Ei mitään erityistä. Yskä jatkuu ja sattuu niin vietävästi henkitorveen. Siinä onneksi auttaa Ibumax. Kun vain sais sen vihreän mönjän ylös keuhkoista, niin helpottais. Tosin viime yönä nukuin ainakin 7 tuntia putkeen. Ehkäpä tästä sittenkin vielä selvitään.
Katsoin illalla toisen ja viimeisen osan draamafilmistä Tohtori Moscati. Se perustuu tosielämään. Olihan hyvä! Kertoi italialaisesta lääkäristä, joka käytti koko omaisuutensa hoitaakseen köyhiä ja lääkitäkseen. Lopulta ei ollut enää asunnossa huonekaluja eikä taulujakaan, kun kaikki piti myydä, että sai rahaa lääkkeisiin. Mietin, miten ihminen voi olla niin lähimmäisenrakas ja epäitsekäs kuin hän oli. Se ei todellakaan voi lähteä ihmisestä itsestään, vaan täytyy olla isomman käden työtä.
"Tohtori Moscati on tositapahtumiin perustuva elokuva, joka kertoo napolilaisesta lääkäristä, Giuseppe Moscatista, jolla oli palava halu auttaa köyhiä.
1900-luvulla elänyt Moscati julistettiin myöhemmin katolilaisen kirkon pyhimykseksi. Moscatin vilpitön auttamisenhalu sekä ennennäkemätön taito parantaa sairaita koettiin myös uhaksi, ja tohtori joutui kohtaamaan monia vaikeuksia työssään."
Tottakai elokuvaa dramatisoidaan ja romantisoidaan. Luin googlekäännöksenä wikipediasta eikä siellä mainita mitään romanttista tai omaisuuden käyttämisestä köyhien lääkkeisiin. No, filmi oli kuitenkin hyvä.
Tänään mennään välipojan luo ja huomenna siellä on hoitopäivä. Kun Jussi tulee töistä, mennään uiskentelemaan Tropiclandiaan. Sitten lauantaina on yöhoitovuoro esikoisen luona. Että kyllä mua vielä tarvitaan. 
Markus 12:29—31 ”Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti