PikkuKalle 3 vee oli viettämässä päivää isoäidin kanssa. Eka kertaa olimme kaksistaan, tai no olihan isoMattikin mukana. Hain pojan Maalahdesta, missä isänsä kanssa odotteli. Kurvailtiin Lepikkoon ja Gerbyn risteyksessä meinasi mieheltä tulla itku, kun tuli mammaa ikävä. Mahtoi matka olla hieman liian pitkä. Lohduttelin poikaa ja menihän se ohi viimeistään, kun tultiin meille.
Ensin Kalle hieman ihmetteli, mikä tämä paikka on, kun hän ei ole niin paljon meillä käynyt. Mutta kun kannoin lelukorin esiin, ei enää haitannut vieraus. Sitten me leivottiin yhdessä piparkakkuja.
Onneksi mulla oli taikinaa pakkasessa. Otin sen sulamaan, kun lähdin hakemaan miestä. Se olikin mukavaa puuhaa ja piti kokeilla joka ainoaa muottia. Yksi pellillinen oli tarpeeksi. Minä sitten tein loput eli toisen pellillisen. Taikina tuntui maistuvan Kallelle tosi hyvin.
Sitten tein liha-makaroonilaatikon uuniin ja paistumisen ajaksi Kalle lähti ulos ajelemaan isoMatin kanssa ISOLLA traktorilla. Se se olikin aika hieno homma ja kova sana, kuten mamma sanoi.
Ruoka maistui hyvin ja sen jälkeen leikki autoilla ja isoäidin ikiomalla pikkuisella puskutraktorilla, jonka isoMatti osti joskus seurusteluaikana lahjaksi. 
Se siitä syystä, että usein runoilin hänelle Juuso- ja Hupihiiren reissuja ja siinä mainittiin puskutraktori. Sitten lähdettiin metsään hakemaan kuusenhakoja huomispäivän hautausmaavierailua varten. Puolukoitakin löytyi. Ei Kalle niistä välittänyt muuta kuin piti nyrkissään kauan, kunnes antoi mulle takaisin. Pihalla keinuttiin hevosessa ja leppäkertussa. Ei viitsitty oikein kauan olla ulkona, kun siellä satoi vähän väliä.
Sisällä leikittiin ja välillä luettiin kirjoja. Oli oikein mukava päivä ja luulen Kallenkin tykänneen. Kotimatkalla poika nukahti heti, kun auto lähti liikkeelle ja sain herätellä hänet noin kolmen vartin päästä kotipihalla. Ainut huono puoli on se, että auton mittariin kertyi noin 190 km eikä sekään mitään, mutta kun mun pää ja hartiat ei tahdo tykätä autolla ajamisesta ja huomenna siskot ovat määränneet mut ajamaan Kortesjärvelle ja takaisin. No, onneksi on keksitty pillerit. 
Sananlaskut 22:6 ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti