogikirjoitus alkakoon tällä kertaa kuvalla. Ja mielestäni vielä aika poikkeuksellisella sellaisella. Vai miten monta kertaa olet nähnyt keskellä talvea sateenkaaren?

Ajeltiin Laihian asemalta kylille päin matkalla Vaasaan, kun yhtäkkiä hengähdin ääneen: Sateenkaari". Ja toden totta, edessämme killotti sateenkaaren pätkä. Jonkin ajan kuluttua huomasin kaaren toisen pään vasemmalla, mutta keskitaivas oli ihanan sininen ja aurinko paistoi täydeltä terältä, joten keskiosa jäi näkymättömiin. Vangitsin kaaren kuvaan. Parempaa ei kamerallani saanut.

Aamumme kyllä alkoi muutenkin erikoisesti. Nukuttiin nimittäin pommiin. Ihan vanhanaikaisesti. Heräsin puhelimen soittoon kaksikymmentä vaille kymmenen, kun ystävä soitti, että ollaanko me tulossa. Oli nimittäin tarkoitus mennä aamurukouskokoukseen, joka alkaa klo 10 ja samalla viedä ystävä fysiojumppaan. Ei muuta kuin Munni äkkiä sängystä ylös ja pukemaan. Ja ennättiväthän he. Minä sen sijaan en edes yrittänyt ennättää. Tämä on todella poikkeuksellista. Vain kerran aikaisemmin olen nukkunut näin pitkään täällä asuessamme. Olen viime aikoina nukkunut hieman huonosti ja tänä aamuna heräilin viidne jälkeen puolen tunnin välein, kunnes seitsemän jälkeen olen nukahtanut kunnolla. Seliseli sanoo siellä joku... :)

Palattuamme kaupungista aloin laittaa ruokaa. Ja mullahan tunnetusti käy usein niin, että ruuan nimi - tai mitä aion laittaa - muuttuu muutamaankin kertaan laiton aikana. Nyt olin päättänyt tehdä sinihome-jauhelihapihvejä ja niitä laitoin. Siinä mietiskelin, että mitähän kumppaniksi uunissa paistuville pihveille ja päätin paistella sipuliviipaleita. Viipaloin siis ISON sipulin ja laitoin öljyyn - käytän muuten Neito-rypsiöljyä ruuanlaitossa - muhimaan. Sitten mietin, että voishan siihen laittaa jotain muutakin. Ja niinpä suikaloin valkokaalta mukaan. Vieläkin mietitytti. Ja heitin vielä Mutti-tomaattimurskapaketillisen joukkoon. Mausteeksi timjamia, mustapippuria myllystä - sain sellaisen ISON myllyn joululahjaksi Iinalta - sekä suolaa. Ja eikun muhimaan. Ettekä usko miten hyvää se oli.

Käytin toissapäivänä eka kerran tuota kuuluisaa Muttia. Olettehan jokainen lukenut, miten tämä julkkiskokki - joku Henri - on laittanut twitteriin tomaattikastikereseptin, jossa käytetään tätä Muttia ja resepti leivisi kohtsillään sosiaalisten medioiden kautta  ympäri kyliä. Ja kyseinen tuote oli kohtsillään loppu kaikista kaupoista. No meille Ässään sitä oli tullut. Ai niin, piti kertomani, että laitoin sitä toissapäivänä broilerikastikkeeseen ja se todella ON hyvää. paljon pehmeämmän makuista kuin Pirkat ja Rainbowt. Tänään sen jälleen totesin. Vaikka toissapäivänä ajattelin pehmeyden johtuvan siitä, että reseptiin kuului myös kermaa ja piti tänäänkin loiskauttamani loppu kermavaahto (en yleensä laita sokeria kermavaahtoon) mössön sekaan, mutta se unohtui. Mutta ei se kermasta johtunut. Kokeilkaapa vaikka!

Lisäkkeenä avokaadoa ja tomaattia.

Luukkaan evankeliumi 10:27 "Jeesus vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistä niin kuin itseäsi."

Mitä mulle on tapahtunut?

En tiedä, mitä oikein on tapahtunut. Olen aina tykännyt kovasti väreistä sisustuksessa - en toki kirjavuudesta, mutta väreistä kuitenkin. Enkä yhtään tykkää tästä nykyään niin kovasti muodissa olevasta niin aneemisesta valko-musta-harmaasta tyylistä. Siksi meidän keittiön pöytä ja tuolitkin ovat osittain vihreät. Ja joulun värejä - punaista, vihreää ja kultaa - olen rakastanut yli kaiken.

Nyt jostain kumman syystä joulun koristeet - vaikka en ollut tänä vuonna käyttänyt yhtä paljon vihreää kuin ennen - alkoivat ahdistaa. Johtuneeko se tästä mustasta ja pimeästä talvesta, en tiedä. Mutta pakko oli keksiä jotain muuta, kun eilen riisuttiin joulu pois. Yleensä olen ollut tosi vastahakoinen joulun riisumiseen, nyt siihen oli aivan pakottava tarve.

Olin ostanut alennusmyynnistä luonnonvalkoisen ns. hissiverhon ja asensin sen illalla ikkunaan. Mutta ei se ollutkaan hyvä. On siis myynnissä Laihiakirppiksellä naamakirjassa. Eli jos kiinnostaa, niin siellä se on.

Leveys on 120 cm ja korkeus 100 cm. Hinta 15 e.

Lähikuva kankaan applikoinnista.

Tiedäthän muuten, että kuvaa klikkaamalla saat sen isommaksi.

Ei muuta kuin verhokaapille, jossa sitä materiaalia on vuosikymmenien takaa aikamoinen määrä. Ja löysin kuin löysinkin yli kymmenen vuoden takaiset luonnonvalkoiset sivuverhot, jotka nyt onnellisesti roikkuvat - ehkä olisi parempi sanoa ovat laskostettuina - keittiön ikkunassa.

Jos hyvä lukija muistaa, niin kesällä ostin harmaa-valkoiset muovimatot keittiöön, joista en sitten tykännytkään ja piti ostaa toiset vihreä-valkoiset. Joulun ovat nämä ensiksi mainitut peittäneet osan keittiömme lattiaa ja siitä sain idean. Kävin tänään kylillä ja ostin keittiön pöydälle harmaa-valkoisen liinan ja harmaat alustat meille. En tosin raaskinut ostaa kuin kaksi ja joudunkin hakemaan niitä lisää. Mutta hyvää alkuun on päästy. Etsin myös harmaita tai beessejä tuolinpehmusteita, mutta ei löytynyt tarpeeksi montaa. Hyvät ja halvat oli Kössissä, mutta vain kaksi kipaletta ja Halpa-Hallissa oli vähän kalliimmat, mutta vain neljä. Siis matka kirpparille, josta löysin parikin verhokangasta, joista jommastakummasta aion väsätä nykyisiin vihreä-luonnonvalkoisiin pehmusteisiin uudet päälliset. Ovatten nyt pesukoneessa. Pesen aina ennen käyttöä kaiken, mitä kirpparilta ostan.

Tältä keittiössä nyt sitten näyttää

Näkyy, ettei liina ole edes keskellä pöytää. :(

Seuraavaksi on varmaankin sitten vuorossa pöydän ja tuolien vihreiden osien maalaus. :) Siitä ei Munni taatusti ilostu. Hih!

Jesaja 46:4 "Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan."

Koulun joulujuhlassa

Pääsin alakoulun joulujuhlaan Maalahteen. Kyseessä oli siis kuuden luokan juhla ja se vietettiin kirkossa, joka oli täynnä väkeä. Ohjelma kesti kaksi tuntia ja oli nautittavaa katsella sitä. Ne olivat Nellyn ensimmäiset koulujoulujuhlat. Cajsalla oli saman iltana omansa Petolahdessa, mutta kahdessa paikassa ei voi olla yhtäaikaa eikä koulussa ollut sanottu, että sinne saa tulla isovanhemmatkin. Mutta ensi jouluna sitten sinne.

Oli tosi  hienoa, kun lapset tulivat kirkkoon sisälle. Taustalla soi instrumentaalina Ave Maria ja lapset saapuivat käsissään lasipurkissa olevat, palavat kynttilät ja asettuivatkäytävien molemmin puolin, niin että siitä muodostui risti. Sitten he menivät alttarille ja lauloivat siellä. Tottakai Luciakulkuekin oli ohjelmassa mukana. Ohjelmaa oli monenlaista ja näki, että siihen oli oikeasti panostettu. Myös jouluevankeliumi esitettiin pienenä kuvaelmana ja esittäjinä oli eka ja toka luokat. Nellylläkin oli vuorosanansa. (Olen peittänyt muiden lasten kasvot.)

Ei siis ollut tarvinnut neuvotella saako meidän kansan kristillisiä perinteitä esittää. Mulla oli luonnollisesti vaikeuksia seurata puhetta, kun kaikki tapahtui ruotsiksi ja kuulolaite tuo puheen kaikuvassa tilassa söhröisenä.

Kaikkein hupaisin ohjelmanumero oli puhallinorkesteri. Siinä Nellykin puhalsi baritonia. 

Se oli sellaista töttöröö töttöröö -soittoa, mutta niin ihastuttavaa. Ja aika lailla erikoista, en ennen ole moista nähnyt. Yleensähän lapset soittavat nokkahuilua, mutta Maalahdessa ollaa vähän isommissa sfääreissä.

Kaiken kaikkiaan oli tosi hienoa olla mukana, vaikka ohjelma olikin liian pitkä pikkuisille mukanaolijoille. Kiitos, että sain osallistua!

Luuk. 18:16 "Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta."

Patti ja sen poisto

Tästä se kaikki alkoi. Vuoden 2011 loppupuolella alkoi oikean käden keskisormeeni kasvaa patti. Tällainen se oli kahden vuoden kuluttua. Kipeäkin se oli ja hankaloitti kaikenlaisia toimia mm. tiskirätin vääntämistä ja sauvakävelyä. Kättä nyrkkiin laittaessa piti keskisormi nostaa muiden sormien ylle. Lopulta päätin, että tästä on päästävä eroon ja eivätköhän ne nyt tk:ssa tällaisen pysty poistamaan. Kun lääkäriaika tuli, minut vietiin heti tk:ssa toimenpidehuoneeseen, jonne tuli hoitajan lisäksi myös lääkäri selvästikin valmiina pieneen operaatioon. Lääkäri katsoi pattia ja totesi hetsiltään, että hermot on niin lähellä ja siitä pitäisi poistaa niin iso pala ihoa, ettei sitä voi kuroa umpeen. Eli lähete keskussairaalaan. Voihan patti!

Tuli sitten kutsu leikkausta edeltävään käyntiin. Tapasin sairaanhoitajan ja leikkaavan lääkärin, joka sattui olemaan ylilääkäri. Kyllä siinä hoitajalle vähän nikottelin, että nyt tällaisen takia tänne tulen teitä häiritsemään, kun on niin paljon vakavampiakin juttuja. Hoitaja totesi rauhallisesti, että tällaisiahan me täällä koko ajan tehdään. Se rauhoitti mieltäni kummasti. 

Tuli sitte se leikkauspäivä. Ensin sairaanhoitaja haastatteli minut. Sitten sain istua odottamaan. Kohtapian tuli leikkaava lääkäri ja vei minut jonnekin toiseen huoneeseen ja piirsi sormeeni ison V:n tussilla eli näin tulisi haava olemaan. Samalla hän selitti asiaa. Tosin en kuullut puoliakaan hän kun puhui aika hiljaa ja puhuu suomea hieman murtaen. Mutta ei se mitään! Pääasiahan oli sormeni ja se poistettava patti.

Sitten tuli kutsu leikkaussaliin, jossa minut makuutettiin ja anestesiahoitaja ryhtyi laittamaan kanyyliä vasempaan käteeni ja toinen hoitaja oikeaan. Sain kuulemma kipulääkettä, jota eka hoitajakin jo oli antanut suun kautta. Sitten luvattiin antaa rauhoittavaa. Leikattavaa kättä ryhdyttiin valmistamaan verityhjiöön: siihen sidottiin kämmenestä alkaen kyynärpäähän saakka tosi kireälle joustava side ja heti sen jälkeen laitettiin juuri kyynärpään yläpuolelle tosi kireälle puristusvanne. Sitten tuli nukkumatti naisen hahmossa ja  puudutti käteni. Minut myös "eristettiin" leikattavasta kädestä vihreällä liinalla. 

Kun siinä makasin ja käsi oli "poistettu pelistä", tuntui siltä, että se on koukussa. Kysyin anestesiahoitajalta joko ovat siellä toisella puolellani aloittaneet homman ja kuulemma olivat. Kysyin myös onko käteni suorana vai koukussa. Hän väitti sen olevan suorana, vaikka ihan varmasti tunsin sen olevan koukussa. Tätäkin kysin hoitajalta, että miksi on näin. Hän sanoi tunteen olevan se viimeinen viesti, joka lähti aivoihin ennen puudutusta. Niin ja vielä lisättiin erittäin voimakasta kipulääkettä ja rauhoittavaa. Huh! Olin jo täynnä mömmöjä.

Tällainen siitä sitten loppujen lopuksi tuli. Vietin leikkaushuoneessa aikaa noin tunnin, sillä rupesin voimaan huonosti, tosin ei tarvinnut oksentaa. Sain taas lääkettä. Tällä kertaa pahoinvointiin. Lopulta minut siirrettiin "heräämöön", jossa toinnuin aika nopeasti ja sain päivän ekan aterian; sämpylä ja teetä.

Eilinen päivä kuluikin sitten tuon tupposormen kanssa hieman hankalasti, mutta tänään sain sen poistaa ja tällainen on jälki

Ei ihan paha. Haava on iso V ja päällä ihoteippi, jonka saa kastella. Ompeleet poistetaan 10 päivän kuluttua ja sen jälkeen haavan pitää olla vuorokausi kuivana. Joulusauna siis kutsuu kohtapian sen jälkeen.

Täytyy kyllä ihmetellä, miten monta ihmistä ja juttua tarvittiin pienen patin poistoon. Luultavasti aivan yhtä monta kuin puolentoista vuoden takaiseen sappirakon poistoon, joka sentään lienee hieman vaativampi toimenpide. Tosin silloin leikkaava lääkäri ei näyttänyt naamaansa kertaakaan.

5.Moos. 33:27 "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret."

Varhainen itsenäisyyspäivän aamu

Heräsin ennen kuutta ja nousin ylös kuuden paikkeilla. Ajattelin nauttia pimeydestä ja hiljaisuudesta. Pienen aamupalan jälkeen lähdin kävelylle. Oli aivan ihanaa kävellä pimeässä. Tievalaistus kirkasti tietäni. Lunta oli yön aikana satanut viitisen senttiä. Kiersin Metsontien lenkin kahteen kertaan eli noin puoli tuntia ajassa mitaten ja matkassa noin kaksi kilometriä. Oli aivan ihana tunne. Kaikki oli hiljaista. Vain muutamissa taloissa oltiin hereillä. Joissakin taloissa paloi ulkokynttilät terassilla ja jouluvaloja oli melkein kaikissa taloissa. En kohdannut yhtään elävää olentoa matkallani. Kävelin siunaten naapuruston asukkaita.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille!

Room. 13:1 "Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat."